makuuhaavoja

16.9 – 3.10. 12 Lagos

Sinesistä, Vasco da Gaman syntymäkaupungista tultiin tänne Lagosiin, 75 nm. Lagos on selvästi rantalomakohde, erityisesti englantilaisia tuntuu, näkyy ja kuuluu olevan paljon. Baarien edessä, normaalien menuesitteiden sijaan on esillä jalkapallo-otteluiden suorien lähetysten ajat. Yksi sataman baareista ilmoittaa ohjelmassaan olevan ”live sport” – toivottavasti ei kuitenkaan keihäänheittoa tai kuulantyöntöä, me ollaan aika lähellä rantaa.

Aikaisemmin on ollut puhetta Portugalin komeista satamatoimistoista, sellaisista suomalaisten kunnantalojen kokoisista. Kelpaa tässäkin pytingissä kolmen satamaa pyörittävän toimistoihmisen tehdä töitä – tekevätkin tehokkaasti ja ystävällisesti. Lagos on tähän mennessä nähdyistä Portugalin satamista, Cascaisin ohella, tehokkain ja myös kallein. Va benen päivävelotus on suurin piirtein kahden tähden hotellihuoneen luokkaa, viikkotaksa on onneksi vähän edullisempi.

Heti satamaan asetuttua aloitettiin veneen tarkistus- ja kunnostustyöt. Marinan yleismies Francisco vaihtoi Pohjankurussa ennen vesillelaskua asennetut sinkit uusiin ja teki samalla pohjan yleistarkastuksen. Potkurin pikkusinkit olivat syöpyneet pois kokonaan, vain ruuvit olivat muistona. Francisco hoiti homman snorkkelivarustuksessa, väitti näin ehtivänsä pullovarustusta ketterämmin esimerkiksi kädestä lipsahtavan ruuvin perään. Vesirajan yläpuoliset hommat tehtiin omin väin. Takilasta tarkistettiin, että siellä on kiinni kaikki, minkä pitääkin ja sellaiset osat liikkuvat, joiden pitääkin. Ja että liikkuva köysistö on ehjää.

Maston kansivalo oli jossakin vaiheessa palanut, se piti uusia. Aivan huvivenesataman vieressä sijaitseva venetarvike- ja telakkayritys Sopromar on loistava liike: palvelu todella pelaa. Se mitä ei ole, tilataan ja toimitetaan nopeasti. Sieltä löytyi suoraan hyllystä mastoon tarvittava traktorin lamppukin.

Edellisen takilantarkastuksen yhteydessä Jaska huomasi, että hyvin voidellut vanttiruuvit pyörivät itsestään takaisin auki sen, mitä kiristäjä hampaat irvessä sai kiristetyksi. Siispä Sopromarista hankittiin erikoispitkät sokat vanttiruuveihin, aikaisemmin yritetyistä alan liikkeistä sellaisia ei löytynyt, ainakaan haponkestävästä kamasta väännettyjä. Polttoainesuodattimet menivät vaihtoon. Edellinen öljynvaihto on niin tuoreessa muistissa, ettei siihen vielä ollut tarvetta. Lisää öljyä ostettiin mukaan kuitenkin, kun sitäkin nyt hyllyssä oli, aivan oikeaa merkkiä. Va benen varustuksesta puuttuvat pari otsalamppua tulivat tilattuina alle 12 tunnissa ja kanisterien sitomiseen tarvitut remmit tehtiin parissa tunnissa. Kannelle hankittiin kaksi varakanisteria dieselille, nyt sitä saadaan mukaan yhteensä 330 litraa. Se riittää 4,5 vrk yhtäjaksoiseen koneajoon eli täältä Porto Santoon, jos vaikka tarvittaisiin. Siperia opettaa. Sitten vene pestiin ja puleerattiin perusteellisesti, sisältä ja ulkoa.

Helsinkiläinen Lucky Lady-vene tuli seuraavana päivänä, kaksi ARC:n sotalippua keulastaagissa, toinen viimevuotinen ja toinen aivan tuore. Se oli vasta palaamassa edelliseltä kierrokselta, suoraan Azoreilta tänne ja on nyt heti suuntaamassa toiselle. Taisi kipparia jäädä kaivelemaan viime vuoden neljäs sija luokassaan. Nyt vene on tyhjänä tässä meidän vieressä, odottaa kipparia ja uutta miehistöä saapuvaksi kuuden viikon kuluttua.

Velimies Esko ja vaimonsa Tuula tulivat sunnuntaina kylään, sukurakkauden lisäksi matkan osamotiivina oli varmaan myös Suomen syyskuu. Jonkun esitteen mukaan Lagosissa on kesäkaudella sadepäiviä vähemmän kuin yksi vuodessa. Kesä on siis täälläkin ohi: aamulla satoi ihan simona ja sataman vesi muuttui kuraiseksi ja haisevaksi, kaupungin läpi kulkeva joki muuttui hetkessä aivan oikeaksi joeksi. Sääihmiset kuitenkin lupailevat kelien palaavan kuntoon heti alkuviikosta. Tämä säähäiriö oli peräisin nyt jo kuolemassa olevasta trooppisen myrskyn poikasesta, joka pyöri Madeiran lähistöllä. Sen tuulet olivat karttojen mukaan yli 25 ms.

From Sines, the birth place of Vasco da Gama, we arrived here in Lagos. Marina de Lagos is the best, most effective and expensive pleasure boat harbour in Portugal. Now we have been in Portugal over one month, still have one more week to stay until the additional crew from Finland (Kaisu and Mikko) arrives. My brother Esko and sister-in-law Tuula visited here, brought lots of new novels and some forgotten things. Cleaning and fixing the boat for the crossing over to Porto Santo./J/

Lissabon-bon

14.9. Lissabon-Sines 50,5 nm
16.9. Sines – Lagos 70 nm

Lissabonissa listaamme tuli kaksi meille uutta maailmanperintökohdetta lisää: Belemin torni, se nähtiinkin tosi läheltä kun jouduimme väistelemään purjehduskisan lähtöä melkein rantaan saakka Doca de Alcantaraan mennessä. Siitä laskettiin kyllä piste, vaikkei sitten maan puolelta siellä käytykään. Mosteiro de Jeronimos, Manuel 1:n ajan krumeluuriarkkitehtuurin huipentuma oli toinen. Sen sisäpihan julkisivu on todella kolmiulotteinen, oli vaikea määritellä rakennuksen tarkkaa rajapintaa. Aurinkoisena päivänä se oli todella kokemisen arvoinen tilaelämys.

Alfaman kaupunginosa oli yleisesti kiinnostava, sen vaihtelevat näkymät ja kapeat, mutkaiset kadut. Siellä on myös Sao Jorgen linnoitus 1 000 – 1 100- luvuilta, oma vanha tausta veti sitäkin ihmettelemään. Linnoitukseen on 60- luvulla tehty laajoja, osin oletuksiin perustuvia ja kansallisen historian kannalta toivottavia rekonstruktioita, mutta myös aitoja varhaisimpien vaiheiden arkeologisia tutkimuksia on nähtävillä.

Osmo Soinivaara kritisoi joskus kolumnissaan Helsingin pyrkimyksiä saada hissejä vanhusten asuintaloihin epäillen, että Välimeren maiden ihmisten pitkän eliniän salaisuus saattaa jopa olla siinä, että jyrkät porraskadut ylläpitävät vanhusten hyvää kuntoa. Tällä otaksumalla Lissabonin vanhuksilla on kyllä paha ylikuntoon päätymisen vaara. Ranskalaisen arkkitehdin, Eiffelin oppilaan Raoul Mesnier du Ponsardin suunnittelema, alun perin höyrykonekäyttöinen Santa Justan hissi, aikanaan varmaan Lissabonin kaupungin tilaus, on n. 100 vuoden takainen ennakkovastaus tähän. Uusgotiikan siro muotokieli sopii teräs- ja valurautarakenteisiin erinomaisesti, tai ainakin aikanaan sopi. (Sao Jorgen linnoitusta etsiessä osuimme vastaavaan uuteenkin hissiin, joka tämän ajan hengen mukaisesti nousi ylös rinteeseen ostoskeskuksen eteisestä.)

Santa Justan teräshissin alapuolella Rua do Carmolla oli v. 1988 suuri tulipalo, paloautot eivät päässeet kapeille kaduille ja useita suuria taloja paloi rangoiksi. Tapahtuman jäljiltä kadun varressa on Alvaro Sizan korjaamia taloja, mielenkiintoista vanhojen rakenteiden osittaista uudiskäyttöä. Jos se on fasadismia, se on sitä hyvässä mielessä. Kyllä Lissabonissa riittää ihmettelyä useammaksi päiväksi, turha tässä olisikaan turhaa kiirettä eteenpäin pitää.

Sinesiin tultiin hybridiajolla, osin purjehdittiin, osin ajeltiin koneella. Matka oli sen verran pitkä, että valoisassa perilletulon tavoite painoi vähän koneajon aloitusherkkyydessä. Satamaan tullessa oli jonkinlainen yleishälytystila päällä, siniset valot vilkkuivat sekä rannalla että merellä. Isolla joukolla harjoiteltiin merionnettomuuden pelastustöitä, hyvä että yleensä sai luvan tulla satamaan sisään. Veneiden lapset olivat erityisesti helikopterista innoissaan.

Sinesin satama on kohtuullisen hyvä, satamarakennus on uusi ja komea. Nykyisen teollisuus-Sinesin aika on säilyttänyt vanhan kaupunkikeskustankin aivan mukavasti. Kun vessakuvia on ennenkin postattu, tässä yksi lisää. Kuinka kasvatetaan aito eteläinen machomies? Isin vierellä pisoaarillapa tietenkin. Miksei. Jotenkin hauskan näköinen kalusteyhdistelmä.

Venepaikkoja Sinesissä on yhteensä 230, joista noin 10 % on vierailijoiden käytössä. Näitä vierailijoita valvoo vartiointiliike 24 tuntia vuorokaudessa, sataman toimistossa virkapukuinen herrahenkilö myy pesukonepoletteja à 3,66 €. Ja taas sisäänkirjautuessa kysyttiin vakituista kotiosoitetta. Kun olen joskus ääneen ihmetellyt, mihin sitä nyt oikein tarvitaan, tässähän me ollaan, vastaus on aina sama: se menee turvallisuusviranomaisten käyttöön. Ja mitähän ne tekevät tyhjän Temppelikadun asunnon osoitteella? Meillä on myös hieno suomalaisen mallin mukainen Vessel’s report, joka kyllä aikanaan kelpasi Venäjän rajaviranomaisille Pietarissa. Täällä se ei kelpaa, koska siitä puuttuu olennaista informaatiota, mm. miehistön passien voimassaolon päättymisaika! Ja näitä sitten selvitellään aina muutaman kymmenen mailin välein, saman maan rajojen sisällä. Me olemme toivoneet kovasti, ettei vastaava meininki ole maaturismin puolellakin käytössä, sillä olisi varmaankin matkailun volyymeja karsiva vaikutus. Mites se Schengen- homma nyt oikein menikään, onko joku unohtanut kertoa siitä täällä? Toisaalta, turvallisuusviranomaiset varmaan hykertelevät onnesta saadessaan tietää, että senhor Jaako David, os. Templig Helsinski, on käynyt paikalla tukemassa pesukoneen käyttömaksuilla Portugalin huojahtelevaa taloutta. Joopa joo, taas kerran.

After four lazy days in Lisbon (full of interesting sites and buildings, ig. two WH- sites) we left for Sines. Sines is our last stop before Lagos in the southernmost Portugal. Sines is a quite nice small (nowadays industrial) town with three fortresses from different periods. The bureaucracy in the harbour offices is very well developed, but sure it has a wide employment effect. In Sines we stayed for 3 nights and from there we headed to Lagos. /J/

Kotona veneessä

9.9. 12 Cascais – Lissabon 13,5 nm

Sunnuntai-iltapäivän lyhyt puikahdus ylellisestä Cascaisin marinasta Lissabonin doca de Alcantaran sataman melko vaatimattomaan ja meluisaan laituriin ei tuottanut purjehduksellisia sankaritekoja raportoitavaksi, mutta heti alussa olemme sopineet kertovamme yleisemmin vene-elämästä sopivassa saumassa. Ehkä nyt, kun lorvehdimme paikallaan Lissabonissa useamman päivän ajan.

Yleinen ei-purjehtijoiden kysymys ennen matkaa oli, vuokraisimmeko me sitten Kanarialla talon tai huoneiston talven ajaksi. Niin kuin matka ja perillä olo olisivat kaksi tykkänään eri asiaa. Purjevene on kuitenkin mukana kulkeva koti: kolme huonetta, keittiö ja terassi merinäköalalla. Mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi? Asumisen kannalta veneessä on kaikki tarpeellinen: juokseva kylmä ja lämmin vesi, sisävessa suihkulla, sähkövalo ja uunilla varustettu kaasuliesi. Tilava kylmäboksi, jonka tärkeä erityistehtävä on pitää kylmät juomat kylminä, mahdollistaa myös monipuolisen ruokavalion, kuin kotona ikään.

Ravintoloissa on kiva käydä, mutta pääasiassa syömme veneessä itse kokattua ruokaa. Veneessä aterioiminen on mukavaa varsinkin nyt, kun ulkonakin tarkenee syödä.

Mari keräsi suosikkireseptit ennen lähtöä venekeittokirjaksi. Sopivien ruokatarvikkeiden löytäminen on joskus työlästä, ja pinttyneistä tottumuksista on ollut pakko livetä. Resepteihin on viime aikoina tullut runsaasti modifikaatioita. Lihan, kalan ja maitotuotteiden kuljettaminen lämpimässä, joskus pitkänkin matkan takaa on ajoittain hankalaa; kiitokuljetus polkupyörällä ja kylmäkassi ovat avuksi. Vihannekset ja hedelmät säilyvät veneessä aika huonosti, mutta meitä se ei erityisesti ole haitannut, kun olemme lähes päivittäin kauppojen ulottuvilla. Matkailuun paikallisten ruokakauppojen löytäminen on tuonut oman lisänsä. Muovikassisuunnistus on urheilulaji, jossa tarkkaillaan samanlaisten muovikassien esiintymistiheyttä vastaantulevien ihmisten käsissä. Carrefour, Continente, Cadis, Pingo Doce ja tietysti Lidl. Kassihavaintojen tiheyden kasvaessa kauppakin yleensä lähestyy. Sitä jotenkin silmä herkistyy näkemään uusia detaljeja kaupunkikuvassa.

Ravintolasyömisen plussiin kuuluu tietysti myös Suomea olennaisesti edullisempi hintataso, joka on ollut selvästi näkyvissä jo Saksasta lähtien. Belgia ja Hollanti siinä välissä yrittivät muistuttaa kotimaan hintatasosta. Silloin, kun ravintolan keittiön osaaminen, sattuman auttamat oikeat valinnat, mukava ympäristö ja lämmin ilta osuvat yksiin, tulee tunne siitä, ettei se Kielin kanavan piiskasade täysin hukkaan mennyt. Jos on asiaa Bayonaan päin, käykää esimerkiksi Monte Real Club de Yatesin ravintolassa, se on käynnin väärtti.

Ajanviettoa varten hankimme lautapelipaketin, se tuntuu olevan kova juttu melkein kaikissa matkaveneissä. Meillä ei ole televisiota, romaaneja sen sijaan jonkin verran. Aikaisemmin on jo tullut mainituksi toimivan netin merkitys yhteydenpitovälineenä. Se on tärkeä myös kotimaan pankkiasioiden hoitamisessa, aivan kaikkea ei voinut jättää jälkipolvien hoitoon.

Espanjan ja Portugalin satamissa ei pohjoismaiseen tapaan laiturilla ole yleensä vesiletkuja, vaan mukana pitää olla oma, meillä on kaksikin. Lisäksi laiturien vesijohtojen liitoskappaleet ovat säännönmukaisesti erilaisia, meille on jo ehtinyt kertyä edustava valikoima erilaisia liittimiä. Kaikissa satamissa vesi on juomakelpoista, käsiteltyä vettä, jota voi ottaa tankkiin, Va benen vesitankkiin mahtuu 250 litraa. Juomiseen käytämme kuitenkin pullovettä. Lisäksi meitä on askarruttanut, minkälaisia pöpöjä voi kasvaa omassakin vesiletkussa, joka makaa käyttämättä lämpimässä pitkiä aikoja. Joissakin Ranskan satamissa erikseen varotettiin letkussa seisoneen veden aiheuttamasta legionellan vaarasta. Olemme ratkaisseet asian niin, että ennen veden tankkausta spuulaamme meren suolat pois veneen kannelta, näin letkukin siinä puhdistuu.

Pyykin pesuun satamissa on useimmiten pesukoneet ja kuivurit. Aikaa pyykkiin tuhraantuu helposti puoli päivää, koska useimmilla purjehtijoilla on samat tarpeet samanaikaisesti. Siinäkin lajissa aamun aikainen lintu nappaa ekan pesuvuoron. Useimmissa kaupungeissa on myös 24 tunnin pesulapalveluita ja toisinaan satamatoimistot välittävät pyykit pesulaan. Liinavaatteille se on ihan kelpo ratkaisu.

Meidän sähköjärjestelmä on hyvin toimiva. Kun nyt olosuhteiden pakosta on ajettu aika paljon koneella, akkujen lataus on pysynyt hyvänä eikä maasähköä ole ensimmäisinä satamapäivinä tarvittu lainkaan. Otimme matkalle mukaan 220 voltin jännitettä vaativia laitteita tietokoneiden lisäksi vain sähkövatkaimen, Bamixin ja sähköhammasharjan. Lisäksi meillä on akkukäyttöinen pölynimuri, jonka akku myös ladataan silloin, kun muutenkin ollaan maasähkössä. Koneajon jälkeen kuumavesi pysyy kuumana lähes 2 päivää, minkä jälkeen veden lämmittämiseen vasta aletaan tarvita maasähköä.

This is an intermediate announcement, no sailing at all but lazy days in Lisbon. Doca da Alcantara is the spot, where most visiting boats in Lisbon stay. Not because of the beauty of it’s nature or peace and quietness but because there are places available for the visitors. The noise from the near-by huge suspension bridge, trains, trams, cars and jets approaching Lisbon airport is quite loud. But Lisbon is a city worth of seeing: hilly streets, nice cafées and warm afternoons sitting in the sun./J/

Misääripurjehdusta

31.8. 12 Figueira da Foz – Nazare 33 nm
4.9. 12 Nazare - Cascais 65 nm

Tikkipeleissä misääri tarkoittaa mahdollisimman vähien tikkien ottamista tarkoituksella. Purjehduksessa olemme nyt sopineet Marin kanssa sen olevan mahdollisimman hidasta etenemistä kohti Lagosia. Kuitenkin pitkästymättä. Sitä on nyt harjoiteltu ja sama jatkuu, kunnes odotetut vieraat ja tutut on tavattu ja lisämiehistö Madeiralle menoon on tullut.

Purjehdus Figueirasta Nazareen oli oikein hyvä, aluksi vähän lällyä keinuttelua, mutta odottelemalla sekin asia korjaantui. Matka oli lyhyt ja vastatuulia on nyt sadateltu niin, että kun nyt tuulen suunta on kohdallaan, päätettiin naatiskella. Ajettiin pelkällä keulapurjeella, niin kuin pasaateissa on tapana. Matkaa tehtiin tasajalkaa HoSKilaisen s/y Siirin kanssa, Siiri on tavattu ensimmäisen kerran Cuxhavenissa matkan alkuvaiheessa ja niin kuin monen muunkin veneen kanssa, matka käy suurin piirtein samaan tahtiin. Aikaisemmin ääneen lausuttu toivomus tuulesta oli kuitenkin mennyt perille, se nousi melko nopeasti 8-10 ms, ja perille Nazareen tullessa se riehaantui hetkeksi aina 15 ms asti, tietysti juuri laituriin tulon ajaksi. Isossa mainingissa saa hauskoja kuvia rinnalla kulkevista veneistä, kun ajoittain vain takila näkyy aaltojen välistä.

Nazaren satamakapteenina toimii brittilaivaston evp. kapteeni Michael Hadley apunaan vaimonsa Sally ja neljä kissaa. Kaikki, jotka muistavat Merenkävijöiden Pauli Vesaran, tunnistaisivat hänet oitis. Omien sanojensa mukaan Mike on jäänyt brittilaivastosta eläkkeelle vähän Nelsonin jälkeen, meidän arvion mukaan hän on n. 80- vuotias. He toimivat vapaaehtoistyöntekijöinä satamassa, Mike hoitaa veneiden ohjauksen ja paikkojen jaon ja Sally jakaa veneilijöiden tarvitsemaa informaatiota. Häneltä saimme mm. suomenkielisen infopaperin satamasta ja bussien aikatauluista ja paljon muuta hyödyllistä tietoa. Hadleyt myös asuvat veneessään, koska paikallisille taloille jaetaan vettä vain niukasti, muutaman tunnin ajan päivässä. Nazaren kulmilla kun on satanut viimeksi viime marraskuussa. Sataman vesihuolto pelasi kaiken päivää.

Nazaressa kävimme myös ylhäällä Sitiossa, kaupungin viereisen mäen päällä ihailemassa maisemia. Mäelle nousi hiihtokeskuksista tuttu pieni junan tapainen vekotin, takaisin tulimme pyörillä alamäkeä jarrupalat punaisina. Paikka oli piukeana muitakin matkailijoita, mutta aidan yli kurkistelemalla näki todella mukavan näköisiä asukkaiden omia istuskelupaikkoja.

San Martinho do Porto on satamakirjan mukaan idyllinen ja rauhallinen, hiekkarantainen ankkurilahti n. 11 kilometriä Nazaresta etelään, sinne melkein kaikki lapsiperheiden veneet lähtivätkin Nazaresta. Mekin tarkistimme asian todenperäisyyden sunnuntaina, tosin polkupyörillä ja maan puolelta. Aamulla sinne polkiessa oli edessä jyrkkä nousu kukkulalle ja iltapäivällä takaisin tullessa oli virinnyt tavanomainen iltapäivätuuli. Vastatuuli, tietysti. Ei ole helppoa tämä turismikaan: polje nyt 11 km sivu ja sitten jaksat istua rannalla auringossa puoli tuntia. Ei ole häävi hyötysuhde, mutta oikeastaan, mitä siitä sitten. Ei ollut häävi ankkurilahtikaan, sen puoleen. Kymmeniä veneitä, paikallisia ja vieraita, ja hiekkarannalla puoli Portugalia lomanvietossa.

Maanantaina 1.9. teimme bussiretken katsomaan Batalhan myöhäisgoottilaista kirkkoa ja luostareita sekä Alcobacan sistersiläisluostaria, molemmilla on maailmanperinnön status. Batalhassa erityisen vaikuttava oli katedraalin vieressä oleva keskeneräinen keskeiskappeli, jonka rakennustyöt pysäytettiin n. sadan vuoden jälkeen niiden aloittamisesta: samaan korkeuteen katkotut goottilaiset pilarit, avoin keskiosa ja sitä ympäröivät kuusi holvattua sivukappelia. Koko kappeli oli todella hienoa kivityötä. Kirkko ja luostarit rakennettiin alun perin kuninkaan toimeksiannosta ja varoilla Espanjan armeijasta Aljubarrotassa 1385 saavutetun voiton monumentiksi.

Alcobacan kaupunki on paluumatkalla Nazareen. Sistersiläisluostarin mittakaava on valtava, mm. luostarin vesihuoltoa varten kaupungin läpi virtaavaan jokeen rakennettiin keinotekoinen haara, josta saatiin juokseva vesi suoraan luostarin keittiöön. Rakentamisajan materiaali-innovaatio oli valurauta, keittiön valtava tulisija –savuhormi- yhdistelmä seisoo kahdeksan valurautapilarin varassa keskellä keittiötä. Avotuli on kodikkaasti suoraan kivilattialla. Molemmissa maanantain kohteissa mieleen nousi etsimättä ajatus siitä, kuinka suunnattoman varakas Portugalin kruunun onkaan aikanaan täytynyt olla, siis jo ennen löytöretkiä.

Nazaresta lähdimme suoraan Lissabonin viereiseen Cascaisin satamaan, satamakapteeni Mike tuli vielä illalla neuvomaan nopeimman reitin ja suotuisimmat merivirrat. Tuuli oli niin suoraan takaa, että vaihteeksi avattiin isopurje ja varmistettiin preventterillä sen pysyminen sovitulla puolella.

Cascais on todella hyvin varustettu ja iso satama. Sataman takaosa on varattu pienille veneille, etuosa todella isoille. Edellä tullut ruotsalainen Najad 51 ohjattiin pienten veneiden puolelle. Caiscaisista on lyhyt matka Sintraan, joka alueena kokonaisuudessaan on otettu maailmanperintöluetteloon. Siellä on kuninkaallisten palatsien lisäksi runsaasti hovia lähellä olleen ylhäisön palatseja. Merkittävimmät rakennukset on rakennettu romantiikan aikoihin erilaisia tyylilajeja yhdistellen. Tässä kohtaa aikajanaa ne näyttävät kovasti Disneylandilta, hyvä kun niitä kuitenkin hoidetaan ja huolletaan. Palatseja ympäröivät puistot ovat loistavia: suuria ja eksoottisia. Me erehdyimme ottamaan matkaa varten Cascaisista auton vuokraamosta: mielikuva nopeista ja helpoista siirtymistä paikasta toiseen romuttui hetkessä. Tiet ovat yksisuuntaisia ja tosikapeita, parkkipaikkaa on melkein mahdoton löytää. Se puoli Portugalia, joka ei ollut lomanvietossa S.Martinhossa, oli täällä. Ehdimme ja jaksoimme nähdä Palacio Nacionalin ja Palacio Penan sekä runsaasti korkeiden kiviaitojen reunustamia teitä. Todennäköisesti taksikin olisi tullut kokonaisuutta ajatellen edullisemmaksi.

Vanhan sanonnan mukaan purjehdus on reikä meressä, johon rahat katoavat. Samaa todistaa cascaisilaisen venealan yrityksen nimi. He osaavat ilmeisesti keskittyä olennaiseen.

Now 3rd day in Cascais, west of Lisboa. Cascais is a big harbour for big yachts. We came here from Nazare where we visited two WH-sites, Batalha and Alcobaca. The economical crises does not really show up here. The weather is splendid and finally we have got the Portugese northern summer (tail!)winds. From here to Lagos, where we start our crossing to Madeira, is about 200 km and we have more than two weeks to do it. Maybe we can./J/