Tapaninajelu

26.12.12. San Sebastian de La Gomera – San Miguel 29 nm

Vielä ennen joulua ehdimme vuokrata auton pariksi päiväksi San Sebastianin ulkopuolisen maailman näkemiseksi. Päätimme pysytellä melko isoilla teillä, Mikon ja Kaisun aikaisemmat kuvaukset laakerikivillä päällystetyistä jyrkistä ja kapeista rotkojen reunateistä vakuuttivat. Garajonayn kansallispuisto, myös maailmanperintöluettelossa, on määrätietoinen yritys palauttaa osin jo hävinnyttä kasvistoa. Siellä harvennetun mäntymetsän suojassa kasvaa uusi laakeripuumetsä. Garajonayn opastuskeskuksessa oli nähtävänä myös kasvimaita, joissa viljeltiin häviämässä olevaa aluskasvillisuutta. Keväällä lähistöllä ja osin itse puistossakin oli melko laaja metsäpalo, jonka jäljet edelleen näkyvät surullisen hyvin. Uusi ruohokasvusto on raikkaan vihreää, mutta palaneet puut törröttävät mustana pystytukkana rinteillä. Joulun läheisyys taisi sananmukaisesti jo hiljentää matkailua, kun yrityksistä huolimatta emme päässeet kuulemaan Silboa, Gomeran vihellyskieltä. Ei siis pistettä siitä. Silbo on mielenkiintoinen juttu: sen oletetaan olleen alkuperäisväestön käytössä jo ennen espanjalaisvaltaa ja sitten siirtyneen uuteen kieleen kaukopuheluvälineeksi. Ja nyt matkapuhelimet poistavat sen viimeisenkin hyötykäytön rippeet.

Jouluaatto on täällä vain joulun aloituspäivä, torilla oli suuri yleisötapahtuma keskiyöllä ja rannan disco jakoi musiikkikokemuksia yli aamuneljän. Aattoiltana joulupukki kuitenkin kävi Va benessä. Mari sai kunniapaidan erityisistä ansioistaan vuorovesi- ja virtalaskelmien huolellisesta suorittamisesta Englannin kanaalin alueella. Jaskan paita on ilmeisesti tunnustus muusta harrastustoiminnasta. Teemulla on ollut todella painava kassi tulomatkalla, meidän joululahjatraditioihimme kun kuuluvat erityisesti kirjat. Onpas mukava kun taas riittää lukemista hetkeksi! Ei se kassi paluumatkalle juuri keventynyt, huolellinenkaan lukeminen kun ei kirjoja paljon ohenna.

Aattoiltana kiipesimme sataman yläpuolella olevaan Parador - hotelliin jouluillalliselle. Paradorit ovat Espanjan valtion omistamia melko ylellisiä hotelleja, jotka on usein sijoitettu linnoihin tai entisiin luostareihin. Gomeran Parador on pääosin 1970- luvulla rakennettu uudisrakennus, mutta sen paikka ja puutarha ovat todella hienot. Edellisellä Gomeran käynnillä olimme jo varanneet pöydän, jonka sitten lieväksi hämmästykseksemme saimmekin. Melkein kaikki muut vieraat olivat hotellivieraita. Ruoka oli todella hyvää, lokikirjan liitteenä on nyt viiden ruokalajin menu todisteena hienosta illasta. Joulupäivän aterialle veneessä Jaska sitten avasi Sakun ja Elisen tuoman Amarone- pullon, joka heti nosti muuten yksinkertaisen aterian tasoa monella tähdellä.

Teemun paluulento Suomeen oli 27.12. ja tarkoituksena oli purjehtia yhdessä San Migueliin Teneriffalle, San Miguel on aivan Reina Sofian lentokentän kupeessa. Olimme seuranneet säätietoja koko viikon vähän huolestuneina, WeatherOnLine uhkaili kaiken aikaa yli 20 ms puuskilla, vaikka perustuuli ehkä olisikin melko kevyttä. Passage Weatherinkin kartoilla ajelehti päivittäin muuttuvia vihreitä (25-30 solmua) vastaisen tuulen alueita. Keskiviikkoaamuna lähtiessä tuuli oli melko reipas, huiput huitelivat siellä 15 ms tasolla, mukavasti kuitenkin sivusta. Ehdimme jo miettiä, mitä kaikkea San Miguelissa ehditään vielä tehdä, kun matka meneekin näin joutuisasti. Parin tunnin aikana tuuli vaihteli koko skaalan läpi: ronskista genoapurjehduksesta kevyeen kryssiin ja sammui sitten kokonaan pois. Los Christianosin lähellä tuuli virisi uudelleen, nyt voimakkaana ja täysvastaisena. Märän ja hitaan koneajon jälkeen tulimme San Migueliin, satamassakin vielä vihaiset puhurit ulvottelivat takiloita.

Torstaiaamuna sitten hyvästelimme Teemun, joka lähti viemään alunperinkin Suomesta tuomaansa nuhaa takaisin. Perjantaina on sitten luvassa uusia vieraita. Joulun aikaan täällä on paljon suomalaisia: vieraita, tuttuja ja jopa sukulaisia.

With Teemu we rented a car to discover the nearby villages in the valleys and Garajonay national Park. Garajonay is an ambitious try to recover the almost lost Laurisilva woods. In Christmas eve we had a dinner in the Parador-hotel near the harbor. Santa Claus visited Va bene and brought many new books to reed. On the second day of Christmas we sailed to San Miguel, Tenerife in chancing conditions. San Miguel is in the vicinity of Reina Sofia- air port, from where Teemu returned home on Thursday./J/

Babene

15.-16.12. 12 Pasito Blanco - San Sebastian de La Gomera 84 nm

Niin kuin Ressu kirjoittaa: oli synkkä ja myrskyinen yö. Paitsi ettei kyllä ollut myrskyä, mutta pimeyttä senkin edestä. Tuuli oli koko päivän ollut aika reipas, kapeasta laiturivälistä ulos peruuttaminen askarrutti Jaskaa aika paljon. Keli kuitenkin asettui ennusteen mukaisesti illaksi ja ennen pimeää päästiin ajatellulla tavalla hyvin matkaan. Paksu pilvikerros ja uusi kuu, joka laski jo ennen kymmentä illalla, ei paljon purjehtijan mieltä tai tietä valaissut. Aivan ilman valoja emme kuitenkaan joutuneet Pasito Blancosta lähtemään: koko Gran Canarian eteläranta on yhtä valomattoa, pimeältä mereltä tuon jättimäisen matkailukokonaisuuden hahmottaa todella hyvin. Ja heti lähdöstä saakka myös Teneriffan suurimpien keskusten valot näkyivät. Teneriffan eteläpuolelta Gomeran valot tulivat hyvin näkyviin, oikealla San Sebastian, vasemmalla Playa Santiago. Tunnin kuluttua lähdöstä tuuli kuoli pois, mutta kolmen tunnin koneajon jälkeen Gran Canarian ja Teneriffan välisellä kiihdytyskaistalla voitiin taas avata genoa vetämään. Lokin mukaan maksiminopeus oli yli 8 kn, se oli hienoa menoa. Marin ajovuorolla aamuyöstä se onni sitten loppui ja siirryttiin taas konealukseksi. Hyvän purjehdusnopeuden vastapainoksi ajeltiin pienillä kierroksilla päivänvaloa odotellen. San Sebastianiin tultiin aamuyhdeksän jälkeen. Satamatoimiston tietokannasta löytyivät oitis edellisen vierailumme jäljet, joten paperisota tällä kertaa oli hyvin lyhyt. Ja sitten eikun aamutorkuille.

Hyvin monissa satamissa suihkujen lämmin vesi tehdään aurinkokennoon liitetyllä boilerilla. Se on hyvää ja ekologista toimintaa, joka näillä leveyksillä onkin aivan perusteltua. Melko pian sitä kuitenkin oppii katsomaan kattomaisemaa: jos siellä komeilee aurinkopaneeleita ja boilereita, on ehkä syytä siirtää suihkussa käynti varhaisesta aamusta vähän myöhemmäksi. Jos kuuma vesi joskus sitten päivälläkin loppuu, satamatoimisto voi silmä aivan kirkkaana todeta että ’voivoi, kun nyt on niin paljon käyttöä ja meidän vesi lämpenee ekologisesti aurinkoenergialla’ ilman että tarvitsisi edes soittaa huoltomiehille. Kiinteään vesijohtoverkkoon liitetyissäkin suihkuissa on runsaasti erilaisia energiansäästöyrityksiä. Tähän mennessä epämiellyttävin oli Las Palmasissa, jossa kuumalla ja kylmällä vedellä oli kummallakin oma painonappinsa. Kuuma oli tulikuumaa ja kylmä jääkylmää. Veden ajoitus eri napeissa oli tietenkin erimittainen ja näin veden lämpö vaihteli reunasta toiseen. Sinne suihkun alle ei todellakaan jäänyt turhaan seisoskelemaan. Selvästi joku Mengelen sukulaispoika on täälläpäin LVI-insinöörinä.

Mannerheimintien maa-aseman vastaava, poikamme Teemu tuli kutsusta tänne iloksemme joulunviettoon torstaina 20.12. Hänellä on viikko lomaa ja siihen yritetään mahduttaa paikallisten nähtävyyksien ja kuultavuuksien (Gomeran vihellyskieli) lisäksi ehkä myös lyhyt purjehdus. Kävimme häntä vastassa Los Christianosissa pikalaiva Fred Olsenilla. Tulipahan sekin nähdyksi sisältä, matkustajia se ottaa 1 300 kerralla, autojen määrää emme edes osanneet arvailla. On vaikea uskoa, että niin iso tavara voi liikkua niin lujaa, kun sellainen on merellä tullut vastaan.

Portugalista saakka meitä on askarruttanut, miksi satamissa ei nyt vain osata kirjoittaa niinkin yksinkertaista veneen nimeä kuin Va bene on, siis täälläpäin yksinkertaista. Melkein säännönmukaisesti se vääntyy babeneksi. Olemme yrittäneet oikoa sitä, aina huonolla menestyksellä. Sitten Mari keksi, että Babene on varmaan jokin mukava espanjan tai portugeesin sana, veneen nimeksi erityisen sopiva. Tarkistus sanakirjasta kertoi, että lähin mahdollinen sopiva sana olisi kuolalappu tai muu limanuljaska. Seuraava teoria perustui lapsuuteen Porin seudulla: siellä ree ja ärrä sotketaan pahasti. Jospa tässä olisi joku analogia? Marin alati jatkuvat espanjanopinnot paljastivat sitten lopullisen totuuden: erinäisissä yhteyksissä V ääntyy pehmeästi, siis niin kuin B. Enää ei siis tarvitse tavata kansainvälisillä radioaakkosilla oikeaa kirjoitusasua, kun ei siitäkään mitään erityisen valmista tullut.

Digihesarista olemme lukeneet Helsingin ja muunkin eteläisen Suomen lumivaikeuksista. Joulun tunnelmaa lumi siellä ainakin lisää, täällä kauppojen joululaulut ja kaduille ilmestyneet jouluvalot tuntuvat meistä vähän oudoilta. Me kolme vietämme nyt siis pienimuotoista joulua veneessä, ensi kertaa elämässä. Toivotamme tämän blogin lukijoille oikein hyvää joulun aikaa, olemme olleet iloisia niistä n. 7 000 Meripostikortilla käynnistä, joita tähän mennessä on kertynyt. Jatkamme joulun jälkeen, ba bene.

The 84 nm trip from Pasito Blaco to La Gomera was an easy over night trip. In the beginning the wind was weak but between Gran Canary and Tenerife it again accelerated so that it was a real joy to sail. On Thursday our Teemu came from Finland to Tenerife south air port and we went to fetch him on board the superfast Fred. Olsen- ferry. We´ll spend the Christmas here and then sail together to San Miguel, Tenerife. Meripostikortti wishes Merry Christmas for all it’s readers ( > 7 000 until now)! We will go on after the Christmas. /J/

viikon mittainen pit stop

13.12. 12 Las Palmas – Pasito Blanco 37 nm

Säätilaston mukaan joulukuu on kylmin kuukausi Kanarialla. Yöt ovat jo sen verran viileitä, että salongin kulkuluukku on alettu vetää kiinni saakka eikä pelkkä pussilakana enää riitä käärinliinaksi. Aamuisin on vähän viileää ja rannalla ensimmäiset auringonottajatkin joutuvat paistattelemaan täysissä vaatteissa.

Viikko on kulunut käytännön asioiden hoitamisessa. Suomi-kerhoa käytiin katsomassa, se tuntuu toimivan aktiivisesti. Neljänä päivänä viikossa olisi lounastakin tarjolla, paikalla käydessä listalla oli lihapullat. Alakerran nettihuoneessa oli harras tunnelma, kerhon jäsenten suhteellisen korkea keski-ikä (70 v.), ei tuntunut surffausta hidastavan. Vain jäsenten käyttöön varatussa saunassa on kerhoa meille esitelleen puheenjohtajarouvan mukaan laiska kiuas. Kerho tuntui sinänsä varsin toimivalta yhteisöltä, jossa jäsenille on tarjolla myös ulkopuolisia palveluja, mm. tulkkausapua.

Kauppahalli on ollut varsinainen löytö: sen vihannes- ja hedelmätarjonta on loistava. Saa sieltä tietysti myös lihat ja kalatkin. Ja paikalla tehdyn tuorepastan, tilliä ja mitä vaan. Ja edullista italialaista viiniäkin. Ähäkutti!

Rannan purjemaakari myi edullisesti viimeisen 8 mm lasikuitutankonsa katkenneen hiilikuitulatan korvikkeeksi. Rutgersonin pyöreiden pystylattojen heloissa lattapuikko menee helan tuppeen sisään ja liimataan siihen kiinni kaksikomponenttiliimalla. Tarkan mitan ottaminen työntelemällä 4,5 metristä lattaa purjeen taskuun ja sitten samanaikaisesti mittailemalla, paljonko helat vievät kepin kokonaispituudesta ja paljonko taas helojen sisään uppoaa keppiä, oli yhtälö, jonka olisi syytä onnistua heti kertalaakista. Araldit-liimauksia ei juuri availla, jos mitat eivät satu heti stemmaamaan. No, toisella kertaa sitten onnistuikin jo ihan hyvin. Onneksi lattaan jäi ensi yrityksellä ylimääräistä mittaa ja Timo oli lähettänyt koko setin heloja. Kansivaloa ei ole saatu henkiin, Lagosissa siihen hankittu uusi lamppukin oli vain hetken apu. Saa nähdä, auttaako nyt annettu CRC- hoito siihen, niinkuin niin moneen muuhunkin vaivaan. Lokin anturi puhdistettiin kasvillisuudesta, ettei aluksen matkamittaus anturin toimimattomuuden vuoksi muuttuisi turhan epäluotettavaksi.

Heikoista nettiyhteyksistä on ollut parkua jo moneen otteeseen. Perimätiedon mukaan sataman ainoa kunnolla pelittävä nettiyhteys on Sailor’s Barin verkko, joka yltää muutamaan pöytään, näköhavainto baaria lähestyttäessä vahvisti tämän. Yllättäen huomasimme, että sataman oma verkko, johon pääsykoodin saimme jo tullessa satamatoimistosta, toimi oikein hyvin ARC:n juuri puretun toimiston tasanteella rannassa. Veneeseen saakka ei sentään sekään yltänyt. Ei niin hyvää, etteikö jotakin hankalaakin. Avoin ja aurinkoinen terassi on hankala näytöltä lukemisen paikka. Asian hoitamiseksi Mari rakensi henkilökohtaisen pimiön. Toisaalta, ei täällä nyt nii-in viileää ole, että paksussa fleece-hupussa viitsisi oleilla turhan pitkiä aikoja. Joulupukille onkin välitetty toivomus alan miehen vakuutuksen mukaan hyvin toimivasta buusterista. Kotisuomessa rakennettua vastaavaa viritystä, joka meillä kyllä on kaiken aikaa ollut kyydissä, Jaska ei ole saanut toimimaan, vrt. latan mitoitus.

Marin syntymän muistojuhlamaanantaina Merenkävijäystävät Pena ja Liisa ilmaantuivat yllättäen veneen keulalle. Pena tiedusteli, josko hänellä kassissa mukana mahdollisesti oleva jälkiuunileipä kiinnostaisi meitä? Jaska puolestaan kysyi, sattuisiko samaisesta kassista löytymään myös saunaa, kun toimivia täkäläisiä ei ole löydetty. Ellojen kanssa istuttiin sitten pimenevässä illassa ja saatiin runsaasti hyviä vinkkejä Las Palmasin mahdollisuuksista. He ovat moninkertaisia Palmasin kävijöitä ja tuntevat hyvin mm. julkisen liikenteen tarjonnan.

Las Palmasin vanha kaupunki ja muutkin mahdolliset nähtävät paikat on päätetty jättää tammikuuhun, jolloin tänne palataan pidemmäksi aikaa. Silloin Va bene nostetaan ylös pohjan puhdistusta ja maalausta varten, siitäkin saatiin jo alustava tarjous, telakka näytti hyvältä ja toimivalta. Mutta vielä ennen sitä käydään joulun vietossa La Gomeralla, San Sebastianissa.

Joulumatka alkoi jo vakiintuneella tavalla aamuseitsemän jälkeen, huoltoaseman kautta ulos ja akseleraatiota kyttäämään. Kiihtyihän se tuuli, aivan samoin kuin tullessa, mutta nyt siis myötäisenä. Mukavaa menoa virka-ajan puitteissa, kello 15.45 oltiin kiinni Pasito Blancon laiturissa. Ensivaikutelma paikasta on positiivinen: hiljainen ja rauhallinen resortkylä suuren Maspalomasin kyljessä. Opaskirjan mukaan Suur-Maspalomasin alueella on 300 000 vuodepaikkaa. Vuodessa se tarkoittaisi 50% käyttöasteellakin 50 000 000 yöpymistä. Jos keskioleskelu kestää yhden viikon, se tarkoittaisi 30 000 noin 200- paikkaisen lentokoneen edestakaista keikkaa, täysinä. No huhhuh.

December is the coldest month of the year, the temperature is about the same as that of Finnish summer, we have closed the hatches in the night. The one week pit stop in Las Palmas was spent mostly in fixing practical things on board, getting an offer for lifting Va bene up and painting the under water area. We will return to Las Palmas in January after the Xmas in La Gomera. The first leg of that Xmas trip brought us to Pasito Blanco, a nice and quiet village in the southern Gran Canary./J/

kiihdytyskaistaa Las Palmasiin

4.12.12 Puerto Rico – Las Palmas n. 50 nm

Atlantic Islands- pilottikirjassa on Kanarian saarten välissä pysyvien tuulen kiihtymisalueet näyttävä kartta. Kartan lakonisesti toteavan tekstin mukaan tuuli kiihtyy näillä alueilla 10 solmua (5 ms) tai enemmän. Tekstissä puhutaan Gran Canarian itäpuolen vielä paljon suuremmista arvoista. Siis paljon enemmän. Puerto Ricosta tulee matkaa Las Palmasiin n. 45 nm, joten taas lähdettiin liikkeelle aamuhämärissä. Vähän ennen kuuluisia Maspalomasin dyynejä Gran Kanarian kaakkoiskulmalla pääsimme sitten osalliseksi tästä kiihtymisilmiöstä. Ajelimme isopurje valmiiksi noin ykkösreivissä, kun tuuli tosi nopeasti pomppasi aamurauhallisesta 15 m/s tuntumaan. Puerto Ricossa juuri pesty vene sai äkkiä uuden vankan maustekuorrutuksen, vaatteetkin muuttuivat jo muutamalla roiskauksella suolaisen harmaiksi.

Keli oli sen verran reipas, ettei toisaalta kovasti tehnyt mieli rynkyttää koneella suoraan vastatuuleen eikä toisaalta kryssiäkään, jatkoimme siis hybridikryssiä. Yli viikon paikallaan olo Puerto Ricossa oli kasvattanut sen verran sammalta lokin pyörivään anturiin, että tässäkin kelissä tarvittiin n. 15 mailin matka sen puhdistumiseen ja uudelleen käynnistymiseen. Meillä on tarkoitus nostaa vene puhdistusta ja pohjan maalausta varten ylös tammikuussa, siihen saakka pohja saa luvan vielä nurmettua.

Las Palmasin satamassa oli hyvää tilaa, satamatoimistossa oli ruuhkaa ja ääntä sitäkin enemmän. Poliiseja ja viranomaisia oli enemmän kuin asiakkaita, mutta siitä huolimatta tavanomaisten paperien käsittely kesti ainakin pari tovia. Jaska alkaa hiljalleen kypsyä tähän huonon englannin, palveluepäystävällisyyden ja byrokratian dynaamiseen yhdistelmään. Las Palmasin satama on kunnallinen ja siksi hinnoittelultaan halpa. Va benen viikkohinta oli veroineen, sähköineen ja vesimaksuineen n. 65 €. Että terveisiä vaan Katajanokan suuntaan.

Laituriin lopulta päästyä päätimme pestä veneen heti, ettei suola ja pick up- liinoista laituriin kiinnittyessä roiskunut lima istu tiukkaan kiinni. Olemme olleet vähän ylpeitäkin vesiletkun liitinkokoelmasta, mutta nyt vastaan tuli sellainen putken pää, johon sopivaa jengaa ei kassissa ollutkaan. Ei hätää, aivan L-vieraslaiturin päässä on kuuluisa Rolnauticin myymälä, josta apu löytyi tuossa tuokiossa. Seuraavana päivänä hankimme Rolnauticista myös uudet kiinnitysköydet Las Galletasin laituritahkossa melkein poikki hioutuneiden tilalle. Vieressä olevasta purjemaakarin pajasta saimme uuden lasikuitukepin Madeiralta saakka puuttuneen 4. latan korjaamiseksi. Päätehelat siihen tulivat Suomesta jo toista kuukautta sitten postitse. Salongin hyllystä vielä puuttuva pilottikirjakin saatiin tilaukseen.

Las Palmasin Marina on todella suuri, täällä on 1 250 venepaikkaa. Ennen ARC:n lähtöä se on aina täynnä suuriakin veneitä, mutta eivät kaikki maailman suuret veneet osallistu tähänkään ralliin. Cepsan laituriin illalla kiinnittynyt jättikatti peitti taakseen koko huoltoaseman. Myöhemmin yöllä sen viereen kiinnittynyt n. 40- jalkainen tukeva matkavene näytti melkein jollalta. Niin että kun tapana on puhutella isoja katteja tenniskentän kokoisiksi, tämä oli kyllä jalkapallostadion. Sen puomikin oli varsinainen avenue. Puhumattakaan punaisesta lentokoneiden varoitusvalosta maastonhuipussa.

Meidän itsenäisyyspäivämme on myös Espanjan perustuslain päivä, kaupat ja virastot olivat kiinni. Päivän kunniaksi teimme rauhallisen kävelylenkin lähiympäristöön ja sitten lopun edestä vain oleiltiin. Eipä ole ennen vietetty itsenäisyyspäivää sitloodassa köysiä pleissaten. Mutta menköön nyt tämän kerran. Lähipäivinä sitten tarkemmin selviää, mitä täällä pitäisi ja voi tehdä ja nähdä. Maailmaperintöpisteitä ei täällä pitäisi olla haussa.

From Puerto Rico we sailed to Las Palmas in the North of Gran Canary. As shown in the pilot book, the wind accelerates by 10 kn or (lots!) more in the SE corner of the island. In the gusts the wind was c. 30 kn. 50 nm and 10 hrs later in Las Palmas we rinsed the salt cover away from Va bene and our rain suits. We celebrated Finnish Independence day by making new mooring lines. /J/

kanarian lintuja

25.11. 12 Puerto de Mogan – Puerto Rico 4 nm

Amerikkalaiset kutsuvat Floridaan talveksi muuttavia eläkeläisiään snowgooseiksi, lumihanhiksi. Ehkä sopiva vastine täällä olisi Kanarian linnut, osalla vaatteiden värityskin natsaa. Kieltämättä, ajatus aurinkoisesta viikosta marraskuun lopulla ei suomalaisesta näkökulmasta tunnu lainkaan hullummalta. Jo pari vuotta sitten, meidän matkamme varhaisessa pohdintavaiheessa sovimme Marin työkaveri Sakarin ja vaimonsa Elisen kanssa tapaamisesta Puerto Ricossa marraskuun viimeisellä viikolla. Jälleennäkeminen täällä sunnuntaina oli lämmin, muttei siis erityisen yllättävä. Mari kävi kovasti herkkänä, kun heillä oli mukanaan matkatavaroiden ylipainoon asti tuliaisia yhteisiltä työystäviltä. Heidän kanssaan viikko on kulunut tasaisen mukavasti, kyläilemme toistemme luona ja välillä taas käydään ulkona yhdessä syömässä. Myös Marin ja Sakarin entinen työtoveri Vesa ja vaimonsa Ritva tapaavat viettää täällä sydäntalven, heidän kanssaan vietimme mukavan torstai-illan hyvän ruoan säestämänä.

On väitetty, että turismi on maailman nopeimmin kasvava teollisuuden ala. Puerto Rico on kyllä suurin tähän asti näkemämme alan tehdas: täällä ei ole juurikaan nähtävissä paikallista asutusta eikä vanhoja rakennuksia. Kaikki kaupallinen toiminta palvelee pääosin turismia, on eri maiden lipun alle linnoittautuneita ravintoloita, matkamuistokauppoja ja ruokakauppoja apartementosasukkaiden, tietysti veneilijöidenkin tarpeisiin. Se varmaan johtuu siitä, että valtaosa Gran Canarian eteläpäästä onkin rakennettu vain ja ainoastaan turismin tarpeisiin.

Ennen massaturismia täällä ei ollut juuri muuta kuin viljelyyn kelpaamaton kuiva ja kuuma ilmasto. Ja sehän on juuri sitä, mitä aika monesta maasta puuttuu suurimman osan vuotta, osasta kokonaan ja aina. Olemme useampaan kertaan ihmetelleet ja ihailleetkin sitä oivallusta, rohkeutta ja riskinottoa, joka alkuperäisillä sijoittajilla täällä on ollut: ”Pojat hei, tuodaas Saharasta muutama laivalasti hiekkaa, rakennetaan iso uimaranta ja ensalkuun muutama tuhat vuodepaikkaa, myydään juttu maailmalle ja kyllä se siitä ajan mittaan tuotoksi kääntyy”. Ja kääntyihän se, ainakin ensimmäisessä aallossa. Nyt meneillään olevan rahakrapulan alkuvaiheessa Espanjan rannoille kyllä jäi aika monta keskeneräistä hotellin rankoa kummittelemaan.

Suurin vientituote tässä tehtaassa on palanut iho, sitä tulee kadulla vastaan runsaasti ja ujostelematta, lopullisessa muodossaan ja puolivalmisteena. Elisen ja Sakarin kanssa on oltu yhtä mieltä siitä, että pukeutumisen ja pukeutumattomuuden raja voisi mennä esimerkiksi asvaltoidussa kadussa: se, mikä passaa hotellin altaalla tai rannalla ei ehkä ole aivan sopiva dress code kadulla tai ravintolassa. Suomenlinnan Valimon muutaman kesän takainen ovislogan olisi ehkä paikallaan täälläkin: No Shirt - No Service. Mutta mitä näistä nipottamaan, matkakohteen valinta ja vaatetus on jokaisen oma valinta. Eikä tämä jäkätys tietysti koske kaikkia, tässäkin tapauksessa taas 95% pilaa koko ryhmän maineen.

Tällä hetkellä ei juuri ole raportoitavaksi merellisiä urotekoja eikä kulttuurisaavutuksia edes omaksi ylösrakennukseksi. Meidän matkanteossamme on tultu vaiheeseen, jossa päivät runoilijan sanoin vajoavat ajan virtaan aiheuttamatta suuria renkaita. Sataman parkkipaikalta altaaseen ilman kuljettajaa lipsahtanut auto vähän loiskahti, eikä sekään paljon.

Täältä jatketaan alkuviikosta Las Palmasiin, jossa aktiivitekemistä onkin tiedossa runsaasti, pääosin laivanvarustelutoimintaan liittyvää. Siihen asti ilo löytyy pikkuasioista. Ei kai tässä nyt pelkkää paapuuria voi ottaa, otetaanks styyrpuurikin?

Puerto de Mogan is the next-door neighbor of Puerto Rico, only some 4 nm away. Southern Gran Canary has a dry, hot climate, which very much differs from that one in Finland in November. There we met our Finnish friends, with whom we spent the whole week. From here we (hopefully) sail for Las Palmas for a week or so. /J/

jako kahteen

17.-18.11. 12 Santa Cruz de La Palma – San Miguel 80.5 nm
20.11. 12 San Miguel – Puerto de Mogan 45.8 nm

Kuusi päivää viihdyimme Palmassa, se oli paikka meidän makuun. Sitten olikin aika taas vaihtaa saarta, takaisin Tenerifalle, saaren eteläpäähän. Aikaisemmin käydyn Las Galletasin aivan vieressä on yksityinen, kovasti kehuttu San Miguelin marina, johon suuntasimme. Taakse jäivät Palman lohikäärmepuut, sekin metsikkö, jota oikein kartan kanssa haettiin saaren pohjoispäästä. Suomalaisiin metsiin tottuneelle se oli vähän suppea, mutta joka tapauksessa useampi tällainen erityinen puu kasvoi samalla kaava-alueella.

Lähdimme ulos satamasta illalla kahdeksan aikoihin, pimeys oli jo sakea, kirkkaasti valaistu kaupunki takana tuntui vielä heikentävän näkyvyyttä. Kun sitten päästiin merelle, todettiin että pimeys olikin todellista ja virallista, ei mitään keinovalon aiheuttamaa häikäisyä. Yö oli umpipilvinen ja kuu oli aivan uusi. Sekin vähä, mikä siitä näkyi, laski pian horisontin taakse. Tuuli oli aikaisemmin päivällä ollut puuskaista, n. 13 ms N, mutta asettui yötä kohti mukavaksi 7-11 sekuntimetriksi. Purjehdukseen tuli täyspimeydestä johtuva lievä ennalta-arvaamattomuuslisä, isoja aaltoja kun ei mitenkään pystynyt näkemään ja autopilotti Helmisellä riitti töitä kurssin pitämisessä edelleenkin puuskaisessa tuulessa. Ajoimme koko yön pelkällä genoalla, joka riitti oikein hyvin hyvän matkavauhdin pitoon. Perille San Migueliin tulimme 13 tuntia myöhemmin mukavan yöpurjehduksen jälkeen, joskin hieman väsyneinä. Nouseva aurinko väritti Teiden ylärinteitä kauniisti.

San Miguel oli maineensa veroinen, ystävällinen satama. Lähestyvä ARC:n lähtö Las Palmasista loi paineita muihin satamiin ja ilmeisesti siitä syystä toimisto- ja marineropalvelut vähän takkusivat. Veneitä otettiin sisään virallista kapasiteettia enemmän ja henkilökunnalla oli koko ajan kova kiire. San Miguel sijaitsee keskellä ei-mitään. Vieressä on iso turistiresortti, se hoitaa ravintolatarjonnan mutta esimerkiksi kunnon ruokakauppaa emme sieltä löytäneet. Jos Las Galletasissa tuntui siltä kuin olisimme asuneet kiitoradan jatkeella, vaikutelma kymmenkunta kilometriä lähempänä lentokenttää oli vielä sitäkin eloisampi. Mahdollisia miehistönvaihtoja ja vierailuja ajatellen S. Miguelin sijainti on kyllä optimaalinen.

Kahdentoista tunnin yöunien jälkeen tarkistelimme ympäristöä kirkkaammin silmin. Polkupyörätkin kaivettiin taas esiin, maisema kun näytti vähän aikaisempia satamia tasaisemmalta, ainakin näytti. Naapurikylän puolelta löytyi Hiper Dino- ruokakauppa, joten perusasiat saatiin kuntoon. Seuraavana aamuna kello oli aikaisin soimassa ja auringon noustessa olimme jo matkalla. Tavoitteena oli Gran Canarian Puerto de Mogan, jossa meillä oli tiistaista alkaen venepaikkavaraus. Säätiedotus tarjoili vastatuulta, tosin melko hentoa. Suunta osoittautui sitten 180° vääräksi mutta 2-3 ms voimakkuus teki meistä melko pian konealuksen, taas kerran.

Olimme sopineet treffeistä s/y Meriidan kanssa, joka miehistötäydennyksen jälkeen lähtee täältä kohti uusia seikkailuja, ensin Kap Verdelle ja sieltä Karibialle. Matti, Ida ja Pasi tulivatkin melkein heti meidän perässämme satamaan. Kuplaviinin jälkeen Va benen väki siirtyi rannasta heti maihin tulon jälkeen löydettyyn Oikeaan Italialaiseen Ravintolaan, Jossa Myös Viinit Olivat Italialaisia (ja kahvin kanssa tarjoiltiin Avernaa). Se ei ollut aivan tavanomaisen halpa ravintola, mutta Marin mukaan Jaskan leveästä hymystä kannatti kyllä vähän maksaa.

Puerto de Mogan on viime aikoina nähdyistä satamista vihrein; täällä rannan loma-asuntojen katotkin ovat kukkivia terasseja ja rakennusten välissä kulkiessa tuntuu, että kukkia tursuaa ränneistä ja ilmanvaihtohormeistakin. Kylällä ja satamassa vaeltavasta väestä varmaan yli 90 % on turisteja, mutta jotenkin asioiden kaupallisuus ei tunnu häiritsevän täällä niin paljon kuin joissakin aikaisemmin nähdyissä turismitehtaissa. Vaikuttaneeko siihen sitten oikean kylän olemus vai alammekohan me jo tottua tähän menoon? Suomeksi kirjoitetut ruokalistat kyllä tuntuvat vieläkin hassuilta.

Kylän yläpuolelle on rakennettu näköalapaikka, josta näkymät ovat huikeat. Satama, uimaranta ja koko kylä ovat kaikki siinä helposti hahmotettavissa. Ja matkalla ylös jyrkkiä portaita voi nähdä paikoitellen hienoa anonyymiä sommittelua, jonka syntymiseen ei juurikaan ole tarvittu insinööriä tai arkkitehtia.

Torstaina Meriidan Matti haki leimat passeihin ja yhteisen lounaan jälkeen aikanaan Brestistä heinäkuun lopussa alkanut ajoittain yhteinen matkanteko loppui meidän jäädessämme vilkuttelemaan rannalta. Nyt alkaa tuntua siltä, että me jäämme tänne harjoittelemaan eläkeläiselämää, kun muut jatkavat kohti uusia suuria haasteita. Mutta näin me olemme yhdessä päättäneet. Net on kokonaan toisia ihmisiä, jotka lähtevät kahdeksi, kolmeksi viikoksi tekemään töitä kannella ja nukkumaan neljän tunnin jaksoissa. Reippaita ja itseensä luottavia. Vähän niin kuin me, mutta enemmän.

From Santa Cruz de La Palma we sailed over the night to South of Tenerife, Puerto San Miguel. The start of ARC in the next weekend puts pressure on the other crowded harbors, as was San Miguel. We had agreed about meeting with Finnish yacht Meriida in Puerto de Mogan, Gran Canary on the 20th of Nov before they leave first for Cap Verde and then for Caribia. Now those, who aim this year to cross the Atlantic, have left or are just leaving. We start practicing the smooth life of pensioners. /J/

mutkateitä kraateriin

13.11.12 San Sebastian de la Gomera – Santa Cruz de la Palma 56,7 nm

Hollantilaiskaravaani, 6-7 venettä, lähti Gomeralta Kap Verden suuntaan suurin piirtein samanaikaisesti. Monen veneen väen kanssa on seurusteltu ja vaihdettu kuulumisia Portugalista saakka. Melkein haikealta tuntui kun laitureihin äkkiä tulikin runsaasti tilaa. S/y Mero, jossa isä ja äiti kuskaavat kolmea lasta rannalle, uima-altaalle maihin, jätskille jne. oli oikein mukava tuttavuus. Lähtöpäivänä ja sen jälkeenkin oli aika rapsakka keli ja vähän mietimme, kuinka päivittäinen koulunkäynti kuoppaisella merellä mahtaa sujua. Seuraavana aamuna yksi veneistä, s/y Annalena, oli ilmestynyt takaisin. Korkeassa rynkyttävässä aallokossa isonpurjeen puomi oli murtunut ja kippari arveli korjausmahdollisuudet paremmiksi täällä kuin Kap Verdellä. Joukkue jatkaa Kap Verdeltä yli Atlantin vasta Suomen itsenäisyyspäivän maissa, joten Annalena ehtii letkaan mukaan vielä hyvin. Näistä veneistä ainakin Mero aikoo jatkaa ylitystä Kap Verdeltä suoraan etelä- Amerikan Surinamiin, jossa heillä on kotikenttäetuna hollannin kieli.

Sääkarttojen tiiviin seuraamisen jälkeen sopivaksi arvioitu sää siirtymiseen Gomeralta La Palmaan oli tiistaina. Tuuli oli kääntymässä takaisin vakiosuunnalle (koillinen) ja saarten välin saattaisi päästä purjehtimaan. Välimatka on sen verran pitkä ja toisaalta valoisa aika sen verran lyhyt, ettei kovin hartaaseen kryssimiseen oikein ole mahdollisuutta. Lähdimme aamu-Armaksen perässä heti kello seitsemän jälkeen ulos. Auringon nousu Teneriffan takaa oli mukavaa nähtävää, Gomeran vuoristoiset rannat näyttivät sivuvalossa tosihienoilta. Aika monta kertaa purjeasetelmaa korjattiin, enimmillään molemmissa purjeissa oli kaksi reiviä. Tuuli oli hankavastainen, lähellä kryssiä ja vauhti hyvä kaiken aikaa. Meitä vähän askarrutti tulo tuntemattomaan satamaan pimeässä, mutta tulimmekin perille jo siestan aikaan ja saimme sitten odotella vastaanottolaiturissa toimiston aukeamista tunnin verran. Köysiä oli vastaanottamassa sujuvaa suomea puhuva herrasmies, joka osoittautui sataman suureen aallonmurtajalaituriin ennen meitä ehtineen Kristina Katarina- risteilijän kippariksi. Hän piti tämän syksyisiä tuulia poikkeuksellisen kovina verrattuna aikaisempiin risteilykausiin Kanarialla.

Marina La Palma on aivan uusi satama, mutta kertaalleen jo korjattukin: alkuperäisessä muodossaan marinassa esiintyi jopa vaarallisen kovaa veneiden vaappumista laiturissa, aivan tyynelläkin kelillä. Nyt kauppasataman vastainen laituri on rakennettu umpeen pohjaan asti ja olosuhteet marinassa ovat aivan hyvät, pientä lullausta tosin on edelleen havaittavissa ja toimisto ottaa vain yhden veneen / aisaväli – varmuuden vuoksi. Vielä alkuvuodesta 2010 pahasti kesken ollut keskusrakennus on valmis, pieni venetarvikekauppa ja Spar-kauppakin on saatu toimintaan. Osa liiketiloista on vielä viimeistelemättä, osasta on ensimmäinen vuokralainen jo muuttanut pois. Satamatoimiston ikkunoiden pesu oli juuri menossa: siinä arkkitehtuuri ja käytäntö yhdistyivät kauniilla tavalla.

Monet pitävät La Palmaa Kanarian saarista hienoimpana, turismia ei ole aivan tungokseen saakka. Vehreyttä riittää enemmän kuin tähänastisilla saarilla on nähty. Santa Cruzissa on säilynyt vanhaa rakennuskantaakin mukavasti, vanhimmat yksityistalot ovat 1600- luvulta. Tyypillisten parvekkeiden päissä näkyy alkuperäisiä vessakoppeja, jotka onneksi ovat jo jääneet pois käytöstä. Katujen kulmissa on runsaasti kahviloita ja juomakelpoisen kahvin etsintä alkoikin välittömästi, osin hyvin tuloksin.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi, keskellä saarta sijaitseva kansallispuisto on maailmanperintökohde. Ensimmäinen yritys torstaina jäi vähän hutiksi: lähes perillä selvisi, että herkullisimpaan näköalapaikkaan pääsi vain rajattu määrä autoja kerrallaan, parkkipaikan koko rajoittaa aatteen levittämistä! Kiersimme kuitenkin koko saaren eteläosan ja pääsimme näkemään kahden vulkaanisen kraaterin paikat. Tuorein tulivuoren purkaus (Teneguia) on vuodelta 1971. Kraaterin lisäksi maastoon syntyi silloin runsaasti myös uusia ranta-alueita, jotka nyt otettu banaaninviljelyyn. Perjantaina ajoimme kansallispuiston pohjoispuolelle, josta n. 45 minuutin kiipeämisen jälkeen pääsi komeat näköalat tarjoavalle Espigon Atravesadon huipulle. Se piste oli hiellä ansaittu.

Early Tuesday morning we left Gomera for La Palma, the trip 56,7 nm was good sailing all the way. Santa Cruz de la Palma is a very pleasant city and the new marina is functioning well. We rented a car for two days to see this green island and especially the national park of Caldera de Taburiente, which is on the list of World Heritage. /J/

gå mera

La Gomera on Espanjan Pori, suurmiehet voivat syntyä tai käydä siellä. Suurmieheksi kuitenkin tullaan vain lähtemällä sieltä pois ja jälkipolvet sitten irrottelevat siitä sen, minkä ilkeävät. Tästä lähteestä Kolumbus joi ennen lähtöään Amerikkaan 6.9.1492, tässä kirkossa Kolumbus todennäköisesti kävi ja tässä talossa hän ehkä vieraili, mahdollisesti jopa yöpyi, tässä tornissa Kolumbuksen mahdollinen rakastettu oli vangittuna. Se porilainen suurmies muuten oli Akseli Gallen-Kallela.

Viime perjantaina tänne tultaessa ja satamaan ajettaessa vetolaitteesta kuului pariin otteeseen tyhjäkäyntikierroksilla kummaa kolinaa ja runkoon tuli tärinää. Ei niin paljon kuin irronnut potkurin lapa aiheuttaisi, mutta jotain outoa kuitenkin. Sataman reunalla saksalainen Andy Altenhofer pitää pientä metallityöpajaa ja sukeltaakin tarvittaessa. Hän kävi katsomassa, että potkuri on kunnossa, lavat asennettu oikein eikä veden alla edes kuulunut mitään outoja ääniä koneen käydessä (!). Hän lisäsi vesivaseliinia lapojen hampaisiin, todennäköisesti sielunhoidollisista syistä. Las Galletasin keikutuksessa melkein poikki hiertyneet lepuuttimien köydet menivät uusintaan. Paikallisen venetarvikekaupan valikoima on suppea, mutta tilaamalla saa useimmat tavarat muutamassa päivässä. Nyt odotamme vielä uusia kumisia kiinnitysköysien joustimia, niitäkin meni Teneriffan puolella tappiolistalle.

Veneen välittömän huollon jälkeen ohjelmassa oli bussimatkailua: tiistaina ensin Valle Gran Reyhin. Se on erityisesti saksalaisten suosiossa oleva rantakohde (lue: nakuilurantakohde), ravintoloiden ruokalistatkin ovat saksaksi. Rankkasateesta johtunut sähkökatko sulki useimmat lounaspaikat, siinä avoinna olleessakin kahvi oli huonoa. Tämä ravintola teki pakosta hyveen: asiakkaille tarjottiin ylimääräisenä jälkiruokana pieni jäätelö, pilalle se joka tapauksessa olisi sulanut. Keväisen kansallispuiston metsäpalon jälkien raivaus maantien varressa oli edelleen menossa, rankkasade oli aiheuttanut pieniä lisäsortumia vuoristotiellä ja bobcatit siirtelivät kiviä ja liejua pois autojen tieltä.

Torstaina oli vuorossa toinen bussiretki. Gomeralla on kaksi päätietä ja nyt vuorossa oli siis linja kaksi: päätietä 2 Vallehermoson kaupunkiin saaren pohjoisrannalle. Sää oli ensimmäistä keikkaa parempi ja näkymät olivat tosi komeita. Matkan nautittavuutta lisäsi Vappu-anopin tyyppinen erittäin puhelias etupenkin matkustaja. Ei henkilönä, mutta ohjelmajohtajan ote oli niin vahva, että keskusteluun syventynyt bussinkuljettaja ajoi hyvin kohtuullista vauhtia, mikä mahdollisti maisemien tarkkailun. Toisin kuin tiistainen formulakisoista ilmeisen viehättynyt kuski. Matkan varrella on Las Rosasin kylä, jonka erikoisuutena on Gomeran vihellyskielen (aineetonta maailmanperintöä) esittely. Bussi ei kuitenkaan pysähtynyt vaan puhalsi ohi. Katsotaan sitten joulun maissa, kun tulemme tänne uudelleen. Jos silloin vaikka vuokrattaisiin auto.

Gomeralla kestävän matkailun periaate on otettu vakavasti, saarella ei ole kansainvälistä lentokenttää ja hotellitarjontakin on melko vähäistä, ilmeisesti isompien saarten kokemusten opettamana. Kohtuullisen kokoisia risteilijöitä pistäytyy satamassa harvakseltaan, suomalainen Katarina kävi tiistaina. Pääosan matkailijoista muodostavat muilta saarilta laivoilla tulleet päiväkävijät. Kävelyreittejä on tarjolla runsaasti ja ne tuntuvat olevan suosittuja. San Sebastianin nähtävyydet ovat Kolumbuksen lisäksi melko pienimuotoisia, esimerkiksi Meksikon -68 olympialaisten muistotuli rantakivillä. Aika matalat kaiteet siinäkin.

La Corunasta heinäkuun lopusta kanssamme osittain samaa jalkaa kulkenut brittiläinen J122- vene OoJah lähti tänään kohti Las Palmasia ja ARC:n lähtöä. Sen kippari on osallistunut ralliin kymmenen vuotta sitten ja on nyt vaimonsa kanssa lähdössä uudelleen. Oli hauska nähdä hyvästijättökierroksen laajuus laiturilla: karavaani kulkee ja iso joukko veneitä ja ihmisiä tutustuu toisiinsa. OoJah tuli Portugalista Kanarialle Marokon kautta, kuten muutama muukin täällä nyt oleva vene.

La Gomera is famous about the fact that Columbus left here for India or America, or whatever. San Sebastian is full of places where he might have visited. Otherwise the city is calm and beautiful, the landscape is greener than the main islands in the east. Been travelling by bus in Valle Gran Rey and Vallehermoso. We will return here by Christmas after the visit to La Palma and Gran Canaria. /J/

lähtöpaikka

2.11.12 Las Galletas – San Sebastian, marina La Gomera 23 nm

Las Galletasin sataman kehnous lounaisen puoleisilla tuulilla todetaan jo pilottikirjassakin, mutta todellisuus opetti melko äkkiä, mitä tämän lyhyen toteamuksen takana oikeasti on: veneet heijasivat laiturissa vauhdilla, liikkeet olivat arvaamattomia ja nykiviä. Kiinnitysköydet ovat todella lujilla, niiden säännöllinen läpikäynti tulikin äkkiä tavaksi. Aikaisemmin oli puhetta joistakin kovapäisistä ammattinukkujista: täytyy varmaan ottaa vähän pakkia tästä lausunnosta. Etelän puolelle kääntynyt tuuli vyörytti Las Galletasin satamaan sisään melkoisen mainingin ja lepuuttimet ahtaisiin venepaikkoihin sullottujen veneiden välillä pitivät kaiken aikaa sellaista nitkumista, ettei paremmasta apua, niin kuin Suomen kansan saduissa aikanaan oli tapana sanoa.

Naapuriveneen maalattu punainen kylkiviiva siirtyi vähitellen meidän lepuuttimiin. Kun alumiinirunkoinen laituri vielä kolisi nykäysten tahtiin, ei ollut ihme, että Mari lopulta siirtyi keulasta salongin sohvalle yönviettoon. Asumattomat ja vartioimatta jätetyt veneet, joita meidänkin laiturissa oli useita, olivat melkein heitteillä. Keulan kiinteät mooringliinat jäävät alavedellä löysiksi ja perään syntyy kolhuja. Meidän tappiolistaan kirjattiin maasähkökaapelin jääminen yöllä laiturin osien väliin puristuksiin ja siitä aiheutunut sulakkeiden käry koko laiturissa. Venekansalla on kuitenkin apua saatavilla melkein aina. Naapuriveneen avulias hollantilainen sähköinsinööri amputoi kaapelin vauriopaikan ammattityökaluilla sopivasti. Ettei tarvinnut soittaa taas Suomeen Jarmolle, että ”öö-ö, oliks tää keltavihree johdin maa, vai mikä?”

Eniten ja vilpittömimmin tästä komeasta aallokosta nauttivat varmaankin surffaajat, joita sitten löytyikin yllättävän paljon. Ranta tosin on kivikkoinen ja maallikon silmään vaaralliseltakin näyttävä, mutta aalto oli ilmeisesti sopivan säyseä harrastelijoillekin.

Las Galletas, toisin kuin lähellä sijaitsevat turismitehtaat, on vielä oikea kaupunki. Sen kehittymistä ’oikeaksi turismikohteeksi’ on hidastanut kunnollisen beachin puute, surffirannankin ilme on aika tyly, teräviä kiviä ja mustaa laavasoraa. Eteläisellä Teneriffalla suuret matkailupaikat on yleisesti tehty Afrikasta ostetulla hiekalla rakennettujen uimarantojen ympärille.

Las Galletasissa näkyi ns. tavallistakin elämää: kouluja, kulttuuritalo, useita leipä- ja lihakauppoja, jopa rautakauppa sekä paikallisten miehittämiä kahviloita. Kalastajille omansa, englantilaisille pitkäaikaisasukkaille omansa ja jopa italialaiselle siirtokunnallekin oma kahvila, siinä muuten oli paikkakunnan paras kahvi. Joulukatukin oli jo rakennettu. Mikon ja Kaisun vielä täällä ollessa kävimme autolla katsomassa Teneriffan länsireunan venesatamia, jotka ovat turismikeskusten yhteydessä. Sillä keikalla kävi mielessä, mitä niille keskuksille tapahtuisi, jos lentolippujen hinnat esimerkiksi osana ympäristönsuojelua nousisivat radikaalisti. Niistä tulisi kyllä rumia raunioita.

Marraskuun ensimmäisenä perjantaina sitten keli oli silinnyt niin, että kiinnitysköysien irrottamista uskalsi ajatella. 23 nm mittainen päiväpurjehdus sujui lämpimän sateisessa kelissä mukavasti. Ainoa adrenaliinipiikki tuli San Sebastianin sataman aallonmurtajan takaa kurvanneesta Fred Olsen- pikalautasta. Sen liikeideana ei totisesti ole mahdollisimman monen oluttuopin myynti ennen perille tuloa. Määrätietoisella suunnan muutoksella viestitimme laivalle, ettei kannata hermostua, kyllä me tästä…

Perillä Marina la Gomera näytti rauhaisalta ja hiljaiselta. Matkan varrelta tuttuja veneitä oli heti näkösällä useita, yksi Suomen lippukin osui silmään: merikarhuvene Adele Helsingistä. Adelen kippari kertoi heidän olleen täällä kaksi viikkoa, ensimmäisen tarkoituksella ja toisen tuulta pitämässä. Sitä satamassa olikin riittänyt ajoittain yli 25 ms. Monet veneet lähtevät täältä kohti Karibiaa. Täältä Kolumbuskin lähti katsomaan, olisiko tuolla lännen puolella vielä jotakin.

In Southern Tenerife there are not too many harbours available for visiting boats. Las Galletas is one of those and maybe that’s why crowded. Southern winds cause a harmful swell in this harbour. Rented a car to see some real mass tourism sites: Los Christianos, Playa des Americas and Los Gigantes. On Friday the 2nd of November we sailed over to San Sebastian, La Gomera. Good sailing, partly rainy. San Sebastian seems to be a nice and safe harbour. /J/