torstai 18. heinäkuuta 2013

elämä imitoi taidetta




Perjantaina matkustettiin Arlesiin paikallisbussilla. Kesä tarkoittaa täällä kuumaa vuodenaikaa, siis jatkuvaa tosikuumaa meille 25° hellerajaan juurtuneille, se on nyt käynyt selväksi meille maalaisillekin. Onneksi bussissa oli ilmastointi. Mukava tunnin bussimatka, ikkunoiden takana vilisi riisipelloilla seisoskelevia haikaroita tai muita pitkäsäärisiä lintuja. Arlesin roomalaiset muistomerkit ovat maailmanperintöluettelossa. Teatteri näyttää edelleen olevan aktiivikäytössä, seuraava konsertti olisi ollutkin jo samana iltana. Käytön edellyttämät uudet lisät: näyttämö, kaiteet, miksauspöytä ja muut uudet rakenteet heikentävät selvästi monumentin voimaa. Toivottavasti niistä kuitenkin suurin osa on poissa esiintymisten välillä. Tässä vertailussa Rafael Moneon hienosti toteutettu Cartagenan amfiteatterin esittely vei kyllä pinnat kotiin. Areenan sisäänmenossa oli kuvina esillä sen aikaisempia vaiheita; erityisen mielenkiintoinen oli vanha tonttikartta sen päälle rakennetuista ja sen rakenteita hyödyntäneistä rakennuksista. Luonnostaan vertailukohdaksi tuli Italian Lucca, jossa tämä parasiittivaihe on säilynyt. Pakollisten kuvioiden jälkeen istuttiin katukahvilaan ja soitettiin kotiin syntymäpäiväsankarille.


Arles tunnetaan myös Vincent van Goghin kaupunkina, jo matkan varrelta bussin ikkunasta osui silmään ”van Goghin sillalle” osoittava tienviitta. Kaupungista sinne oli matkaa 4 km, eikä sitten lähdetty helteessä tarpomaan. Toisen tunnetun van Goghin maalauksen malli, Yökahvila, ratsastaa häpeilemättä maalauksen myöhemmällä maineella. Sen alun perin varmaan melko vaalea ulkoseinä on nyt maalattu muistuttamaan Van Goghin reipasta värienkäyttöä, yläosan syvä keltainen taittuu seinän alaosassa varjon vihreäksi. Näinhän sitä on väitetty: elämä matkii taidetta, markkinointi yrittää pysyä mukana.

Konstantinuksen termien näkemisellä Arlesin maailmanperintöosuus tuli täyteen. Sen pieni uusi sisääntulorakennus oli taidokkaasti suunniteltu, uuden betonimuurin tiilimurskatäyte istui hyvin roomalaisen rakentamisen maailmaan.


Port Napoleonista on huonot julkiset liikenneyhteydet Marseillesiin, sinne kuitenkin piti keskiviikkona päästä tapaamaan Suomenlinnasta tuttua dokumenttiohjaaja Benedicte Sireä, joka asuu tässä Välimeren varsinaisessa sulatusuunissa. Aamupäivällä kuljettiin vasta kaksi kuukautta avoinna olleessa MuCEMissa (Euroopan ja Välimeren kulttuurien museo), joka eleganteilla uusilla silloilla yhdistää vanhan linnoituksen ja karanteenirakennuksen uudisrakennukseen. Marseille on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki ja tämä hanke on vuoden yksi tärkeimmistä. Museossa oli useita näyttelyjä, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi kuitenkin jäi rakennusten hienosti toteutettu kokonaisuus. Museohanke on myös antanut aikaisemmin keskustan takamaana olleen alueen kaupunkilaisille uuteen käyttöön. Ranskan modernin arkkitehtuurin iso poika, Le Corbusier on suunnitellut metromatkan päässä olevan suuren Cité Radieuse- asuinrakennuksen. Rakennuksen kattotilat ja siellä oleva vaatimaton näyttely ovat kävijöille avoinna, sekin kuitattiin. Toisinaan kuulemma pääsee jopa käymään esittelyasunnossa, nyt ei päästy.

Benedicte suree Marseillesista lähes kokonaan pois purettua 1800- luvun rakennushistoriaa. Julkisivuja on säilytetty, mutta lähes kaikki hienot interiöörit ovat hävinneet. Oli aika uskomatonta päästä hänen kanssaan käymään halpahallin sovituskoppien ja varastoräkkien takana piileskelevään 1860- luvun hotellin loisteliaaseen salonkiin ja kadun toisella puolella olleen, nyt kebab- ravintolana toimivan liikehuoneiston upeasti laatoitettuun tilaan. Varsinainen aikaharppaus. Mukavan turismipäivän päätti yhteinen vesibussimatka Pointe Rougeen, uimarannalle ja pizzalle.


Viikolla on valmisteltu Va beneä pitkään maakuljetukseen. Purjeet on pakattu pusseihin, isonpurjeen pitkien lattasauvojen puolikkaat irtoilivat ulos vedettäessä toisistaan, purjeen sisään jääneiden yläosien rypistely ulos purjeesta kävi työstä. Jaska kiinnitti irronneet helat epoksilla uudelleen lattoihin. Takilan juokseva köysistö purettiin pois. Tutkan pois ottamiseen tarvittiin lisäkäsiä, niitä tarjosi paikallinen yrittäjä Global Nautic. Tehokasta ja melko edullistakin toimintaa. Torstaina iltahämärissä otettiin puomi pois, se tarkoittaa myös aurinkokatoksen poistamista: jäljellä olevien päivien aikana meistä tulee varmaan miedolla lämmöllä haudutettua muhennosta. Masto nostetaan maihin pakkaamista varten perjantaiaamuna.


Kuljetuksen detaljeista on sovittu, Euroopan alkanut lomakausi pidentää alkuperäistä 4-5 päivän aika-arviota. Leveät kuljetukset saavat ajaa vain yöllä, moottoriteillä ei saa ajaa ollenkaan, viikonloppuna ei saa ajaa. Va bene on Travemündessä aikaisintaan tiistaina 30.7. Harmi, että junaliput ehdittiin jo hankkia ja hotellitkin varata Hampuriin asti. Pariisissa olisi ollut mukava viettää enemmän aikaa. Lübeckissä on taas odotettavissa maailmanperintää.


Marseillen vanhan sataman ja Port Napoleonin vertailussa Vieux Port voitti mielenkiintoisuudessa, kaupallisten palvelujen tarjonnassa ja monessa muussakin, mutta turvallisuudessa ja logistiikkakeskuksena Port Napoleon on tosi hyvä. Maissa säilytettäville veneille on rakennettu laiturikin kuin venenäyttelyssä ikään. Va benen riisuminen matkaa varten on osoittanut tämän valinnan tähän tarkoitukseen oikeaksi.

On Mikko’s birthday, the 12th of June, we took the bus to Arles. Arles is a Roman city with WH-listed monuments. In addition it’s known as the place where Vincent van Gogh painted many of his works, now considered as masterpieces. It was a day well spent. In Marseille we met Benedicte Sire. She is a well-known French document director, who arranged a video exhibition of Vauban in Suomenlinna. With her we strolled along the streets of Marseille, first seeing the new museum of European and Mediterranean cultures and later searching the remains of almost disappeared interiors of Marseille of the 19th century. After seeing Le Corbusier’s Cite Radieuse all we ended the day with the waterbus trip to the beach. Va bene is being prepared for her long road trip. It takes over one week to reach the Baltic Sea. That’s because of the summer holiday season, the restrictions in the traffic are numerous: forbidden to drive during the day- time, in the weekends etc. On Friday Va bene is being dismasted and on next Monday she is loaded on the truck. We take the train to Paris and Hamburg. /J/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti