Säätilaston mukaan joulukuu on kylmin kuukausi Kanarialla. Yöt ovat jo sen verran viileitä, että salongin kulkuluukku on alettu vetää kiinni saakka eikä pelkkä pussilakana enää riitä käärinliinaksi. Aamuisin on vähän viileää ja rannalla ensimmäiset auringonottajatkin joutuvat paistattelemaan täysissä vaatteissa.
Viikko on kulunut käytännön asioiden hoitamisessa. Suomi-kerhoa käytiin katsomassa, se tuntuu toimivan aktiivisesti. Neljänä päivänä viikossa olisi lounastakin tarjolla, paikalla käydessä listalla oli lihapullat. Alakerran nettihuoneessa oli harras tunnelma, kerhon jäsenten suhteellisen korkea keski-ikä (70 v.), ei tuntunut surffausta hidastavan. Vain jäsenten käyttöön varatussa saunassa on kerhoa meille esitelleen puheenjohtajarouvan mukaan laiska kiuas. Kerho tuntui sinänsä varsin toimivalta yhteisöltä, jossa jäsenille on tarjolla myös ulkopuolisia palveluja, mm. tulkkausapua.
Kauppahalli on ollut varsinainen löytö: sen vihannes- ja hedelmätarjonta on loistava. Saa sieltä tietysti myös lihat ja kalatkin. Ja paikalla tehdyn tuorepastan, tilliä ja mitä vaan. Ja edullista italialaista viiniäkin. Ähäkutti!
Rannan purjemaakari myi edullisesti viimeisen 8 mm lasikuitutankonsa katkenneen hiilikuitulatan korvikkeeksi. Rutgersonin pyöreiden pystylattojen heloissa lattapuikko menee helan tuppeen sisään ja liimataan siihen kiinni kaksikomponenttiliimalla. Tarkan mitan ottaminen työntelemällä 4,5 metristä lattaa purjeen taskuun ja sitten samanaikaisesti mittailemalla, paljonko helat vievät kepin kokonaispituudesta ja paljonko taas helojen sisään uppoaa keppiä, oli yhtälö, jonka olisi syytä onnistua heti kertalaakista. Araldit-liimauksia ei juuri availla, jos mitat eivät satu heti stemmaamaan. No, toisella kertaa sitten onnistuikin jo ihan hyvin. Onneksi lattaan jäi ensi yrityksellä ylimääräistä mittaa ja Timo oli lähettänyt koko setin heloja. Kansivaloa ei ole saatu henkiin, Lagosissa siihen hankittu uusi lamppukin oli vain hetken apu. Saa nähdä, auttaako nyt annettu CRC- hoito siihen, niinkuin niin moneen muuhunkin vaivaan. Lokin anturi puhdistettiin kasvillisuudesta, ettei aluksen matkamittaus anturin toimimattomuuden vuoksi muuttuisi turhan epäluotettavaksi.
Heikoista nettiyhteyksistä on ollut parkua jo moneen otteeseen. Perimätiedon mukaan sataman ainoa kunnolla pelittävä nettiyhteys on Sailor’s Barin verkko, joka yltää muutamaan pöytään, näköhavainto baaria lähestyttäessä vahvisti tämän. Yllättäen huomasimme, että sataman oma verkko, johon pääsykoodin saimme jo tullessa satamatoimistosta, toimi oikein hyvin ARC:n juuri puretun toimiston tasanteella rannassa. Veneeseen saakka ei sentään sekään yltänyt. Ei niin hyvää, etteikö jotakin hankalaakin. Avoin ja aurinkoinen terassi on hankala näytöltä lukemisen paikka. Asian hoitamiseksi Mari rakensi henkilökohtaisen pimiön. Toisaalta, ei täällä nyt nii-in viileää ole, että paksussa fleece-hupussa viitsisi oleilla turhan pitkiä aikoja. Joulupukille onkin välitetty toivomus alan miehen vakuutuksen mukaan hyvin toimivasta buusterista. Kotisuomessa rakennettua vastaavaa viritystä, joka meillä kyllä on kaiken aikaa ollut kyydissä, Jaska ei ole saanut toimimaan, vrt. latan mitoitus.
Marin syntymän muistojuhlamaanantaina Merenkävijäystävät Pena ja Liisa ilmaantuivat yllättäen veneen keulalle. Pena tiedusteli, josko hänellä kassissa mukana mahdollisesti oleva jälkiuunileipä kiinnostaisi meitä? Jaska puolestaan kysyi, sattuisiko samaisesta kassista löytymään myös saunaa, kun toimivia täkäläisiä ei ole löydetty. Ellojen kanssa istuttiin sitten pimenevässä illassa ja saatiin runsaasti hyviä vinkkejä Las Palmasin mahdollisuuksista. He ovat moninkertaisia Palmasin kävijöitä ja tuntevat hyvin mm. julkisen liikenteen tarjonnan.
Las Palmasin vanha kaupunki ja muutkin mahdolliset nähtävät paikat on päätetty jättää tammikuuhun, jolloin tänne palataan pidemmäksi aikaa. Silloin Va bene nostetaan ylös pohjan puhdistusta ja maalausta varten, siitäkin saatiin jo alustava tarjous, telakka näytti hyvältä ja toimivalta. Mutta vielä ennen sitä käydään joulun vietossa La Gomeralla, San Sebastianissa.
Joulumatka alkoi jo vakiintuneella tavalla aamuseitsemän jälkeen, huoltoaseman kautta ulos ja akseleraatiota kyttäämään. Kiihtyihän se tuuli, aivan samoin kuin tullessa, mutta nyt siis myötäisenä. Mukavaa menoa virka-ajan puitteissa, kello 15.45 oltiin kiinni Pasito Blancon laiturissa. Ensivaikutelma paikasta on positiivinen: hiljainen ja rauhallinen resortkylä suuren Maspalomasin kyljessä. Opaskirjan mukaan Suur-Maspalomasin alueella on 300 000 vuodepaikkaa. Vuodessa se tarkoittaisi 50% käyttöasteellakin 50 000 000 yöpymistä. Jos keskioleskelu kestää yhden viikon, se tarkoittaisi 30 000 noin 200- paikkaisen lentokoneen edestakaista keikkaa, täysinä. No huhhuh.
December is the coldest month of the year, the temperature is about the same as that of Finnish summer, we have closed the hatches in the night. The one week pit stop in Las Palmas was spent mostly in fixing practical things on board, getting an offer for lifting Va bene up and painting the under water area. We will return to Las Palmas in January after the Xmas in La Gomera. The first leg of that Xmas trip brought us to Pasito Blanco, a nice and quiet village in the southern Gran Canary./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti