Adios muchachos!

Puerto Calero on hyvätasoinen satama, muodon vuoksi betonilaiturin reunoille sijoitetut pollaritkin ovat kiillotettua pronssia. Ja kuten turistipaikkojen satamat yleensä, palvelut ovat myös kalliita. Hyvä hintaindikaattori on espressokuppi: halvimmillaan Gomeralla se maksoi 0,80 €, täällä 1,50€.



Yksi ensimmäisiä asioita Puerto Calerossa hoidettavien listalla oli yritys varata paikka Caleta del Sebosta, Isla Graciosalta. Ankkuripaikkoja luonnonsuojelualueen lahdesta voidaan täältäkin varata, Sebon sataman oma toimivalta riittää siihen, mutta laituriin kiinni pääseminen edellyttää Las Palmasin suihkulähteen poikien myötävaikutusta. Pilottikirja suosittelee varausta tehtäväksi 10 päivää ennen, lyhyemmässäkin ajassa tosin lupa on saatu. Teknisesti hankalinta on mahdollisen luvan päivämäärien tarkkuus: jos on varannut paikan viideksi päiväksi, ei voi olla kuutta. Veneellä liikkuville jonkinasteinen joustavuus, esimerkiksi tuulisyistä, olisi tietysti enemmän kuin paikallaan. Puerto Caleron satamatoimiston aktiivinen ja hyvää englantia puhuva kaveri ehdottikin heti reilua ylimitoitusta: varatkaa 10, käyttäkää 5. Jotenkin tuli mieleen Eduard Uspenskin krokotiili Genan talonrakennushommat. Meillä oli tarkoitus lähteä Caleta del Sebosta Marokon Agadiriin eikä säätiedotusten kyttääminen keikkuvalla ankkuripaikalla ilman toimivaa nettiyhteyttä ole aivan sitä, mitä ajateltiin. Niinpä sitten päätettiin olla menemättä. Caleta del Sebo on kuitenkin nähty: Lanzaroten pohjoispäästä, teleobjektiivilla Rion näköalapaikalta.

Kanarian läpikäynti olikin sitten Arrecifen vierailua vaille valmis, sinne menoon vuokrattiin maanantaiksi Fiat 500 Abarth. Se oli pörinää, se. Vierailun perimmäinen syy oli halua saada passiin viralliset poistumisleimat Marokon viranomaisia varten. Rajapoliisi, joka löydettiin sataman tienoilta, ei kuitenkaan suostunut: EU- kansalaiset eivät tarvitse viisumeita eikä leimoja Marokkoon. Me saimme kuitenkin Calerosta jonkinlaisen poistumisdokumentin vakuuttavilla leimoilla varustettuna. Laitureilla kiertävän tiedon mukaan täyteen leimatut paperit katsotaan aina tulijalle eduksi.



Cesar Manriquen suunnittelema nykytaiteen museo MIAC Castillo san Joséssa tuli siinä ikään kuin ohessa katsastetuksi. Sen naisten WC:n näköalat hakkaavat jopa hotelli Tornin yläkerran baarin vastaavien tilojen näkymät. Arrecifen Naosiin on rakenteilla marina, johon jo nyt otetaan veneitä, osa ponttoneista on paikallaan ja suihkut toimivat rannan konteissa, koko hoito valmistuu syksyn sesonkiin, kuulemma. Va benelle olisi ollut paikka jo nyt tarjolla.

Jos nyt vielä löydetään toimiva netti jostakin, tehdään ulkoministeriöön Marokkoonmatkustusilmoitus ja sitten Kanaria voidaankin katsoa meidän osalta suoritetuksi.



Kanarialla oleskelua meille kertyi yhteensä 22 viikkoa. Saaret ovat erilaisia luonnoltaan ja maisemaltaan, ja niiden tarjoamat tekemisen mahdollisuudet erilaisia, satamat olivat sopivasti eri luonteisia. Jopa yksi erinomainen espanjalainen viinikin onnistuttiin löytämään. Aika on kaiken kaikkiaan kulunut mukavasti, mutta nyt kun lähtöpäätös on tehty, tuntuu oikein mukavalta päästä taas eteenpäin.



Sääkartoissa Atlantilla näkyy voimakas matala, joka liikkuu itään manner- Espanjaa kohti, sen eteläpuolinen korkea pyörittää mietoja N-NNW-WNW- sektorin tuulia näille kulmille. Tiistaista lähtien viikon loppupuolelle sää näyttää ylimenoa ajatellen hyvältä. Ennusteiden mukaan tuulet näyttäisivät olevan enimmäkseen lännen puoleisia. Mainio rako, ja sen ajattelimme käyttää. Täältä Agadiriin on suora etäisyys n. 230 nm, siis noin pari vuorokautta. Seuraavat kuulumiset tulevatkin sitten Afrikan puolelta. Kuulumisten tiheys riippuu paikallisten verkkojen tarjonnasta - Adios muchachos!

Puerto Calero, our last marina in the Canaries, is a very well organized harbour with some 400 berths and lots of expensive cloth shops and (partly) good restaurants. Our total stay here lasted some five months, we visited all the main islands except el Hierro (no space in the marina Restinga) and Caleta del Sebo in the Isla Craciosa (to get the reservation exceeded our talents). On Tuesday afternoon we are leaving for Agadir, Morocco. From there we up date the blog when we find nets functioning well enough. –Adios muchachos! /J/

laavaa, laavaa, enemmän laavaa

15.3. 13 Puerto del Castillo – Marina Rubicon, Lanzarote 29,5 nm
21.3. 13 Marina Rubicon- Puerto Calero 9 nm



Perjantaiaamuna, rauhallisen aamiaisen jälkeen lähdettiin kohti seuraavaa saarta, Lanzarotea. Aluksi keli oli melkein sileä, mutta Fuerteventuran pohjoispäässä tuuli vähitellen virkistyi n. 5 metriin. Sitä voi jo takatuulenakin purjehtia. Purjeet levälleen, mikäs siinä oli hiljalleen lillutellessa, kun ei ollut erityiskiirettä, ei uhannut pimeys eikä sataman virka-ajan loppu. Perillä Marina Rubicon osoittautui mukavan tuntuiseksi, isoksi (500 paikkaa) satamaksi, joka on selvästi rakennettu myös taustalla olevan loma-asutuksen kaupalliseksi keskukseksi. Molemmille meille syntyi jonkinlainen Puerto de Mogan- assosiaatio, satamissa on paljon samaa.

Viikonvaihteessa vene siivottiin kahdesta paikasta: sisältä ja ulkoa. Pyykki pesetettiin ammattipesulassa, jälki on selvästi parempaa kuin se, mitä syntyy marinan itsepalvelupesulan vähän ontuvilla koneilla. Pesula oli toki 3 € kalliimpi kuin omatoimipesu, mutta sillä rahalla saatiinkin sitten mankeloidut lakanat, ensimmäistä kertaa sitten La Corunan.



Viikon alussa vuokrattiin auto kahdeksi päiväksi, saaren suuri poika on taiteilija ja arkkitehti Cesar Manrique, hänen tekemisiään piti päästä näkemään. Hänen vaikutuksensa Lanzaroten rakentamiseen on ollut ilmeisen suuri: Manrique palasi kotisaarelleen tunnettuna taiteilijana Yhdysvalloista samaan aikaan kun massaturismin tuhoisat seuraukset Gran Canarian ja Tenerifan rakentamisessa alkoivat jo näkyä. Hän toimi saaren hallinnossa jonkinlaisena taiteellisena asiantuntijana ja vaikutti ilmeisesti ainakin rakennusten massoitteluun positiivisesti: täällä ei ole nähtävissä mitään ylisuuria hotellikolosseja.



Manriquen suunnittelemat rakennukset ovat varsinaisia kokonaistaideteoksia, vessojen opasteita myöten. Kaktuspuutarhan ovenkahvatkin ovat kaktuksen mallisia, onneksi kuitenkin piikittömiä.



Manriquen oma talo, joka nykyisin taidemuseoksi muutettuna on auki yleisölle, on rakennettu 1730- tulivuorenpurkauksen yhteydessä syntyneen laavakentän reunaan. Se pyrkii jonkinlaiseen symbioosiin mustan laavamassan kanssa: pohjakerroksen tilat ovat purkauksessa syntyneiden onkaloiden laajennuksia ja yhdistämisiä, yläkerrassa laava näyttää tulevan ikkunastakin sisään.



Saaren pohjoispäässä sijaitsee Jameos de Aqua, tulivuorenpurkauksen yhteydessä syntyneeseen, alun perin 7 km pitkään laavakanavaan rakennettu viihtymis- ja informaatiokeskus. Maan alle on rakennettu auditorio, useita ravintoloita ja vesialtaita. Reunustavaan rakennukseen on sijoitettu tulivuorista ja niiden tutkimisesta kertova keskus. Lanzaroten historiallisen ajan suurin purkaus on tapahtunut 1730-36, jolloin maisema muuttui olennaisesti. Pienemmät jälkipurkaukset muuttivat maisemaa vielä sadan vuoden ajan, on silloin mahtanut paikoin olla melko lämmintä. Kaikkien näiden purkausten jäljiltä laajat alueet ovat edelleenkin täysin paljaita, kuin kuun maisemaa. Maaperä on edelleenkin aktiivista: Timanfayan kansallispuiston keskellä olevan ravintola el Diablon iso grilli toimii todellisella keskuslämmöllä: sen alla on kaivolta näyttävä onkalo, jonka tarkemman tutkimisen estää sieltä nouseva tulikuuma virtaus, jo grillihuoneen ovella varoitetaan lattian kuumuudesta.



Aivan saaren pohjoiskärjessä, ylhäällä vuorella on Rion näköalapaikka (479 m merenpinnasta), josta mm. pohjoispuolen pieni Isla Graciosa näkyy hienosti. Näköalapaikan rakennetut tilat on koverrettu vuoren kylkeen, taitavasti. Siellä ylhäällä voimakas länsituuli heilutti kameraa niin, ettei optiikan vakaus pysynyt kyydissä.



Torstaiaamuna siirryttiin tyynessä kelissä 9 nm matka Puerto Caleroon, äkkiä nähtynä satama vaikuttaa tasokkaalta ja hyvin organisoidulta. Paikkoja oli tarjolla runsaastikin. Täältä yritetään saada varatuksi paikka Isla Graciosan Caleta del Sebolta. Se kuuluu samaan varausjärjestelmään kuin Gran Tarajal. Saa nähdä, onnistuuko.

Out of the Canary Islands Lanzarote is nearest to Africa, we arrived in Marina Rubicon on Friday. This island is quite different from the others: the soil is black and there is practically no wild vegetation. The celebrity of the Island is Cesar Manrique (1919-1992), artist and architect. Thanks to his activity, there are no high-rise buildings in Lanzarote. We spent two days in driving around to see buildings designed by him: his home/museum, Cactus garden, Jameos de Aqua- centre, restaurant el Diablo on the top of a volcano in the national park Timanfaya and viewing point Rio in the northern tip on the island. From here we moved on Thursday to Puerto Calero, the second only proper marina here. /J/

itäsaaristoon

7.-8.3.13 Las Palmas – Gran Tarajal, Fuerteventura 80 nm
12.3. 13 Gran Tarajal – Puerto del Castillo 17 nm

Kanarialla on luotu joidenkin satamien keskitetty paikkavarausjärjestelmä, jota hoitaa Puertos Canarias- organisaatio. Keskittäminen tarkoittaa sitä, että varaukset on tehtävä keskitetysti Las Palmasin suihkulähdeaukiolla sijaitsevassa toimistossa, henkilökohtaisesti. Paperille, espanjaksi. Arin kanssa taisimme sekoittaa toimiston kaikkien kolmen työntekijän torstaipäivän tekemällä peräti kaksi varausta Gran Tarajaliin, Ba bene ja Talisman. Ja että heti huomiseksi, sen onnistumista pitikin jo oikein pohtia. Espanjankielisen lomakkeen täytössä puolestaan meitä paikoin vähän mietitytti, mitä siinä kysyttiin, vakuutuksen raukeamispäivää vai kipparin syntymäpäivää?



Iltapäivällä hermo petti laiturissa klo 17, sitten lähdettiin. Talismanin Ari huuteli perään lähtevänsä myös hetipuoleen. Illan pimetessä maailmankaikkeuden kaikki pimeys kertyi veneen keulan eteen, Las Palmasin kirkkaat valot himmenivät vähitellen taakse. Fuerteventuraa lähestyttäessä Jandian niemen majakka näytti sitkeästi jäävän veneen väärälle puolelle, vaikka plotteri kuinka lohdutti: oikein mennään. Koko matka ajettiin koneella, pienillä kierroksilla, ettei perille tultaisi liian pimeässä. Tuulta oli 1-2 m/s, takaa. Ajoitus meni nappiin, pimeän viime tunnilla Talisman ohitti meidät takaa: isopurje ylhäällä, mutta koneella sekin. Se näytti komealta.



Gran Tarajalin satamassa oli runsaasti tilaa, toinen vieraslaituri oli aivan tyhjä. Varausfaxit olivat tulleet perille, turvallisuusvartijalla oli kaikki paperilla. Asioiden käsittely ei siitä juuri nopeutunut: kaikki papelit täytettiin uusiksi. Ensin alustava käsittely vessojen välisessä, ilmeisesti alun perin siivouskomeroksi suunnitellussa kopissa, siellä kopioitiin veneen ja miehistön paperit, ne eilen suihkulähteen vieressä viimeksi kopioidut. Tällä virkamiehellä oli kopiopaperi vähissä, mutta ei hätää: edellisten kävijöiden dokumenttien kääntöpuolelle mahtui hyvin. Olimmekin aprikoineet, mihin kaikki syntyvä tärkeä paperimateriaali mahdetaan arkistoida. Ja sitten seinän taakse, satamakapteenin konttoriin, jossa äsken täytettyjen paperien toiset kopiot skannattiin. Ei se entisen vallan aika aivan kokonaan ole tästä maasta vielä haipunut pois. Kyllä poliisi osaa ja haluaa tietää.



Lauantaipäivä käytettiin kaupunkiin tutustumiseen: Gran Tarajal on sentään Fuerteventuran toiseksi suurin kaupunki. Aika pieneltä ja hiljaiselta se kuitenkin vaikutti, siis mukava paikka varttuneelle veneilijälle. Sparin kassalla oli eloa, kun nuoriso oli hankimassa evästä illan karnevaalimenoon. Sitä sitten riittikin aamuun saakka. Viimeiset juhlijat siirtyivät sataman suunnalta kotiinpäin, kun karnevaalin päätösohjelmaan kuuluva sardiinin hautaaminen aamun valjetessa oli suoritettu.



Sunnuntaina tehtiin bussimatka saaren pääkaupunki Puerto del Rosarioon, osittain tarkoituksena oli myös selvittää, miten Kanarian ensimmäiseen kaupunkiin ja vanhaan pääkaupunki Betancuriaan pääsisi käymään. Pilottikirjan mukaan Rosarioon on jo kauan ollut aikomus rakentaa marina, aikomuksista ensimmäinenkään ei ole toistaiseksi osoittanut toteutumisen oireita. Lyhyen tutustumisen perusteella ei kaupunkiin menemättä jättäminenkään olisi aiheuttanut korvaamattomia elämyspuutteita: parhaan näköiset rakennukset olivat tyhjillään, hyvää vauhtia rapistumassa ja uudet olivat tylsiä. Rannan rauhallisia sunnuntaikävelijöitä katseltiin tovi ja palattiin sitten Gran Tarajaliin.

Maanantai-iltana meitä kohdeltiin hyvin: s/y Talisman oli kutsunut meidät testaamaan vasta hankittua veneen kaidegrilliä. Ruoka oli hyvää, seura mukavaa ja ilta kaunis. Seuraavana aamuna kello soi taas kuudelta ja suunta otettiin Kanarian pienintä marinaa Puerto del Castilloa kohti, ehkä siellä olisi suihkuissa lämmintä vettäkin. Matka oli lyhyt ja meri tyyni: ennen puoltapäivää tultiin perille ja ihmeeksemme satamaan mahtuikin. Satamalle nimen antaneesta linnoituksesta on jäljellä huonokuntoinen torni hotellin uima-allasalueella rekvisiittana. Täältä lähdetään perjantaina Lanzaroten puolelle.



As said before, bureaucracy has a tight grip in the Spanish administration and also in the private sector: all papers are copied in every phase. Before we left Las Palmas for Gran Tarajal in Thursday night we succeeded in sending a reservation for the berth to Gran Tarajal, Fuerteventura, which has been said to be difficult (and was!). Gran Tarajal is the second largest town in Fuerteventura (87 000 inhabitants on the whole island). We visited the capital, Puerto del Rosario by bus; there is no marina in the city. This leg we sailed together with another Finnish yacht, s/y Talisman. Ari and Hanna (+ their two lovely children) invited us for a dinner on board their boat, yam. From Gran Tarajal we sailed on Tuesday to Puerto del Castillo, the smallest marina in the Canaries. Surprisingly they had a free berth for us until next Friday. /J/

hellettä myrskyn jälkeen

1.3. 13 Puerto de Mogan – Las Palmas 49 nm



Maaliskuun ensimmäisenä päivänä lähdettiin pois Puerto de Moganista. Mogan on meidän täällä ollessammekin kehittynyt monella tavalla, esimerkiksi vuoden alusta satamaan on saatu veneisiin asti yltävä netti, aika liukaskin. Lähtöaamuna Jaska kävi maksamassa satamamaksua, jota ei edellisenä iltana siis mitenkään voinut maksaa. Syy selvisi aamulla: sähkön käyttö veloitetaan todellisen mittarilukeman mukaan, eikä mitenkään summamutikassa. 6,5 kWh oli kuulemma käytetty. Sinne jäivät koko talven samassa laiturissa viihtyneet norjalaisveneet lautasantenneineen ja kunniallisten ihmisten laiturilla kulkua jarruttaneine kenkävuorineen, norjalaislaituriin. Joissakin veneissä oli tavaraa kertynyt istumalaatikkoihin kuin omakotitalon takapihalle konsanaan, ei kuitenkaan loppuunajettuja Ladoja tai joulukuusia.

Nyt oli tarjolla myötäistä tuulta. Etukäteen askarrutti, miten tuuli käyttäytyy kiihdytyskaistalla, kun sen suunta olikin toinen kuin tavallisesti. No, se vähän voimistui, eikä muuta. Kaiken kaikkiaan, meno oli kuin koto-Suomessa heinäkuussa – rauhallista lilluttelua, vauhtia oli n. 5 kn. Kyllä silläkin menolla ehdittiin Las Palmasiin ennen iltaa, tulossa olevaa kovaa tuulta pakoon ja bunkraamaan muonavarastoja edessä olevaa itään lähtöä varten.



Ennusteen mukaisesti tuuli voimistui kovaksi sunnuntai-iltana. Myrsky murjoi pahiten Palmaa, Tenerifaa ja Gomeraa, TV-uutisten mukaan aallokon korkeus oli paikoin 8 m. Tenerifalla oli kuulemma 200 kmh (n. 50 ms) tuulia ja saarten välistä henkilöliikennettä hoitavat lautat olivat aikataulusta myöhässä 10-12 tuntia. Gran Canaria selvisi ilmeisesti vähemmällä, ja Las Palmasin satama on hyvin suojainen. Meidän paikka S-ponttonissa on ollut aika hyvä, keula sopivasti tuuleen. Sataman suuaukosta tuli jonkin verran swelliä sisään. Sen vaikutus oli kuitenkin isompi viereiseen T- laituriin, jossa veneet keikkuivat ajoittain aika hurjan näköisesti. Meno oli kuin Särsössä ennen, takilat kolisivat yhteen. Sää vaikutti muuten myrskyksi oudolta: ilma oli aurinkoinen ja lämmin, sadetta tosin tuli yöllä ajoittain. Myrskyn jälkeen etelänpuoleinen tuuli jatkuu heikkona, ja ehkä sen mukana on tullut helle – vai olisiko jo kevättä ilmassa?



Sunnuntaina tähän viereiseen laituriin tuli, tosin jo ennen kovan tuulen alkua, vuokravene, jonka miehistö oli onnistunut repimään isonpurjeensa riekaleiksi. Tuulen vähän tyynnyttyä yksi miehistön jäsen vietti useita tunteja valjaissa mastossa repimässä väkisin mastoon rullattuja purjeen riekaleita uudelleen ulos. Mukava sitä oli katsella, reipasta yrittämistä. Tämä on se vamma, josta vastuulliset purjehtijaystävät meitäkin varoittelivat, kun hankimme rullamaston: niin siinä varmana käy, saattepa nähdä. Tähän asti me on saatu rulla aina tarvittaessa pelaamaan, toimivana se on niin kätevä ja turvallinenkin.

Telakoinnin yhteydessä, edellisellä Las Palmasin käynnillä Va benen moottori huollettiin. Jäähdytysnesteen vaihto pitäisi tehdä vielä nyt, samoin venttiilien säädöt, jos ehditään ja asentaja löytyy. Jaska lähti toimittamaan näitä businessehdotuksia rantakadulla sijaitsevaan Volvon myymälään. Aluksi tuntui, ettei tästä mitään tule, kukaan ei millään ehdi tai viitsi. Sitten myymälän kaverille selvisi, että me tulemme Suomesta. Hän puolestaan osoittautui äidin puolelta ruotsalaiseksi ja vaihtoi heti toiseen kotimaiseen: ja kas, heti asiat nitkahtivat vähän eteenpäin. Keskiviikoksi, puolenpäivän jälkeen luvattiin asentaja käymään. Asentaja tulikin ja teki jonkinlaista hinta-arvausta töistä. Tosin tarkkaa selkoa itse työn suoritusajasta ei vieläkään saatu. Torstaina sitten varsinainen asentaja tuli, vaihtoi nesteet ja tarkisti venttiilit. Veistämön alkuperäinen asennustyö sai kiitosta huolellisuudesta. Homman paras puoli oli se, että asentaja puhutteli Jaskaa koko ajan Capitanoksi. Ei sitten enää harmittanut, että Jaskan koko viikko on mennyt asentajaa odottaessa.



Varaderoklubin viikkojäsenyys lunastettiin heti maanantaina. Saattaapi olla, että saunavuoroja jää käyttämättä, kun eteenpäin lähdetäänkin jo torstaina. Takilan tarkistuksen yhteydessä maston huipusta aukesi mukava näkymä kohti telakkaa ja klubiakin. Siellä se on, oranssista genoarullasta oikealle.



Torstai-iltana on päätetty lähteä Fuerteventuralle, silloin sääkartassa on rauhallisimmat värit ja suuntanuoletkin näyttävät hyvältä. Uusi värikylläinen tuulikartta on tiedossa ensi viikon aluksi. S/y Talismankin ehkä tulee, meillä on yhteislähtö samasta S-laiturista. Gran Tarajalin satamaan on yritetty saada menemään varausta pariakin reittiä, tuloksesta ei ole tietoa.

We left Puerto de Mogan for Las Palmas. The pontoon we were moored was occupied mainly by Norwegian yachts. Most of their crews seemed to be more permanent inhabitants than active sailors. In the beginning of the week there was a small storm, the focus was in the Western islands. The wind was nearly 100 knots, the waves about 8 m high and the ferries were 10-12 hrs late. In Las Palmas we finished the service of the engine. From here we go to Gran Tarajal, Fuerteventura. So, it’s adios to Gran Canary. /J/