torstai 27. joulukuuta 2012

Tapaninajelu

26.12.12. San Sebastian de La Gomera – San Miguel 29 nm


Vielä ennen joulua ehdimme vuokrata auton pariksi päiväksi San Sebastianin ulkopuolisen maailman näkemiseksi. Päätimme pysytellä melko isoilla teillä, Mikon ja Kaisun aikaisemmat kuvaukset laakerikivillä päällystetyistä jyrkistä ja kapeista rotkojen reunateistä vakuuttivat. Garajonayn kansallispuisto, myös maailmanperintöluettelossa, on määrätietoinen yritys palauttaa osin jo hävinnyttä kasvistoa. Siellä harvennetun mäntymetsän suojassa kasvaa uusi laakeripuumetsä. Garajonayn opastuskeskuksessa oli nähtävänä myös kasvimaita, joissa viljeltiin häviämässä olevaa aluskasvillisuutta. Keväällä lähistöllä ja osin itse puistossakin oli melko laaja metsäpalo, jonka jäljet edelleen näkyvät surullisen hyvin. Uusi ruohokasvusto on raikkaan vihreää, mutta palaneet puut törröttävät mustana pystytukkana rinteillä. Joulun läheisyys taisi sananmukaisesti jo hiljentää matkailua, kun yrityksistä huolimatta emme päässeet kuulemaan Silboa, Gomeran vihellyskieltä. Ei siis pistettä siitä. Silbo on mielenkiintoinen juttu: sen oletetaan olleen alkuperäisväestön käytössä jo ennen espanjalaisvaltaa ja sitten siirtyneen uuteen kieleen kaukopuheluvälineeksi. Ja nyt matkapuhelimet poistavat sen viimeisenkin hyötykäytön rippeet.


Jouluaatto on täällä vain joulun aloituspäivä, torilla oli suuri yleisötapahtuma keskiyöllä ja rannan disco jakoi musiikkikokemuksia yli aamuneljän. Aattoiltana joulupukki kuitenkin kävi Va benessä. Mari sai kunniapaidan erityisistä ansioistaan vuorovesi- ja virtalaskelmien huolellisesta suorittamisesta Englannin kanaalin alueella. Jaskan paita on ilmeisesti tunnustus muusta harrastustoiminnasta. Teemulla on ollut todella painava kassi tulomatkalla, meidän joululahjatraditioihimme kun kuuluvat erityisesti kirjat. Onpas mukava kun taas riittää lukemista hetkeksi! Ei se kassi paluumatkalle juuri keventynyt, huolellinenkaan lukeminen kun ei kirjoja paljon ohenna.


Aattoiltana kiipesimme sataman yläpuolella olevaan Parador - hotelliin jouluillalliselle. Paradorit ovat Espanjan valtion omistamia melko ylellisiä hotelleja, jotka on usein sijoitettu linnoihin tai entisiin luostareihin. Gomeran Parador on pääosin 1970- luvulla rakennettu uudisrakennus, mutta sen paikka ja puutarha ovat todella hienot. Edellisellä Gomeran käynnillä olimme jo varanneet pöydän, jonka sitten lieväksi hämmästykseksemme saimmekin. Melkein kaikki muut vieraat olivat hotellivieraita. Ruoka oli todella hyvää, lokikirjan liitteenä on nyt viiden ruokalajin menu todisteena hienosta illasta. Joulupäivän aterialle veneessä Jaska sitten avasi Sakun ja Elisen tuoman Amarone- pullon, joka heti nosti muuten yksinkertaisen aterian tasoa monella tähdellä.


Teemun paluulento Suomeen oli 27.12. ja tarkoituksena oli purjehtia yhdessä San Migueliin Teneriffalle, San Miguel on aivan Reina Sofian lentokentän kupeessa. Olimme seuranneet säätietoja koko viikon vähän huolestuneina, WeatherOnLine uhkaili kaiken aikaa yli 20 ms puuskilla, vaikka perustuuli ehkä olisikin melko kevyttä. Passage Weatherinkin kartoilla ajelehti päivittäin muuttuvia vihreitä (25-30 solmua) vastaisen tuulen alueita. Keskiviikkoaamuna lähtiessä tuuli oli melko reipas, huiput huitelivat siellä 15 ms tasolla, mukavasti kuitenkin sivusta. Ehdimme jo miettiä, mitä kaikkea San Miguelissa ehditään vielä tehdä, kun matka meneekin näin joutuisasti. Parin tunnin aikana tuuli vaihteli koko skaalan läpi: ronskista genoapurjehduksesta kevyeen kryssiin ja sammui sitten kokonaan pois. Los Christianosin lähellä tuuli virisi uudelleen, nyt voimakkaana ja täysvastaisena. Märän ja hitaan koneajon jälkeen tulimme San Migueliin, satamassakin vielä vihaiset puhurit ulvottelivat takiloita.


Torstaiaamuna sitten hyvästelimme Teemun, joka lähti viemään alunperinkin Suomesta tuomaansa nuhaa takaisin. Perjantaina on sitten luvassa uusia vieraita. Joulun aikaan täällä on paljon suomalaisia: vieraita, tuttuja ja jopa sukulaisia.


With Teemu we rented a car to discover the nearby villages in the valleys and Garajonay national Park. Garajonay is an ambitious try to recover the almost lost Laurisilva woods. In Christmas eve we had a dinner in the Parador-hotel near the harbor. Santa Claus visited Va bene and brought many new books to reed. On the second day of Christmas we sailed to San Miguel, Tenerife in chancing conditions. San Miguel is in the vicinity of Reina Sofia- air port, from where Teemu returned home on Thursday./J/

perjantai 21. joulukuuta 2012

Babene

15.-16.12. 12 Pasito Blanco - San Sebastian de La Gomera 84 nm


Niin kuin Ressu kirjoittaa: oli synkkä ja myrskyinen yö. Paitsi ettei kyllä ollut myrskyä, mutta pimeyttä senkin edestä. Tuuli oli koko päivän ollut aika reipas, kapeasta laiturivälistä ulos peruuttaminen askarrutti Jaskaa aika paljon. Keli kuitenkin asettui ennusteen mukaisesti illaksi ja ennen pimeää päästiin ajatellulla tavalla hyvin matkaan. Paksu pilvikerros ja uusi kuu, joka laski jo ennen kymmentä illalla, ei paljon purjehtijan mieltä tai tietä valaissut. Aivan ilman valoja emme kuitenkaan joutuneet Pasito Blancosta lähtemään: koko Gran Canarian eteläranta on yhtä valomattoa, pimeältä mereltä tuon jättimäisen matkailukokonaisuuden hahmottaa todella hyvin. Ja heti lähdöstä saakka myös Teneriffan suurimpien keskusten valot näkyivät. Teneriffan eteläpuolelta Gomeran valot tulivat hyvin näkyviin, oikealla San Sebastian, vasemmalla Playa Santiago. Tunnin kuluttua lähdöstä tuuli kuoli pois, mutta kolmen tunnin koneajon jälkeen Gran Canarian ja Teneriffan välisellä kiihdytyskaistalla voitiin taas avata genoa vetämään. Lokin mukaan maksiminopeus oli yli 8 kn, se oli hienoa menoa. Marin ajovuorolla aamuyöstä se onni sitten loppui ja siirryttiin taas konealukseksi. Hyvän purjehdusnopeuden vastapainoksi ajeltiin pienillä kierroksilla päivänvaloa odotellen. San Sebastianiin tultiin aamuyhdeksän jälkeen. Satamatoimiston tietokannasta löytyivät oitis edellisen vierailumme jäljet, joten paperisota tällä kertaa oli hyvin lyhyt. Ja sitten eikun aamutorkuille.


Hyvin monissa satamissa suihkujen lämmin vesi tehdään aurinkokennoon liitetyllä boilerilla. Se on hyvää ja ekologista toimintaa, joka näillä leveyksillä onkin aivan perusteltua. Melko pian sitä kuitenkin oppii katsomaan kattomaisemaa: jos siellä komeilee aurinkopaneeleita ja boilereita, on ehkä syytä siirtää suihkussa käynti varhaisesta aamusta vähän myöhemmäksi. Jos kuuma vesi joskus sitten päivälläkin loppuu, satamatoimisto voi silmä aivan kirkkaana todeta että ’voivoi, kun nyt on niin paljon käyttöä ja meidän vesi lämpenee ekologisesti aurinkoenergialla’ ilman että tarvitsisi edes soittaa huoltomiehille. Kiinteään vesijohtoverkkoon liitetyissäkin suihkuissa on runsaasti erilaisia energiansäästöyrityksiä. Tähän mennessä epämiellyttävin oli Las Palmasissa, jossa kuumalla ja kylmällä vedellä oli kummallakin oma painonappinsa. Kuuma oli tulikuumaa ja kylmä jääkylmää. Veden ajoitus eri napeissa oli tietenkin erimittainen ja näin veden lämpö vaihteli reunasta toiseen. Sinne suihkun alle ei todellakaan jäänyt turhaan seisoskelemaan. Selvästi joku Mengelen sukulaispoika on täälläpäin LVI-insinöörinä.


Mannerheimintien maa-aseman vastaava, poikamme Teemu tuli kutsusta tänne iloksemme joulunviettoon torstaina 20.12. Hänellä on viikko lomaa ja siihen yritetään mahduttaa paikallisten nähtävyyksien ja kuultavuuksien (Gomeran vihellyskieli) lisäksi ehkä myös lyhyt purjehdus. Kävimme häntä vastassa Los Christianosissa pikalaiva Fred Olsenilla. Tulipahan sekin nähdyksi sisältä, matkustajia se ottaa 1 300 kerralla, autojen määrää emme edes osanneet arvailla. On vaikea uskoa, että niin iso tavara voi liikkua niin lujaa, kun sellainen on merellä tullut vastaan.


Portugalista saakka meitä on askarruttanut, miksi satamissa ei nyt vain osata kirjoittaa niinkin yksinkertaista veneen nimeä kuin Va bene on, siis täälläpäin yksinkertaista. Melkein säännönmukaisesti se vääntyy babeneksi. Olemme yrittäneet oikoa sitä, aina huonolla menestyksellä. Sitten Mari keksi, että Babene on varmaan jokin mukava espanjan tai portugeesin sana, veneen nimeksi erityisen sopiva. Tarkistus sanakirjasta kertoi, että lähin mahdollinen sopiva sana olisi kuolalappu tai muu limanuljaska. Seuraava teoria perustui lapsuuteen Porin seudulla: siellä ree ja ärrä sotketaan pahasti. Jospa tässä olisi joku analogia? Marin alati jatkuvat espanjanopinnot paljastivat sitten lopullisen totuuden: erinäisissä yhteyksissä V ääntyy pehmeästi, siis niin kuin B. Enää ei siis tarvitse tavata kansainvälisillä radioaakkosilla oikeaa kirjoitusasua, kun ei siitäkään mitään erityisen valmista tullut.


Digihesarista olemme lukeneet Helsingin ja muunkin eteläisen Suomen lumivaikeuksista. Joulun tunnelmaa lumi siellä ainakin lisää, täällä kauppojen joululaulut ja kaduille ilmestyneet jouluvalot tuntuvat meistä vähän oudoilta. Me kolme vietämme nyt siis pienimuotoista joulua veneessä, ensi kertaa elämässä. Toivotamme tämän blogin lukijoille oikein hyvää joulun aikaa, olemme olleet iloisia niistä n. 7 000 Meripostikortilla käynnistä, joita tähän mennessä on kertynyt. Jatkamme joulun jälkeen, ba bene.


The 84 nm trip from Pasito Blaco to La Gomera was an easy over night trip. In the beginning the wind was weak but between Gran Canary and Tenerife it again accelerated so that it was a real joy to sail. On Thursday our Teemu came from Finland to Tenerife south air port and we went to fetch him on board the superfast Fred. Olsen- ferry. We´ll spend the Christmas here and then sail together to San Miguel, Tenerife. Meripostikortti wishes Merry Christmas for all it’s readers ( > 7 000 until now)! We will go on after the Christmas. /J/

perjantai 14. joulukuuta 2012

viikon mittainen pit stop

13.12. 12 Las Palmas – Pasito Blanco 37 nm


Säätilaston mukaan joulukuu on kylmin kuukausi Kanarialla. Yöt ovat jo sen verran viileitä, että salongin kulkuluukku on alettu vetää kiinni saakka eikä pelkkä pussilakana enää riitä käärinliinaksi. Aamuisin on vähän viileää ja rannalla ensimmäiset auringonottajatkin joutuvat paistattelemaan täysissä vaatteissa.

Viikko on kulunut käytännön asioiden hoitamisessa. Suomi-kerhoa käytiin katsomassa, se tuntuu toimivan aktiivisesti. Neljänä päivänä viikossa olisi lounastakin tarjolla, paikalla käydessä listalla oli lihapullat. Alakerran nettihuoneessa oli harras tunnelma, kerhon jäsenten suhteellisen korkea keski-ikä (70 v.), ei tuntunut surffausta hidastavan. Vain jäsenten käyttöön varatussa saunassa on kerhoa meille esitelleen puheenjohtajarouvan mukaan laiska kiuas. Kerho tuntui sinänsä varsin toimivalta yhteisöltä, jossa jäsenille on tarjolla myös ulkopuolisia palveluja, mm. tulkkausapua.

Kauppahalli on ollut varsinainen löytö: sen vihannes- ja hedelmätarjonta on loistava. Saa sieltä tietysti myös lihat ja kalatkin. Ja paikalla tehdyn tuorepastan, tilliä ja mitä vaan. Ja edullista italialaista viiniäkin. Ähäkutti!


Rannan purjemaakari myi edullisesti viimeisen 8 mm lasikuitutankonsa katkenneen hiilikuitulatan korvikkeeksi. Rutgersonin pyöreiden pystylattojen heloissa lattapuikko menee helan tuppeen sisään ja liimataan siihen kiinni kaksikomponenttiliimalla. Tarkan mitan ottaminen työntelemällä 4,5 metristä lattaa purjeen taskuun ja sitten samanaikaisesti mittailemalla, paljonko helat vievät kepin kokonaispituudesta ja paljonko taas helojen sisään uppoaa keppiä, oli yhtälö, jonka olisi syytä onnistua heti kertalaakista. Araldit-liimauksia ei juuri availla, jos mitat eivät satu heti stemmaamaan. No, toisella kertaa sitten onnistuikin jo ihan hyvin. Onneksi lattaan jäi ensi yrityksellä ylimääräistä mittaa ja Timo oli lähettänyt koko setin heloja. Kansivaloa ei ole saatu henkiin, Lagosissa siihen hankittu uusi lamppukin oli vain hetken apu. Saa nähdä, auttaako nyt annettu CRC- hoito siihen, niinkuin niin moneen muuhunkin vaivaan. Lokin anturi puhdistettiin kasvillisuudesta, ettei aluksen matkamittaus anturin toimimattomuuden vuoksi muuttuisi turhan epäluotettavaksi.


Heikoista nettiyhteyksistä on ollut parkua jo moneen otteeseen. Perimätiedon mukaan sataman ainoa kunnolla pelittävä nettiyhteys on Sailor’s Barin verkko, joka yltää muutamaan pöytään, näköhavainto baaria lähestyttäessä vahvisti tämän. Yllättäen huomasimme, että sataman oma verkko, johon pääsykoodin saimme jo tullessa satamatoimistosta, toimi oikein hyvin ARC:n juuri puretun toimiston tasanteella rannassa. Veneeseen saakka ei sentään sekään yltänyt. Ei niin hyvää, etteikö jotakin hankalaakin. Avoin ja aurinkoinen terassi on hankala näytöltä lukemisen paikka. Asian hoitamiseksi Mari rakensi henkilökohtaisen pimiön. Toisaalta, ei täällä nyt nii-in viileää ole, että paksussa fleece-hupussa viitsisi oleilla turhan pitkiä aikoja. Joulupukille onkin välitetty toivomus alan miehen vakuutuksen mukaan hyvin toimivasta buusterista. Kotisuomessa rakennettua vastaavaa viritystä, joka meillä kyllä on kaiken aikaa ollut kyydissä, Jaska ei ole saanut toimimaan, vrt. latan mitoitus.


Marin syntymän muistojuhlamaanantaina Merenkävijäystävät Pena ja Liisa ilmaantuivat yllättäen veneen keulalle. Pena tiedusteli, josko hänellä kassissa mukana mahdollisesti oleva jälkiuunileipä kiinnostaisi meitä? Jaska puolestaan kysyi, sattuisiko samaisesta kassista löytymään myös saunaa, kun toimivia täkäläisiä ei ole löydetty. Ellojen kanssa istuttiin sitten pimenevässä illassa ja saatiin runsaasti hyviä vinkkejä Las Palmasin mahdollisuuksista. He ovat moninkertaisia Palmasin kävijöitä ja tuntevat hyvin mm. julkisen liikenteen tarjonnan.


Las Palmasin vanha kaupunki ja muutkin mahdolliset nähtävät paikat on päätetty jättää tammikuuhun, jolloin tänne palataan pidemmäksi aikaa. Silloin Va bene nostetaan ylös pohjan puhdistusta ja maalausta varten, siitäkin saatiin jo alustava tarjous, telakka näytti hyvältä ja toimivalta. Mutta vielä ennen sitä käydään joulun vietossa La Gomeralla, San Sebastianissa.

Joulumatka alkoi jo vakiintuneella tavalla aamuseitsemän jälkeen, huoltoaseman kautta ulos ja akseleraatiota kyttäämään. Kiihtyihän se tuuli, aivan samoin kuin tullessa, mutta nyt siis myötäisenä. Mukavaa menoa virka-ajan puitteissa, kello 15.45 oltiin kiinni Pasito Blancon laiturissa. Ensivaikutelma paikasta on positiivinen: hiljainen ja rauhallinen resortkylä suuren Maspalomasin kyljessä. Opaskirjan mukaan Suur-Maspalomasin alueella on 300 000 vuodepaikkaa. Vuodessa se tarkoittaisi 50% käyttöasteellakin 50 000 000 yöpymistä. Jos keskioleskelu kestää yhden viikon, se tarkoittaisi 30 000 noin 200- paikkaisen lentokoneen edestakaista keikkaa, täysinä. No huhhuh.


December is the coldest month of the year, the temperature is about the same as that of Finnish summer, we have closed the hatches in the night. The one week pit stop in Las Palmas was spent mostly in fixing practical things on board, getting an offer for lifting Va bene up and painting the under water area. We will return to Las Palmas in January after the Xmas in La Gomera. The first leg of that Xmas trip brought us to Pasito Blanco, a nice and quiet village in the southern Gran Canary./J/





perjantai 7. joulukuuta 2012

kiihdytyskaistaa Las Palmasiin

4.12.12 Puerto Rico – Las Palmas n. 50 nm


Atlantic Islands- pilottikirjassa on Kanarian saarten välissä pysyvien tuulen kiihtymisalueet näyttävä kartta. Kartan lakonisesti toteavan tekstin mukaan tuuli kiihtyy näillä alueilla 10 solmua (5 ms) tai enemmän. Tekstissä puhutaan Gran Canarian itäpuolen vielä paljon suuremmista arvoista. Siis paljon enemmän. Puerto Ricosta tulee matkaa Las Palmasiin n. 45 nm, joten taas lähdettiin liikkeelle aamuhämärissä. Vähän ennen kuuluisia Maspalomasin dyynejä Gran Kanarian kaakkoiskulmalla pääsimme sitten osalliseksi tästä kiihtymisilmiöstä. Ajelimme isopurje valmiiksi noin ykkösreivissä, kun tuuli tosi nopeasti pomppasi aamurauhallisesta 15 m/s tuntumaan. Puerto Ricossa juuri pesty vene sai äkkiä uuden vankan maustekuorrutuksen, vaatteetkin muuttuivat jo muutamalla roiskauksella suolaisen harmaiksi.


Keli oli sen verran reipas, ettei toisaalta kovasti tehnyt mieli rynkyttää koneella suoraan vastatuuleen eikä toisaalta kryssiäkään, jatkoimme siis hybridikryssiä. Yli viikon paikallaan olo Puerto Ricossa oli kasvattanut sen verran sammalta lokin pyörivään anturiin, että tässäkin kelissä tarvittiin n. 15 mailin matka sen puhdistumiseen ja uudelleen käynnistymiseen. Meillä on tarkoitus nostaa vene puhdistusta ja pohjan maalausta varten ylös tammikuussa, siihen saakka pohja saa luvan vielä nurmettua.

Las Palmasin satamassa oli hyvää tilaa, satamatoimistossa oli ruuhkaa ja ääntä sitäkin enemmän. Poliiseja ja viranomaisia oli enemmän kuin asiakkaita, mutta siitä huolimatta tavanomaisten paperien käsittely kesti ainakin pari tovia. Jaska alkaa hiljalleen kypsyä tähän huonon englannin, palveluepäystävällisyyden ja byrokratian dynaamiseen yhdistelmään. Las Palmasin satama on kunnallinen ja siksi hinnoittelultaan halpa. Va benen viikkohinta oli veroineen, sähköineen ja vesimaksuineen n. 65 €. Että terveisiä vaan Katajanokan suuntaan.


Laituriin lopulta päästyä päätimme pestä veneen heti, ettei suola ja pick up- liinoista laituriin kiinnittyessä roiskunut lima istu tiukkaan kiinni. Olemme olleet vähän ylpeitäkin vesiletkun liitinkokoelmasta, mutta nyt vastaan tuli sellainen putken pää, johon sopivaa jengaa ei kassissa ollutkaan. Ei hätää, aivan L-vieraslaiturin päässä on kuuluisa Rolnauticin myymälä, josta apu löytyi tuossa tuokiossa. Seuraavana päivänä hankimme Rolnauticista myös uudet kiinnitysköydet Las Galletasin laituritahkossa melkein poikki hioutuneiden tilalle. Vieressä olevasta purjemaakarin pajasta saimme uuden lasikuitukepin Madeiralta saakka puuttuneen 4. latan korjaamiseksi. Päätehelat siihen tulivat Suomesta jo toista kuukautta sitten postitse. Salongin hyllystä vielä puuttuva pilottikirjakin saatiin tilaukseen.


Las Palmasin Marina on todella suuri, täällä on 1 250 venepaikkaa. Ennen ARC:n lähtöä se on aina täynnä suuriakin veneitä, mutta eivät kaikki maailman suuret veneet osallistu tähänkään ralliin. Cepsan laituriin illalla kiinnittynyt jättikatti peitti taakseen koko huoltoaseman. Myöhemmin yöllä sen viereen kiinnittynyt n. 40- jalkainen tukeva matkavene näytti melkein jollalta. Niin että kun tapana on puhutella isoja katteja tenniskentän kokoisiksi, tämä oli kyllä jalkapallostadion. Sen puomikin oli varsinainen avenue. Puhumattakaan punaisesta lentokoneiden varoitusvalosta maastonhuipussa.


Meidän itsenäisyyspäivämme on myös Espanjan perustuslain päivä, kaupat ja virastot olivat kiinni. Päivän kunniaksi teimme rauhallisen kävelylenkin lähiympäristöön ja sitten lopun edestä vain oleiltiin. Eipä ole ennen vietetty itsenäisyyspäivää sitloodassa köysiä pleissaten. Mutta menköön nyt tämän kerran. Lähipäivinä sitten tarkemmin selviää, mitä täällä pitäisi ja voi tehdä ja nähdä. Maailmaperintöpisteitä ei täällä pitäisi olla haussa.


From Puerto Rico we sailed to Las Palmas in the North of Gran Canary. As shown in the pilot book, the wind accelerates by 10 kn or (lots!) more in the SE corner of the island. In the gusts the wind was c. 30 kn. 50 nm and 10 hrs later in Las Palmas we rinsed the salt cover away from Va bene and our rain suits. We celebrated Finnish Independence day by making new mooring lines. /J/