keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Osui, muttei uponnut
Va bene osui veteen maanantaina 23.4. Heti aamulla. Melkein myöhästyimme tilaisuudesta: VR oli tapansa mukaan vartin myöhässä ja se lähes riitti. Haalarit päälle juostessa ja myrkkymaalisuti käteen. Vene roikkui nosturin liinoissa kahvitauon ajan, jotta maali takertuisi pukin tassujen kohdalle paremmin ja sitten vaan kauniisti veteen. Koko nostohomma oli ohi vartissa ja toinen vartti, no, ehkä puoli tuntia ja masto oli päällä. Mitään hälyttävää ei ollut ja konekin käynnistyi OK. Melkein tylsää, ei mitään sankaritaritarujen aihetta seuraavan talven illoiksi hyväuskoisille kerrottavaksi.
 |
| Va bene vasemmalla |
Laiturissa sitten rakentamaan takilaa pystyyn, puomi paikalleen, nostimet ja muut säätököydet paikalleen, mastosta tulevat sähköjohdot kiinni muuhun systeemiin. Kannen läpi menevän Furlexin kasaaminen oli näin eka kerralla oudokseltaan hankalaa tai vähintäänkin opettavaista. Eka yö veneellä, ulkona kylmää, sisällä ajoittain liiankin lämmintä.
Tiistaina viritimme purjeet paikalleen. Rullaison saaminen oikein foiliin maston sisälle onkin lievästi haastavaa: maston virityksen pitää olla sellainen, että pitkät pystylatat menevät purjeurasta saksalaisen ryhdikkäinä sisään. Jos jengaa on liikaa, purje jää jumiin. Ja sen tilanteen oikominen ei sitten olekaan mikään ihan ilmoitusasia. Näillä jutuilla meitä peloteltiin jo isonpurjeen tyypin valinnassa. Voi olla tottakin, mutta matkaveneitä kuvissa ja luonnossa katsellessa maston sisään kiertyvä isopurje alkaa olla maailmalla tosi yleinen. Ei kai ne kaikki voi alinomaa olla jumissa? Toivottavasti tähän pohdiskeluun ei tämän jälkeen tarvitse palata.
Skurun hyvä hallipaikka jää meiltä nyt yhdeksi talveksi tyhjäksi, toivottavasti joku tarvitsee sitä. Skuru Marinen porukka hyvästeltiin suomalaisen tunteellisesti: no, me mennään nyt – jaha, nähdään taas.
Tammisaaren silta, jolta olemme tottuneet aina saamaan hyvää palvelua, pysyi tylysti sulki ja alhaalla. Siltavahdille soitetut puhelut, kaikki viisi, menivät suoraan vastaajaan. Lopulta huoltotöissä kellarissa ja myös puhelinkentän ulkopuolella ollut siltavahti ilmaantui varsinaiselle kustannuspaikalleen terveenä ja matka pääsi jatkumaan. Runsaat kiitokset vaan kadonneen siltavahdin etsintään osallistuneille herr Båtbladille ja Destian Mustion yksikölle. Masinistin löytymisen jälkeen kohtelu oli ystävällistä ja nopeaa.
 |
| Lämmintä espanjaa kaaliin sormet kohmeessa |
Kotimatka tehtiinkin sitten pidemmän kaavan mukaan, kaikki reitille osuvat yhdistyksen saunat koeponnistettiin, jäähän saunominen nyt jatkossa vähäisemmäksi. Matkaa tehtiin kapealla väylällä vastatuuleen pääosin konevoimalla, mutta viimeisenä päivänä (3 pv Skurusta Helsinkiin!) saatiin purjehdustuntumakin. Purjeet vetivät mukavasti, sää tosin oli kylmän kosteaa ja sumuinen, ei se vielä ollut erityistä huvipurjehdusta. Sen verran lämpöä kuitenkin oli, että Marin espanjantunti siirrettiin ulkotiloihin. Kotisatamaan Särkälle tultiin torstaina 26.4. tuntia ennen Merenkävijöiden virallista purjehduskauden avausta. Ehdittiinpäs.
 |
| Ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi! |
Va bene is now in Särkkä Helsinki, in her home port. She was sailed from Pohjankuru (c. 70 nm) in three days enjoying the cool Finnish spring. Fortunately there was no ice any more. Still 33 days to go. /J/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)