Uuteen maailmaan

22.8.12 Baiona – Viana do Castelo 31 nm
25.8. 12 Viana do Castelo – Leixoes Porto 33 nm
28.8. 12 Leixoes – Figueira da Foz 63 nm

Baionan linnan kupeesta (vaarallisia korkealta putoamisen paikkoja!) lähdimme kohti Portugalia, Viana do Casteloa. V. Castelon satama on jokisuussa, pilottikirjat pelottelivat hankalilla virroilla. Okei, virtaa oli, muttei mitään tavatonta. Sataman edessä olevaan odotuslaituriin jälkeemme tulleet veneet säännöllisesti yllättyivät virran paineesta, Marinkin käsistä oli nahka lähteä kylkeen pyrkivän brittiveneen köysistä. Varsinainen venesatama on uuden, hienon kääntösillan takana. Parin viikon takainen ukkonen oli aiheuttanut siihen ohjelmistovian, jonka takia vaivalla auki saatu silta jäikin sitten koko oleskelumme ajaksi auki. Sen taustalla joen ylittää Gustav Eiffelin toimiston suunnittelema rautatie- ja maantiesilta, joka on toiminut 1870- luvulta ilman erityisiä ohjelmisto-ongelmia.

Ensivaikutelma Portugalista on vähän kaksijakoinen: ihmiset ovat pääsääntöisesti hyvin ystävällisiä, mutta valmista syntyy kovin verkkaisesti. Satamatoimisto oli kuin lamaa edeltäneen ajan pankkirakennus, komea ja näyttävä. Ei kuitenkaan kovin käytännöllinen: pesukone ja kuivuri oli sijoitettu suihkujen kanssa samaan tilaan ja siitä johtuen myös miesten (tai naisten) puolelle oli sijoitettava vastaava koneistus. Ovet olivat aina toimistosta erikseen noudettavan avaimen takana lukossa (ilmeisesti tämän takia satamatoimistossa oli päivystys puoleen yöhön) ja kerran Meriidan Matti tuli lukituksi vessaan. Karsseri ei ollut pitkä, mutta vapautuminen edellytti hetken huhuilua avoimesta ikkunasta. Nyt se sitten toteutui: avoimeksi jääneen sillan takia suihku- ja vessamatka tuli niin pitkäksi, että kätevintä oli käyttää polkupyörää suihkuun menoon, sataman kierto kävellen olisi ollut turhan hikinen homma. Suihku maksoi 1,39 € kerta (sis. veron) ja se maksettiin avaimen noutamisen yhteydessä. Siitä sai kuitin.

Satamassa ei ollut nettiyhteyttä, mutta avulias opastus johti käyttämään vieressä olevan kaupunginkirjaston hyvin toimivaa, vapaata nettiyhteyttä. Samalla tuli tutuksi Alvaro Siza Vieiran suunnittelema kirjasto. Komea pytinkihän se, ei siinä mitään. Joitakin detaljeja tosin vähän ihmettelimme.

Vianassakin oli pieni linnoitus, joka on turistiammattikorkeakoulun käytössä, ei siis varsinainen matkailunähtävyys. Mutta kun sinne kerran pääsi, menimme katsomaan. Kyllä riittäisi Suomen Korkeimmalla Oikeudella ihmettelemistä niissäkin putoamismahdollisuuksissa.

Viana do Castelon kolmipäiväisen satamaelämän jälkeen matka jatkui kohti Portoa, oikeastaan sen naapurikaupungin Matosinhosin satamaa Leixoesia. Matosinhos on Alvaro Sizan syntymäkaupunki ja siellä on useita hänen töitään. Siellä, ja kuten nyt näyttää Portugalissa muutenkin, nykyarkkitehtuuria arvostetaan kovasti. Ja Suomen valtion kustantaman arkkitehtikoulutuksen saaneen silmään se näyttää konstailemattoman selkeältä ja elegantilta.

Matosinhosista pääsee kätevästi metrolla Portoon ja sinnehän sitä piti mennä, suuri osa kaupungin keskustasta on maailmanperinnöksi julistettua. Paljon siellä riittää korjattavaa, paljon on rakennuksia, joissa näkee paljon potentiaalia ja sitten on toisia, joista toivoo, ettei alle jää paljon ihmisiä, kun ne sortuvat. Ei se nyt aivan vielä Havannalta näyttänyt, mutta surullinen sävy asiassa tässä taloustilanteessa on. Sanomalehtien päivittäin jakama taloustieto herkistää näkemään asioita, joita ei ehkä muuten huomaisikaan.

Söimme maukkaan lounaan entisen kauppahallin ravintolassa, ravintola myi myös mukaan pari pulloa erinomaista Douron punaviiniä. Plussa Portugalin alkoholilainsäädännölle.

Leixoesin huvivenesatama on teknisesti kehnonlainen ja huonossa kunnossa, luvassa onkin uusi satama heti aallonmurtajan sisäpuolelle. Sen sijainti keskellä kauppasataman teollisuusaluetta on kuitenkin nykyistä selvästi huonompi. Satamakirjoissa lupailtiin, että nykyisessä satamassa on laitureille kantava Wi-fi. Useimmiten näyttää olevan niin, että lupaukset kantavat enintään muutaman kymmenen metriä sisällä toimistossa olevan tukiaseman päähän. Niin täälläkin. Veneilijöille netti on ehkä tärkein yhteydenpitoväline, joten rappukivillä istujia riittää.

Leixoesin jälkeen seuraava etappi oli Figuera da Foz, matkaa 66 nm. Lopultakin olemme päässeet paljon kehuttuihin Portugalin pohjoistuuliin (NW). Potkua voisi olla vähän lisää, jos vielä voi toivoa, 2-4 ms takatuulella ei varsinaisesti vielä kiidetä. Mutta suunta on ainakin oikea. Figuera da Foziin tulimme illan suussa, rajamuodollisuudet sujuivat luistavasti. Englanninkielinen maistraatin venerekisteriote on kätevä, siinä on jopa veneen nimikin mainittu, toisin kuin suomenkielisessä rekisterikirjassa.

Tästä lähtien meidän matkan teko muuttuu joksikin aikaa melko turismivoittoiseksi: koko syyskuu pitäisi hassata tässä Portugalin rannikolla, saamme vähän vieraitakin. Unesco.org –sivut tulevat tarkkaan syyniin. Lähimmät maailmanperintökamat ovat Nazaressa, 25 nm päässä.

Figuera da Fozin venesataman väki ei laiturin PISA- äänestyksessä ole saanut kovinkaan paljon pisteitä. Naapuriveneen ruotsalaiskippari poltti hihansa ilahduttavan epäruotsalaisen selväpiirteisesti kun kolmaskaan ilmoittautumisyritys ei tuottanut mainittavaa tulosta. Milloin väärät henkilöt satamatoimistossa, milloin siesta tai muuten pallo hukassa.

Figuera da Foz on pääasiassa rantalomakohde, mutta tunnin junamatkan (á 2,60 €) päässä on Coimbra, mihin tietysti mentiin. Ja kyllä kannatti.. Melkein riita tuli siitä, onko Coimbran kuuluisa yliopisto todellakin Euroopan vanhin. Mari uskoi kirjoitettua tekstiä mutta Jaska äänesti Padovaa. Netistä senkin voisi tarkistaa…

From Baiona and it’s good yacht club we sailed cross the border of Portugal to Viana do Castelo. V.Castelo has both World Heritage and good contemporary architecture. In the next harbour, Leixoes (port of Porto) we got more the same: Alvaro Siza is born there and has many projects done there from early -50´s to present days. Porto is a big WH- site, splendid but urgently needing resources for restorations. From Figuera da Foz we visited Coimbra by train. It’s university is claimed to be the oldest in Europe. What a breathtaking portion of old and new architecture! And it will go on…

Makeaa elämää

18.8. Portosin-Vigo 49 nm
20.8. Vigo –Baiona 12 nm

Portosinissa viihdyttiin pääosin tuulen takia kolme kokonaista päivää, satama on hyvä ja eteläisiltä (voi #!X?!!) tuulilta suojassa ja sen sosiaalitilat hyvät. Club Nautico Portosinin (CNP) ravintola on paikkakunnan suosituin: edellisestä ulkoruokinnasta oli kulunut jo niin paljon aikaa, että päätimme käyttää tilaisuutta (so. ravintolaa) hyväksemme. Tiistaina (14.8.) se oli täynnä, koska oli kirjailija Rosalia de Castron 175 v.- synttärit ja sitten taas perjantai-iltana kaikki muutkin syövät ulkona, CNP oli täynnä ja kaupungillakin mahduttiin vasta toiseen sisään yritettyyn. Ehkei olisi pitänyt. Ruoka oli huonoa, viini kelvotonta, ympäristö sekalaisen kehno ja lasku näytti tosi kalliilta, ihan Suomen tasoiselta. Hintapolitiikka tosin oikeni merkittävästi, kun luki laskua tarkemmin: siinä oli merkitty meidän pöydässä syödyksi 24 jälkiruokaa. Tosi makeaa elämää, tarjoilijapoikaakin melkein nauratti. Korjauksen jälkeen lasku oli balanssissa paikan yleisten tasoindikaattorien kanssa. Yhteensä 43 euroa.

Noia on lähellä Portosinia sijaitseva isompi kylä, se on lahden pohjukassa, eikä siellä ole käyttökelpoista satamaa. Päätimme tehdä sinne investointikeikan bussilla: meikkipussi, muutama jälkiruokalusikka ja patakinnas. Kaikki nämä Suomesta saakka roikkuneet hankinnat onnistuivat niin hyvin, ettei jäänyt rahaa sijoitettavaksi Caixa Galician tileille. Pankin paikallisen konttorin eteen oli kerääntynyt pääasiassa varttuneempaa, mutta tosi ärtynyttä väkeä osoittamaan mieltään säästöjensä hupenemisen takia. ”Olemme säästäjiä, emme investoreita!”. Sen verran täälläkin on päästy lehtiä lukemaan, että ymmärsimme, mistä oli kyse. Kyllä mökää syntyy, kun otetaan käyttöön pillit, räikät ja vanha veivattava ilmahälytyssireeni. Pankinjohtajalla oli varmaan illalla posket ja korvatkin punaisena.

Vigoon tulo muistutti osittain purjehdusta: puolimatkassa kurssi kääntyi täysvastaisesta sen verran yli, että voitiin ottaa pieni isonpurjeen kaista tukemaan muuten melko ravistelevaa menoa. Keskustasataman sijasta menimme Marina Davila Sport- satamaan, keskustaan kun suositeltiin paikan etukäteisvarausta. Davila on gigalomaaninen satama: aisapaikat yli 30:lle vierailevalle superjahdille (yli 70 jalkaisille), pienempiä voikin sitten latoa samaan puomiin pari peräkkäin. Veneiden huoltoliikenne laitureilla sujui mukavasti sähköisillä golfkärryillä. Oliko juuri tämä muutaman vuoden takaisen Volvo Ocean Race- kisan starttipaikka? Oli muuten tyhjää tilaa runsaasti niillä paikoilla.

Saarisen Kallen tämän sataman suihkutilojen kehut koskivat ehkä vain miesten puolta, Mari arvioi naisten puolen kehnonlaiseksi. Satama sijaitsee kaukana Vigon keskustasta eikä sinne ilmeisesti pääse julkisilla kulkuneuvoilla, mutta VHF:llä kiinni saatu marinero tilasi sujuvasti taksin, joka sitten eksyi sataman teollisuusalueelle matkalla keskustaan.

Päälaiturin kupeessa oli pieni paikallisten kalojen kuvasto, se oli meille tosi hyvä apu. Kalaa on kaikkialla tarjolla, ongelma on kahtalainen: mitä ne on ja miltä ne maistuu. Nimet, espanja-latina-englanti löytyivät tästä ja parhaat maut sitten jatkossa kokeilemalla.

Paikkasimme Portosinin epäonnistunutta ravintolasyömistä täällä klubiravintolassa, jota irlantilainen laiturinaapurimme kovasti suositteli. Tärppi! Ruoka oli loistavaa ja jopa espanjalainen valkoviinikin oli hyvää. Hintataso oli kyllä sama kuin aikaisemmassa paikassa vaikkei, syötykään kuin yksi jälkiruoka.

Vigo oli pääosin tuttu Merikarhujen Helena- keikalta 2004, nyt kaupunkikuva on siitä vain aika paljon rihkamoitunut. Silloin oli tosin maalis-huhtikuu, silläkin voi tietty olla vaikutusta, Rolex-kauppa jalkakäytävillä ei silloin ollut näin vilkasta. Viime aikojen pettymys poliitikkoihin näkyy täällä seinäspreijauksissa. Vai onkohan täälläkin kunnallisvaalit tulossa?

Seuraavana aamuna ei ollut kiire minnekään, viimeinen Espanjan puolen satama oli vain runsaan kymmenen mailin päässä ja säätiedotuskin lupasi säyseää pohjoistuulta! Suunnittelimme varsinaista nautiskelupurjehdusta, joka sitten kuivui kasaan tositiheän sumun takia. Takatuulikin oli lopulta vain 1,5 ms. Mutta varmana mekin vielä purjehditaan, ehkä.

Baiona on sävyltään selvästi turistikaupunki, vanhakaupunki ja linna ovat komeita. Monte Real Club Yates on aivan linnan kupeessa. Hinnat ruokakaupoissa näyttävät edelleen halvoilta. Mari on ollut jo Hollannista asti järkyttynyt hedelmien ja vihannesten huokeista hinnoista. Täällä jo parilla eurolla saa hyvät salaattivihannekset. Ei tarvitse ihmetellä sosiaaliryhmien välisiä terveyseroja Suomessa, vähätuloisilla kun ei meillä juuri ole varaa syödä terveellisesti. Turha hakea vikaa terveydenhuoltojärjestelmästä.

Now in Baiona, we think this is the last Spanih port before Canary Islands. We have plenty of time to go down south. Mikko and Kaisu will come to Lagos after closing the Suomenlinna boat harbour for the winter in the end of next month. We had almost forgotten how nice summer feels, it´s fine. Tomorrow morning to Portugal! /J/

Santti-Jaakko

13.8. 12 La Coruna – Camarinas 50 nm
14.8 12 Camarinas – Portosin 45 nm

Juho Nummen sukuseuralla oli Kotosuomessa kokous ja lähetimme sinne tervehdyksen oikein valokuvan kanssa. Kaikkihan sitä nyt osaa autoa ajaa, mutta tulkaas purjehtimaan. Terveiset vaan suvun autoiluosastolle: La Corunassa oli historiallisten autojen rallin välietappi: mukana oli mm. hienot Porsche 356 ja 911.

La Corunassa vierähti vielä pari päivää lisää. Meriidan väen (joukkoon oli liittynyt viikoksi Oskari Lontoosta) kanssa kävimme junalla Santiago de Compostelassa. Se oli sellaista vaivatonta pyhiinvaellusta ja jalatkin pysyivät paremmassa kunnossa kuin monilla Santiagon kaduilla vastaan nilkuttaneilla reppuselillä. Toisaalta, ei sitten saatu diplomiakaan, niin kuin ne känsäkoivet ja rakkojalat.

Jaskaa on jo jonkin aikaa ihmetyttänyt, miksi juuri Santiagoon pitää kävellä, mitä merkillistä siellä oikein on. Tämä oli opintomatka: selvisi, että apostoli Jaakobin (engl. James) maalliset jäännökset olisi viety sinne 800- luvulla. Samalla selvisi, mikä tämä Santiago oikein on, kun niitä on eri puolilla maailmaa. Se, miksi tämän Jaakon 800- luvulla varmaan jo aika huonossa hapessa oleva kalmo piti roudata sinne, jäi edelleen epäselväksi. Ehkä hän oli sieltä päin alkujaan kotoisin?

Kaikki se negatiivinen, mitä massaturismista tuli mieleen Bruggessa, palautui elävästi mieleen. Meno oli mitä melkoisin, eikä kaikin puolin perin juurin harrastakaan. Talot, kirkot ja näkymät oli kyllä komeita. Olisi hienoa, jos Santiagon matkailua jotenkin voisi puhdistaa ylenmääräisestä kaupallisuudesta, kaupunki monumentteineen kyllä voittaisi siinä lujasti. Toisaalta elinkeino siinä sitten vastaavasti menettäisikin. Ehkei se sittenkään ole hyvä ehdotus täkäläisessä taloustilanteessa. Mutta toisaalta, oli se meno katedraalissa sen verran eloisaa, että paatuneempaakin pyhiinvaeltajaa vähän hirvitti: yksi pieni kappeli oli sentään saatu varatuksi hartauden harjoittamiseen.

Herkuleksen torni, maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva (alun perin roomalainen) majakka, on lacorunalainen maailmanperintökohde. Se on keskiajalla osin purettu ja osin raunioitunut rakennus, joka on rakennettu uudelleen n. 200 vuotta sitten. Ilmeisen huolellisesti arkeologisessa ja oikein pedagogisessa mielessä, mutta uudisrakennus, mikä uudisrakennus. Perkules! Monumentin suojelemiseksi sisään otettiin vain 30 henkeä kerrallaan, eikä niihin kierreportaisiin kyllä sen isompia joukkoja voisi päästääkään.

Tomi Hämäläisen ekskursio-ohjeeseen voisi vielä lisätä kohdan: ilotulitukset nukkuen. Tall Ships Racen kunniaksi oli järjestetty iso ilotulitus puolilta öin. Kun siitä ei etukäteen tiennyt ja kello oli aikaisen lähdön takia soimassa 6.15 seuraavana aamuna, ilotulitus pääsi yllättämään meidät nukkumasta. Ilmeisesti se oli komea, paukkeesta ja aplodeista päätellen. Ranskan kansallispäivä Boulogne-sur-Merissä oli ensimmäinen ja tämä nyt toinen yllättäjä. Kuvaa siitä ei siis saatu, mutta yökuva juhlavalaistuista laivoista kuitenkin.

Seuraavan päivän puuduttavan koneajon jälkeen illansuussa oli mukava tulla Camarinasin satamaan, jossa marinero seisoi ponttonin päässä valmiina osoittamaan meidät sopivalle paikalle. La Corunasta lähdön jälkeen teimme epätoivoisen lyhyen purjehdusyrityksen, josta piti luopua varsin nopeasti. Yksi koneajossa lepattava isopurje nähtiin, muut veneet kulkivat koneella. Paitsi vastaantulijat. Paperitöiden määrä satamakonttoreissa tuntuu lisääntyvän latitudien pienentyessä. Mihin ihmeessä voidaan tarvita passin numeroa, jos kaikkialla Euroopassa voi matkustaa virallisella henkilökortilla? Onneksi meillä on kuitenkin veneen vakuutuskirjan espanjankielinen käännös mukana, kiitos Alandian osaamisen.

Camarinas on pikkukaupunki, joka näyttää olevan vajoamassa pittoreskiuden puolelle. Mereltä päin näkyy rantakadun varrella useita kesken jääneitä rakennustyömaita, joiden seinillä muratit jo kiipeilevät. Niistä ei koskaan tule kauniita raunioita. Satamassa oli meidän saapuessamme 2 ruotsalaisvenettä ja kaksi tuli lisää meidän perässämme. Ehkä Ruotsillakin menee huonommin kuin virallisesti annetaan ymmärtää, venepakolaisten määrä ainakin alkaa olla jo merkittävä.

Portosiniin, seuraavaan satamaamme oli matkaa n. 40 nm. Kiirettä piti pitää ehtiäksemme laituriin ennen uhattua tuulen voimistumista. Se tavoite onnistui, mutta sade kyllä alkoi ennen tuulta. Märkää tavaraa riitti meillä niin, että seuraavana aamuna piti panna lämmitin kuivaustarkoituksessa päälle joksikin aikaa. Yöllä tuuli oli hyvinkin annetun gale warningin arvoinen: ranskalainen naapuri kertoi omassa tuulimittarissaan lukemien olleen n. 45 kn (22-23 ms). SW- suunnasta, tietysti. Istumalaatikon päälle viritetty sadekatos/aurinkosuoja ääntelee tuulessa kuin pikkupoikien pahviräpättimet polkupyörässä.

Tuo alussa mainittu Jaakobin kalmo on viettänyt matkallaan Santiagoon jonkin aikaa näilläkin kulmilla. Pardonin kirkon alttarissa on edelleen kivi, johon laiva on ollut kiinnitettynä. Hm.

After crowded Santiago de Compostela (pilgrimage by train) we checked Torre de Hercules, a World Heritage site. The fireworks in the harbour finished the Tall Ship’s visit. Our journey went on to Camarinas and then to Portosin. Here we again have to wait for better or even milder winds to go on. Vigo and Baiona will propably be the last Spanish ports for a while. /J/

Aavan meren tuolla puolen

6.8. 12 – 8.8. 12 Brest – La Coruna 361 nm

Biskaja on iso vesi. Silloin, kun näillä kulmilla aikanaan on mietitty paikannimiä, molemmin puolin on päädytty samaan: maan ääri. Ranskalaisilla on Finisterin niemi ja täkäläisillä Finisterra. Ei niin, etteikö maailmassa olisi Biskajaakin isompia vesiä, terveiset vaan Melinalle ja muille kaukomatkaajille. Meille tämä ylitys oli kuitenkin pisin tähän mennessä omalla kölillä tehty. Aikaisemmat ovat olleet enintään sellaisia Visbystä Ånsörenille saunaan. 2 vrk 9 tuntia ja osia eli 57 h 10 min meiltä Biskajan ylitykseen meni.

Brestin ulosajossa jouduttiin turvautumaan koneapuun, aikaisemmin todettu vuonon kaunis sisäänajo sai lisäpisteitä vielä aamun myötävalossa. Chausseen riutan kierron jälkeen päästiin ajamaan suoraan kohti reittipistettä, 335 nm päähän La Corunan edustalle. Ensimmäinen päivä kokonaisuudessaan oli tiukkaa vastaista ja edellisen viikon puhalluksen jäljiltä meri oli vielä kuoppainenkin.

Erittäin hyvin paikkansa pitäneen sääennusteen mukaisesti ilma muuttui matkan aikana lämpimäksi ja aurinkoiseksi. Aurinkoisessa säässä merenkin väri muuttui sellaiseksi, kuin sen etelässä sopii olla: syvän ultramariinin siniseksi.

Toinen päivä oli ennusteen mukaisesti variaabelia ja heikkoa, ajettiin koneella koko päivä, illalla NE puolelta virisi tuuli, joka iltayöstä voimistui purjehduskelpoiseksi ja kääntyi enemmän idän puolelle. Molemmat purjeet vetivät hyvin, myöhemmin yöllä otettiin reivi kumpaankin. Yöllä yksin purjeita pienentäessä kyllä moneen kertaan tuli kiitellyksi kannen ja istumalaatikon suojaisuutta ja hyvää toiminnallista suunnittelua. Ulkotyöläinen pysyy jalat kuivana ja kaikki tarvittavat säätököydet ovat hienosti ruorimiehen ulottuvilla. Tukevuudestaan huolimatta vene liikkuu liukkaasti, vaikka emme vieläkään usko lokiin jostakin uudelleen ilmestynyttä 168 solmun maksiminopeutta.

Satamissa olemme joutessamme katselleet muita veneitä arvioivalla silmällä: kannattiko panna kaikki omat ja puolet pankin rahoista uuteen veneeseen? Eikö tätä olisi voinut tehdä entisellä, ihan hyvällä veneellä? Nykysuuntauksen mukaisia, leveäperäisiä, kapeakeulaisia ja pohjaprofiililtaan litteitä veneitä näkee kaikkialla, mutta kyllä erityisesti täällä purjehtivista racer/cruiser-veneistä ainakin meille nyt välittyy turhan vahva sporttisen menon vaikutelma. Ei vanhat jaksa rimpuilla poski märkänä yli vuoden mittaista matkaa. Että siis kannatti, tähän veneeseen.

Espanja, tuo entinen maailmanvalta on edelleenkin korkean profiilin maa. Mari luuli maan tummana piirtyvää vuoristoreunaa mustaksi pilveksi, kun se kuutisen tuntia ennen maihin tuloa ilmestyi näkyviin. Mitä se tietysti talouselämän kannalta voikin olla. Päivää ennen Brestistä lähtenyt Meriida oli jo perillä, samassa satamassa mutta viereisessä laiturissa. Kuulumiset vaihdettiin huutelemalla, naapurien ihmetykseksi jollakin täysin tunnistamattomalla kielellä. Sitten ruokaa, oikeata ruokaa, posliinilautaselta vaakasuorassa olevalta pöydältä. Ja vähän viiniäkin. Paljon ei tarvittu, kun jo sänky kutsui. Mukavaa.

Seuraavana päivänä oli helppo aloittaa satamarutiinit: tärkeimpien tutustumiskohteiden, kuten ruokakaupan etsiminen. Samalla siinä saa yleisvaikutelman kaupungista. Useimmissa La Corunan keskustan taloissa on perinteisen malliset lasitetut parvekkeet tuulensuojina merelle päin. Ne antavat yhtenäisen ilmeen koko rakennusten riville.

La Corunaan osui samaan aikaan myös Tall Ships Racen etappipysähdys. Äkkiä satama olikin pullollaan komeita isoja ja pienempiäkin purjelaivoja. Meksikon laivaston koululaiva keräsi tullessaan tyylipisteet kotiin: pojat oli komennettu raakapuille seisomaan asennossa. Se on vanha, mutta edelleen vaikuttava tervehdys.

Crossing the Biscay took 57 hours in chancing winds, the first day tight up-wind, the second day practically no wind at all and the last night and day fresh, good tail wind (bb 120°). During the crossing also the weather turned sunny and warm, even the colour of the water chanced to be deep blue. Tall Ships Race´s pit stop just happened to be here in La Coruna at the same time, lots of fine sailing ships and people crowding to see them. /J/

Jatulintarhoja

29.7 - 4.8. Brest 0 nm

Aikanaan, kun laivat kulkivat pelkällä tuulivoimalla, suotuisten tuulien odottaminen luonnonsatamissa poiki kaikenlaisia rakennelmiakin. Suomen saaristossa on vieläkin nähtävissä jatulintarhoja, eräänlaisia labyrinttejä, joita pitkästyneet merimiehet tekivät asettelemalla kiviä ympyröinä kiemurteleviksi poluiksi silokallioille. Olemme nyt olleet täyden viikon Brestissä ja tuuli jaksaa edelleen puhkua suoraan lounaasta, sieltä minne me olemme menossa.

Suurin piirtein samaan aikaan meidän kanssa tänne saapui s/y Meriida, Matti ja Ida Lindholm. He lähtivät Suomesta meidän jälkeen, mutta ovat ottaneet tämän alkumatkan selvästi urheilullisemmalla otteella. He ovat menossa Karibialle, joten meillä on jonkin aikaa sama matka, aikataulusta ei ole varmuutta. Ettei pitkästymisen välttämiseksi tarvitsisi ryhtyä rakentamaan jatulintarhoja Brestin rantakaduille, olemme pelanneet korttia, pitrua ja sarjaa. Venekuntakohtaiset mitalit kummassakin vaativassa lajissa ovat vielä jakamatta.

Alkumatkasta, Blekingen Sandhamnissa tapasimme Mavilotte- nimisen ruotsalaispurren, joka on ajanut kanssamme samalla aikataululla. Se saapui tänne jo viime lauantaina. Meidän kolmen veneen ansioista pohjoismaiset vierasliput ovat nyt viikon ajan saaneet kyytiä satamatoimiston edessä.

Tuuli ja sen suunta ovat jotenkin olleet keskustelun aiheena melko suosittuja. Pohjoismaisella konseksuksella on todettu, että 3-4 päivän kryssi yli Biskajan 10-15 ms tuulessa ei ole kiva tai tavoiteltava asia. Tilastollisesti heinäkuussa ja elokuun alussa vallitsevien tuulien pitäisikin olla paremmin etelään menijöitä suosivia. Kun keväällä 2004 tulimme t/s Helenalla Kanarialta Cherbourgiin, jouduimme ylittämään Biskajan melkein vastatyynessä. Se keli (NE 5-6 ms) kyllä kelpaisi nyt.

Sääsaitit, joita seuraamme ovat passageweather.com, weatheronline.co.uk ja buoyweather.com. Ne kaikki ovat olleet liikuttavan yksimielisiä sään kehityksestä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sunnuntaista alkaen olisi mahdollisuuksia päästä purjehtimaan. Alkuun olisi tarjolla edelleenkin vastaisen puolisia, mutta heikkeneviä tuulia, maanantaina tuuli kääntyisi lännemmäksi ja tiistaina sitten heikkenisi edelleen ja kääntyisi ehkä jo idän puolelle.

Mieli alkaa jo askarella edessä olevan Espanjan lähestymisessä: sataman viinikaupasta on hankittu varmuuden vuoksi vähän varastoon ranskalaisia viinejä. Jaska kun ei erityisesti luota Galician viineihin. Mari on kaivanut uudelleen esiin jonkin aikaa sivussa olleen Espanjan kirjansa. Ja huomaa sen jo Va benen lounaskattauksestakin. Listalle on ilmaantunut ”sen tapasii”, niin kuin Esteri-täti sanoisi.

Va bene has now been in Brest for a week. Not because of architectural heritage but constant SW winds. Together with another Finnish boat we will start(propably tomorrow) the crossing over the Biscay to A Coruna, Spain. /J/