Sunnuntai-iltapäivän lyhyt puikahdus ylellisestä Cascaisin marinasta Lissabonin doca de Alcantaran sataman melko vaatimattomaan ja meluisaan laituriin ei tuottanut purjehduksellisia sankaritekoja raportoitavaksi, mutta heti alussa olemme sopineet kertovamme yleisemmin vene-elämästä sopivassa saumassa. Ehkä nyt, kun lorvehdimme paikallaan Lissabonissa useamman päivän ajan.
Yleinen ei-purjehtijoiden kysymys ennen matkaa oli, vuokraisimmeko me sitten Kanarialla talon tai huoneiston talven ajaksi. Niin kuin matka ja perillä olo olisivat kaksi tykkänään eri asiaa. Purjevene on kuitenkin mukana kulkeva koti: kolme huonetta, keittiö ja terassi merinäköalalla. Mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi? Asumisen kannalta veneessä on kaikki tarpeellinen: juokseva kylmä ja lämmin vesi, sisävessa suihkulla, sähkövalo ja uunilla varustettu kaasuliesi. Tilava kylmäboksi, jonka tärkeä erityistehtävä on pitää kylmät juomat kylminä, mahdollistaa myös monipuolisen ruokavalion, kuin kotona ikään.
Ravintoloissa on kiva käydä, mutta pääasiassa syömme veneessä itse kokattua ruokaa. Veneessä aterioiminen on mukavaa varsinkin nyt, kun ulkonakin tarkenee syödä.
Mari keräsi suosikkireseptit ennen lähtöä venekeittokirjaksi. Sopivien ruokatarvikkeiden löytäminen on joskus työlästä, ja pinttyneistä tottumuksista on ollut pakko livetä. Resepteihin on viime aikoina tullut runsaasti modifikaatioita. Lihan, kalan ja maitotuotteiden kuljettaminen lämpimässä, joskus pitkänkin matkan takaa on ajoittain hankalaa; kiitokuljetus polkupyörällä ja kylmäkassi ovat avuksi. Vihannekset ja hedelmät säilyvät veneessä aika huonosti, mutta meitä se ei erityisesti ole haitannut, kun olemme lähes päivittäin kauppojen ulottuvilla. Matkailuun paikallisten ruokakauppojen löytäminen on tuonut oman lisänsä. Muovikassisuunnistus on urheilulaji, jossa tarkkaillaan samanlaisten muovikassien esiintymistiheyttä vastaantulevien ihmisten käsissä. Carrefour, Continente, Cadis, Pingo Doce ja tietysti Lidl. Kassihavaintojen tiheyden kasvaessa kauppakin yleensä lähestyy. Sitä jotenkin silmä herkistyy näkemään uusia detaljeja kaupunkikuvassa.
Ravintolasyömisen plussiin kuuluu tietysti myös Suomea olennaisesti edullisempi hintataso, joka on ollut selvästi näkyvissä jo Saksasta lähtien. Belgia ja Hollanti siinä välissä yrittivät muistuttaa kotimaan hintatasosta. Silloin, kun ravintolan keittiön osaaminen, sattuman auttamat oikeat valinnat, mukava ympäristö ja lämmin ilta osuvat yksiin, tulee tunne siitä, ettei se Kielin kanavan piiskasade täysin hukkaan mennyt. Jos on asiaa Bayonaan päin, käykää esimerkiksi Monte Real Club de Yatesin ravintolassa, se on käynnin väärtti.
Ajanviettoa varten hankimme lautapelipaketin, se tuntuu olevan kova juttu melkein kaikissa matkaveneissä. Meillä ei ole televisiota, romaaneja sen sijaan jonkin verran. Aikaisemmin on jo tullut mainituksi toimivan netin merkitys yhteydenpitovälineenä. Se on tärkeä myös kotimaan pankkiasioiden hoitamisessa, aivan kaikkea ei voinut jättää jälkipolvien hoitoon.
Espanjan ja Portugalin satamissa ei pohjoismaiseen tapaan laiturilla ole yleensä vesiletkuja, vaan mukana pitää olla oma, meillä on kaksikin. Lisäksi laiturien vesijohtojen liitoskappaleet ovat säännönmukaisesti erilaisia, meille on jo ehtinyt kertyä edustava valikoima erilaisia liittimiä. Kaikissa satamissa vesi on juomakelpoista, käsiteltyä vettä, jota voi ottaa tankkiin, Va benen vesitankkiin mahtuu 250 litraa. Juomiseen käytämme kuitenkin pullovettä. Lisäksi meitä on askarruttanut, minkälaisia pöpöjä voi kasvaa omassakin vesiletkussa, joka makaa käyttämättä lämpimässä pitkiä aikoja. Joissakin Ranskan satamissa erikseen varotettiin letkussa seisoneen veden aiheuttamasta legionellan vaarasta. Olemme ratkaisseet asian niin, että ennen veden tankkausta spuulaamme meren suolat pois veneen kannelta, näin letkukin siinä puhdistuu.
Pyykin pesuun satamissa on useimmiten pesukoneet ja kuivurit. Aikaa pyykkiin tuhraantuu helposti puoli päivää, koska useimmilla purjehtijoilla on samat tarpeet samanaikaisesti. Siinäkin lajissa aamun aikainen lintu nappaa ekan pesuvuoron. Useimmissa kaupungeissa on myös 24 tunnin pesulapalveluita ja toisinaan satamatoimistot välittävät pyykit pesulaan. Liinavaatteille se on ihan kelpo ratkaisu.
Meidän sähköjärjestelmä on hyvin toimiva. Kun nyt olosuhteiden pakosta on ajettu aika paljon koneella, akkujen lataus on pysynyt hyvänä eikä maasähköä ole ensimmäisinä satamapäivinä tarvittu lainkaan. Otimme matkalle mukaan 220 voltin jännitettä vaativia laitteita tietokoneiden lisäksi vain sähkövatkaimen, Bamixin ja sähköhammasharjan. Lisäksi meillä on akkukäyttöinen pölynimuri, jonka akku myös ladataan silloin, kun muutenkin ollaan maasähkössä. Koneajon jälkeen kuumavesi pysyy kuumana lähes 2 päivää, minkä jälkeen veden lämmittämiseen vasta aletaan tarvita maasähköä.
This is an intermediate announcement, no sailing at all but lazy days in Lisbon. Doca da Alcantara is the spot, where most visiting boats in Lisbon stay. Not because of the beauty of it’s nature or peace and quietness but because there are places available for the visitors. The noise from the near-by huge suspension bridge, trains, trams, cars and jets approaching Lisbon airport is quite loud. But Lisbon is a city worth of seeing: hilly streets, nice cafées and warm afternoons sitting in the sun./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti