tyhmät kalat

Telakan väki tekee töitä lauantaisin klo 13 saakka. Va benen viimeisin sovittu vesillelaskun aika oli klo 12.00 -12.30, melko tarkkaa meininkiä siis. Telakkaan edellämme tullut belgialaisvene, johon tehtiin tavanomaisen maalaustyön lisäksi peräsinremonttia, pääsi taas livahtamaan edellemme jonossa. Sen vesiinmeno oli aikataulutettu kello 9.00:ksi aamulla. Kun se lopulta alkoi liikkua noin klo 11, meillä jännitys kohosi vastaavasti, josko tänään sittenkin ehditään veteen vai onko meillä edessä viikonloppu kuivalla maalla olevassa veneessä? Hotelli, jossa telakoinnin ajan asuimme, oli viikonloppuna täynnä Las Palmasin maratonin takia, eikä sieltä enää olisi löytynyt yösijaa. Onneksi telakka jatkoi työaikaa ja lopulta kello 15 aikaan Va benen köli kosketti taas vettä. Tämä viimeinen myöhästyminen ei enää ollut järin pitkä, mutta jännäksi meni. Työnjohtaja Victor, jolla on todella pitkä pinna, ansaitsi kyllä saamansa erityiskiitokset.

Olimme sopineet pohjan kevyestä hionnasta ennen uusintamaalausta. Paineilmalla toimiva hiomakone ja reipas nuori hioja oli yhdistelmä, joka sitten johti primerin puhkihiontaan kölin metalliosassa. Kuivuessaan antifoulingmaalin ensimmäinen kerros kukki heti ja hilseili pois. No, sitten hiottiin lisää, maalattiin pohjalle uudet primerit ja tasoitettiin kuopat epoksifillerillä. Sekään ei olisi tapahtunut, jos Victor ei olisi taas kerran unohtanut työnjohtajan rooliaan ja tarttunut oikeisiin työkaluihin.

Sailor´s Bar, purjehtijoiden kantapaikka L-laiturin vieressä, tuli erityisen tutuksi telakalla olon aikana. Tarjoilija, joka oli jo tottunut automaattisesti tuomaan meille kaksi expressoa ("muy cortos, por favor"), hämmentyi, kun useana päivänä söimmekin lounaan siellä. Pidempiaikainen istuskelu Sailorissa kertoi, että omistajat puhuvat italiaa, listalla on hyviä pastoja ja kahvi on aivan kelvollista, kunhan sitä ei paikallisen tavan mukaan pilata liialla vedellä. Sataman uusi, melko hyvin toimiva netti on vähentänyt baarin universaalia merkitystä nettitukikohtana, vaikka useimmissa pöydissä läppäri edelleen näkyykin.

Kauppahallia olemme kehuskelleet jo aikaisemminkin. Monen käyntikerran jälkeen olemme yhä vakuuttuneempia sen erinomaisuudesta, kahdessa kerroksessa olevat myymälät kattavat kyllä vaativankin ruokalistan ainekset. Erityisesti lihakauppiaiden taito käytellä kaarevaa, erittäin leveäterästä veistä on pysäyttävä show. Lihat leikataan ja siivotaan useimmiten tiskin takana, asiakkaiden nähden. Hallin ehkä erikoistunein myymälä on kananmunakauppa, jono oli senkin edessä keskiviikkoaamuna käydessä.

Veneiden nimet ovat aina kiinnostava tarkkailun aihe: pitkään liikuimme samoissa satamissa mm. saksalaisen X-veneen kanssa, jonka nimi oli Merituuli. Nimen alkuperä jäi tarkistamatta, mutta kokemuksen mukaan kaiken takana on yleensä nainen, vaimo tai tyttöystävä. Jaska on kuvannut hauskimpia nimiä ja niistä ehkä joskus myöhemmin lisää. Yksi yleisimpiä veneen nimiä on Carpe diem – tartu hetkeen, niitä on nähty lähes parikymmentä. Tämän Carpe diemin kipparin soisi kyllä jo tarttuvan kunnostustyökaluihinkin.

Vuosikunnostuksen päättymisen merkiksi vaihdettiin myös perälippu uuteen, vanhan värit olivat jo harmaat ja haalenneet. Juhlan kunniaksi kilisteltiin kuohuviinillä ja kuunneltiin netin kautta Vanha merimies muistelee, Eugen Malmstenin ja Colombia-orkesterin alkuperäisillä rahinoilla. Vene on nyt kuin juuri veistämöltä tullut. Tosin sataman kalat, jotka yökaudet napsuttelevat levää veneiden pohjista, eivät ole sitä huomanneet. Siellä ne rapistelevat vastamaalattua ja takuulla vielä levätöntä pohjaa – tyhmät.

Va bene spent four days in the dockyard, on the dry land. The bottom got two new layers of antifouling paint and the sides of the hull were cleaned and waxed, twice. Oil, both in the engine and the sail drive were chanced, as well all the filters and the zinc anodes. Due to organization problems the stay was at least one day longer as we predicted, but the services were reasonably priced. Now we have had time to see around here: the market hall is one of our favorite places. The variety of the products and the prices is something we are not totally used to in Finland. /J/

pupillit väärinpäin

Sunnuntaina pyöräiltiin vanhaan kaupunkiin. Katedraalin eteen oli kerääntynyt paljon väkeä, paikallinen iso bändi soitti epäkristillistä musiikkia pupillit väärinpäin. Innostuneesta yleisöstä päätellen äänitasot olivat kuitenkin aivan kohdallaan – meille riitti vielä parin kulman taaksekin. Katedraali itse edustaa viimeisen suuren muutoksen (1915) jälkeen uusklassista tyylisuuntausta. Täälläkin oli Kolumbuksen talo; vanhojen karttojen kokoelma ja Amerikan prekolumbiaanisen ajan pienoisveistosten kokoelmat olivat sen parasta antia. Vaikka atsteekkien ja tolteekkien kulttuureita on totuttu pitämään väkivaltaisina, veistokset vaikuttivat lempeän humoristisilta, koiratappelukin näytti lähinnä tangomarkkinoiden menolta.

Tänne tultiin vuosihuoltoon ja siihen kuuluu kunnon siivousoperaatio. Siinä tämä viikko onkin pääosin mennyt. Teakkansi jynssätty niin kuin se on tapana noin kerran vuodessa tehdä - perusteellisesti. Veneen sisätilojen suursiivous syksyiseen malliin on aloitettu, sitä jatketaan vielä kuivalla maalla, ihan niin kuin on Skurussakin aina tehty. Ainoa ero nyt on se, että siivottava vene on Suomessa yleensä paljon tyhjempi.

Telakkaan, liikkuvan travel liftin alle ajettiin aamulla kello yhdeksäksi, jo vähän ennenkin sovittua aikaa. Mutta samasta laiturista lähtenyt belgialaisvene ehti ennen meitä. Sen kippari ei ollut aivan varma, missä kohtaa hänen veneensä vetolaite oikeastaan on, vasta kolmas yritys osui kohdalleen eli potkurin viereen. Maihin noston jälkeen siitä vielä irrotettiin peräsin, onneksi sen paikka sentään oli tiedossa. Me saimme, runsasta tuntia myöhemmin runsaasti ylöspäin sojottavia peukkuja, meillä kun veneen kylkeen oli selvästi merkitty vetolaitteen paikka.

Kone on nyt huollettu siten, kuin se on aina totuttu tekemään ennen ylös nostamista: öljyt, kaikki suodattimet ja sinkit (kylmäkoneen jäähdytysputkenkin!) on vaihdettu, vesipumpun siipipyörä on vaihdettu uuteen, vaikka se vielä olikin aivan ehjän oloinen. Siipipyörä tässä erinomaisessa Volvossa on aikaisempaan verrattuna suurikokoisempi, eikä se hievahtanutkaan mihinkään entisillä ulosvetämisen konsteilla. Rannan hyvin varustetusta Volvo-kaupasta sai (ostaa, ei erityisen edullisesti) ulosvetäjän, jossa tilapäisasentajan riemuksi oli jopa direktiivin edellyttämä käyttöohje suomeksi. Tarkasti ohjetta noudattamalla jvoksubyä tuli hlbosti vlos ja tumbbutkin säilyiväd ehjinä. Eläköön EU!

Rolnauticin kanssa oli sovittu telakoinnista, etukäteen meille oli muodostunut hyvä käsitys telakan toiminnasta. Kaikki sovitut työt on teoriassa hyvin aikataulutettu. Pohjan maalaus on tilattu telakalta, kylkien siivouksen ja vahauksen tekee toinen yrittäjä. Ajattelimme että kaksi huono-olkapäistä eläkeläistä voi osaltaan auttaa Kanarian pahaa työttömyystilannetta (37%) teettämällä itselle hankalat työt paikallisilla. Päivien kuluessa olemme joutuneet vähän tarkistamaan käsitystä. Työt, joiden tekeminen vaatii edellisen vaiheen valmistumista tai kuivumista ja joilla on eri vielä tekijät, eivät täysin (!) pysy aikataulussa. Olimme varanneet hotellihuoneen kahdeksi yöksi ja sitä oleskelua piti jatkaa vielä yhdellä lisäyöllä. Halusimme pois telakalta ennen viikonloppua ja nyt vesillelasku on luvassa lauantaina, puolenpäivän jälkeen. Ans kattoo, ne on herran puheet herkässä.

Saimme jouluksi Jukka H:n suositteleman nettibuusteri Bear Extenderin, joka on osoittautunut helppokäyttöiseksi ja hyvin toimivaksi vehkeeksi. Nyt tällä ylettimellä on sitten katsottu Suomen television uutisia, aikaeron vuoksi jopa melkein reaaliajassa. Ja paljonko se nyt sitten ihmisen onnellisuutta lisää, onkin taas toinen juttu.

First week of our one month long stay in Las Palmas has gone mostly in the yearly service of the boat, which normally is done in the autumn, before the see freezes. The local boat yard has a good reputation. Organizing the works between contractors has not gone totally seamless, we had to extend our hotel stay for one more night. The neighboring boat crew, a Belgian one, has done the same works themselves. But they are three and everyone has healthy shoulders. The estimate launch is on Saturday, between noon and half past. Let’s see. /J/

Vuosihuoltoon Las Palmasiin

3.1. 13 Puerto de Mogan - Pasito Blanco 9 nm
8.1. 13 Pasito Blanco – Las Palmas 35 nm

Leena ja Tevi, entiset erityismukavat naapurit Keravan ajalta ja nykyiset ystävät, tulivat katkomaan talven selkää Maspalomasiin. Tapaamisesta oli sovittu hyvissä ajoin, joten me siirryimme Puerto de Moganin runsaiden palvelujen ääreltä hiljaiseen Pasito Blancoon jo päivää ennen heidän tuloaan. Pasito Blancoa olemme kehuskelleet ennenkin: jos ei kaipaa peruselintarvikkeiden (= pieni Spar-kauppa) lisäksi juuri mitään palveluja ulkopuolelta, se on erinomaisen mukava paikka. Rannassa on pieni yksityistalojen muodostama vartioitu yhteisö, marina ja siihen liittyvä telakka. Täksi kaudeksi aallonmurtajan päähän on valmistunut kahvila ja sen uima-alue. Kylän vieressä olevan tummahiekkaisen pienen uimarannan kautta kalliorantaa pitkin pääsee, meno tosin vaatii paikoin nelivetoa, kävelemään Melonerasin ja Maspalomasin ravintola- ja hotellialueelle.

Tevillä ja Leenalla oli kaiken aikaa auto käytössään ja me loisimme siinä. Matkaopaskirja suositteli käyntiä mm. Agüimesin ja Ingenion ”viehättävissä pikkukaupungeissa”. Ingenio tuntui olevan yksi pitkä katu, joka äänin 4-0 todettiin yhdellä läpiajamisella nähdyksi, mutta Agüimesissa sentään pysähdyttiin ja jalkauduttiin. Paikkakunnan komeaksi kehuttu uusklassinen kirkko oli kuitenkin tylysti suljettu kolkuttajilta. Onneksi katukahvila oli auki ja siinä sopiva varjoisa pöytä. Koulutettujen krokotiilien ja papukaijojen showkin olisi lähistöllä ollut tarjolla, mutta erityistä tarvetta sen näkemiseen ei esiintynyt.

Sunnuntaina ajeltiin melkein ilman tavoitetta kohti kartalta silmiin osunutta Fatagan kylää: tie nousi korkealle ja näköalat olivat aika komeat. Itse kyläkin tuntui mukavan kodikkaalta, rakennusten skaala oli pre-turistinen, sopivan matala ja kylän paikka rinteessä tarjosi vaihtelevia kujanäkymiä.

Maspalomasin ja Playa del Inglésin välissä sijaitsevat Maspalomasin hiekkadyynit. Se on aidosti saharalaiselta tuntuvaa maisemaa kameleineen, hiekka ei kuitenkaan ole tuontitavaraa vaan paikallista. Suurin osa dyyneistä on rauhoitettua luonnonsuojelualuetta, lopusta osan ovat vallanneet nudistit.

Maanantaina sitten hyvästeltiin ystävät, joiden kanssa on rakennettu omakotitaloja samaan aikaan, kottikärryjä ja sähköä toisillemme lainaten. Tiistaiaamuna varhain Va bene suuntasi taas kohti Las Palmasia. Keli oli kevyt 2-3 ms, mutta vastainen, kiihdytysalueellakaan ei tuulen nopeus noussut yli 7 ms. Mielenkiintoista oli tuulen kaartuminen rannan suuntaisesti: kun reittimme kääntyi pohjoisemmaksi ja lähtiessä itäisenä huokailleen tuulen olisi toivonut aukeavan purjehduskelpoiseksi niin eikö mitä, tuuli kääntyi kanssamme samanaikaisesti. Volvo teki sitten taas täyden työpäivän.

Tulimme Las Palmasiin siestan aikaan ja marineron työpäivä loppui juuri silloin. Tulokasveneet pakkautuivat ensimmäiseksi yöksi satamatoimiston vastaanottolaituriin. Keskiviikkoaamuna saimme sitten paikan R-laiturista, ison suomalaisen katamaraanin vierestä. Näin liityimme kuukaudeksi tämän sataman suomalaissiirtokuntaan. Sen nestori on s/y Merilyn, joka on ollut täällä jo 10 vuotta, ja uuden naapurin, s/y Meridianin kipparikin kertoi viihtyneensä jo toista vuotta. Keväällä Meridianin matka jatkuu Välimerelle, kokonaan se ei siis ole tehnyt pesää tänne. Ensi viikolla Va bene nostetaan ylös telakalle vuosihuoltoon, ennen sitä veneen tiikkikansi pestään oikein kunnolla, pesuaineella ja pehmeällä harjalla.

Las Palmasin venesataman suulla on kahta sisäänmenoa erottava merkki, joka vasemmalle menijöille on punainen ja oikealle meneville vihreä – todella kätevää.

Already second time during this trip we left Puerto de Mogán for Pasito Blanco, a quiet small marina and community of private houses near the big holiday resort of Maspalomas. There we spent three days with our good friends Tevi and Leena, our former neighbors from Kerava. In their car we drove around and found some picturesque villages. The next harbor then was Las Palmas, where we stay for a month. During this time Va bene will be taken up to the dry land and she gets a new layer of antifouling paint. /J/

suolaa, suolaa, enemmän suolaa

31.12.12. San Miguel, Tenerifa – Puerto de Mogan, Gran Canaria 50 nm

Joulukuun melkein viimeisenä päivänä Marin serkku Pertti vaimonsa Päivikin kanssa kävi katsastamassa Va benen ja meidät. He olivat pimeyttä ja kylmää paossa Suomesta ja San Miguelin satama oli suhteellisen helppo löytää, vaikkei se mikään metropoli olekaan. Itse asiassa se on pelkkä pienehkö yksityinen marina golfkentän rannassa. Sen paras puoli on lentokentän läheisyys, mikä on saanut ainakin yhden isomman venevuokraamon asettumaan sinne. Pertti oli valmistautunut visiittiin hyvin, hän tuntui lukeneen Meripostikortin jokaisen irtonumeron kannesta kanteen. He ovat enemmänkin kesämökki-ihmisiä, joihin veneessä elämisen pienet tilat tuntuivat tekevän vaikutuksen. Ja me kun olemme melkein ylpeinä nimitelleet tätä kelluvaa kotiamme kolmen huoneen ja keittiön asunnoksi. No, terassi on kyllä pieni, se on myönnettävä, mutta naapurit vaihtuvat tiheään.

Kanarialla saarten välinen etäisyys on melko suuri, matkasuunnitelmassa pimeän tulo on melkein aina vaanimassa jossakin. Valoisa aikaa on tätä nykyä aamukahdeksasta noin iltaseitsemään, me emme erityisesti haluaisi tulla ainakaan ennestään tuntemattomaan satamaan sen jälkeen. Toisaalta, nyt matkalla Gran Canarialle, juuri ennen Puerto de Mogania Mikko soitti Ylläkseltä, missä he ovat hiihtämässä. Siellä aurinko oli uuden vuoden aattona ylhäällä 51 minuuttia. Siinä ajassa ei kovin pitkiä päiväpurjehduksia tehtäisi.

Tuulet puhaltavat täällä melko vakiosuunnista. Yleissuunta on koillinen, mikä tarkoittaa aina helppoa länteen päin menoa, mutta takaisinpäin tuloon pitääkin sitten varautua paremmin. Kun suunta ei ihmeemmin vaihtele, tuulen voimakkuus on merkittävä mukavuustekijä. Siihen tulee sitten lisätekijänä kiihtymisalueiden vaihtelevat tehonlisäykset. Aallokon ja tuulen suuntakaan ei välttämättä ole sama. Meidän uudenvuodenaaton purjehduksemme alku oli vähän tahkeaa: tuulta oli 2-6 ms, se osa ajettiin hybridinä, koneella avustaen. Teneriffan kulman ohittamisen jälkeen tuuli nousi 7-12 metriin. Se tarkoitti sivutuulipurjehdusta, isossa purjeessa oli noin yksi reivi ja genoa puoliksi sisään rullattuna. Silti tosinopeus pysytteli yli seitsemässä solmussa melkein koko ajan. Meillä ohjaushommat hoitaa suurimmalta osalta autopilotti Helminen, terävän puuskaisessa tuulessa silläkin tosin on vaikeuksia. Vaikka tuulen joissakin ennusteissa manattiin kääntyvän iltapäivällä itään, se onneksi pysyi pohjoisen kantilla, niin että pääsimme nousemaan suoraan reittipisteelle Puerto de Moganin edustalle. Gran Canarian suojaan päästyämme tuuli heikkeni ja kääntyi äkkiä lounaaseen, mikä tarkoitti koneajoa viimeiseksi tunniksi. Tällä rannikolla, ilmeisesti korkeasta rannikosta johtuen, on aivan oma tuulikuvionsa, etelä- ja lounaistuulet ovat paikallisesti yleisiä. Tämä reissu oli melko tarkkaan Yleisradiossa noudatettavan virka-ajan mittainen. Sataman toimiston väki oli jo lähtenyt uudenvuoden viettoon, mutta marinero ohjasi meidät etukäteen varatulle paikalle. Ja sitten taas pestiin vene ja sadevaatteet paksusta suolakerroksesta. Sitä kyllä riittää, vielä pesun jälkeenkin puomin yläpinta aivan takana tuntui käteen karhealta, selvää maustettahan siellä.

Olimme varautuneet ulkoruokintaan, mutta uuden vuoden aaton takia kaikki ravintolat olivat täyteen buukattuja. Lopulta kulmakunnan kolmas italialainen ravintola kelpuutti meidät sisään. Ravintoloitsija oli tuonut Italiasta tullessaan kuuden litran shampanjapullon, josta jakoi auliisti kaikille vieraille. Ruoka oli hyvää ja viini italialaista, hintataso melkein suomalainen. Ilmeisesti pitää valita, mitä arvostaa. Illallisen jälkeen palattiin veneelle uutta vuotta vastaanottamaan. Jaska teki sen Suomen ajassa, Mari yhdessä paikallisten kanssa. Komeat oli ilotulitukset, kuulemma.

Monissa satamissa näkee paljon huomattavankin suuria kaloja. Suurimmat ovat jotakin monnin sukuisia ja ainakin K-kaupan suomalaisten kirjolohien kokoisia. Ne syövät kaikkea, mitä satama-altaasta löytyy, erityisesti satama-altaisiin laskevien viemärien suulta. ihmekös sitten, etteivät edes lokit ole niistä kiinnostuneita, niistä pienemmistäkään.

Nyt joka tapauksessa on alkanut se vuosi, jolloin palaamme kotiin. Ilmeisesti on niin, että vaikka kuinka olisi elämässä edennyt eläkkeellä olemiseksi kutsuttuun stagnaation tilaan, aina pitää suunnitella jotakin edessä olevaa. Hyvää alkanutta vuotta kaikille teille!

Mari’s cousin Pertti and his wife Päivikki spent the Christmas time in Tenerife and visited us in San Miguel’s marina. It’s nice to notice that friends and relatives still remember us. In the New Year’s Eve we sailed over to Puerto de Mogan, Gran Canary. After an eight hours good sailing we had slight troubles in finding a restaurant with two empty chairs, everybody seemed to go out for dinner. Va bene wishes Happy New Year for all her friends! /J/