auto- ja junamatkailua Euroopassa

Va benen riisuminen ja tavaroiden pakkaaminen maakuljetusta varten ei ollut aivan ilmoitusasia. Sisällä tavarat pysynevät autossa paikallaan vähintään yhtä hyvin kuin Afrikan rannikon aallokossa. Sen sijaan masto, takilan osat, tutka ja muu ulkona oleva rekvisiitta piti pakata kolhiintumisen ja likaantumisen estämiseksi. Jaska osti paikalliselta toimijalta 100 m rullan kuplamuovia, josta suuri osa käytettiin. Va benestä tuli GS- versio, viritysnimike tarkoittaa tässä mm. pehmustettua rattia. Aikaisemmin on jo kehuttu Port Napoleonin nosto- ja kuljetushommien tehokasta toimintaa. Travel liftin ajaja kertoi, että nyt hiljaisena aikana he nostavat tai laskevat 10-18 venettä päivässä, kiireaikoina lähelle 30 päivässä.

Valmiiksi pakattu veneenkuljetusrekka on aika iso tavara. Saksassa kuljetusluvan hintaan vaikuttaa yhdistelmän pituus: maston pituus mitattiin tarkkaan ja lavettia jatkettiin keskeltä sopivan mittaiseksi. Kuljettaja ihmetteli meidän pienen veneemme pitkää mastoa. Normaalisti kuulemma tämän kokoisessa veneessä masto on 3-5 m lyhyempi.

Kuljettaja mittasi lastin korkeuden, ei ongelmaa: Saksassa on matalia siltoja ja yli 4 metrin korkeus olisi edellyttänyt tuulilasin poistamista. Veneen piirustusten mukainen 3 900 mm piti kuitenkin paikkansa. Lastaus sujui muuten rutiinilla, mutta lavetin pidennyksessä kuljettaja unohti lukita sen puoliskot toisiinsa. Kun tämä sitten selvisi aivan lastauksen loppumetreillä, seurasi varsinainen kuminpolttotapahtuma. Rekan nuppia piti peruuttaa pikkuisen väkivaltaisesti parikymmentä senttiä. Siinä pikkukivet lentelivät ja palanut kumi haisi puolisen tuntia, mutta lopulta lavetin kappaleet loksahtelivat kiinni toisiinsa. Parituntisen pakkaussession jälkeen kuljettaja ilmoitti menevänsä vielä suihkuun ja sitten matkaan. Loma-ajan leveiden maantiekuljetusten lisärajoitusten takia hän arveli olevansa Travemündessä vasta runsaan viikon kuluttua, tiistaina 30.7. iltapäivällä.

Me matkustimme junalla Nimesistä Pariisiin. Rata seurailee monissa paikoissa tietä, junan ikkunasta yritimme tähyillä, näkyisikö meidän venettä jossakin… Pariisiin tultiin Gare de Lyonille, siitä metrolla hotellille, joka oli valittu aamulla lähtevän Frankfurtin TGV:n lähtöaseman perusteella läheltä Gare de l’Estiä. Olimme illalla sen verran väsyneitä, ettemme enää lähteneet ulos syömään, Port Napoleonin Josephine- ravintolan erinomainen lounas kannatteli edelleen. Oluelle läheiseen brasseriaan kuitenkin päätettiin poiketa. Virhe: kaksi olutta, 15,80 €. Jaskan kohteliaasti kysyessä, onkohan tässä laskussa mahdollisesti jokin muukin virhe kuin ehdotettu tarjoilun sisältö (1 kahvi), tarjoilija varsin epäystävällisesti mutta määrätietoisesti selitti sen olevan täysin oikein. Jaska puolestaan vaati oikeansisältöisen slipin ja sai sen heti: 2 olutta, €15,80. No, Saksaanhan tästä ollaankin menossa, siellä olut voi olla edullisempaa.

Seuraava päivä olikin sitten silkkaa junamatkailua: ensin Pariisista Frankfurtiin 4 tuntia, tunnin vaihto, ja Hampuriin toiset 4 tuntia. Jaska oli varannut Hampurin-junasta paikat rauhallisesta vaunuosastosta, puhelintenkin piti olla äänettömällä. Meidän edessämme istui puhelias saksalainen herrasmies, joka matkusti melkein kuuron vanhan äitinsä kanssa ja käytävän toisella puolella nuori äiti kahden hysteerisesti pohjatonta energiaansa purkavan lapsen kanssa. Muuten oli kyllä rauhallista, puhelimet eivät soineet. Hampurista oli varattu hotelli rautatieaseman läheltä, vähän meluisa paikka, mutta hyvien liikenneyhteyksien päässä. Hotellin avainkortilla sai lipun julkisiin liikennevälineisiin 3 päiväksi.

Keskiviikkona etsittiin venetarvikekauppa, josta investoitiin jo jonkin aikaa etsityt uudet sadevaatteet: Jaskalle koko kostyymi, Marille takki. Meripostikortin otsikkokuvan keltaisten takkien matkamittari on kymmenessä vuodessa tullut täyteen. Saumojen paikkaaminen LVI- teipillä ei osoittautunut kovin pitkäikäiseksi ratkaisuksi. Meillä on kuitenkin semmoinen kutina, että tukevia sadevaatteita saatetaan tässä kohtapuoleen vielä tarvitakin. Iltapäivällä kierreltiin Hampurin ykkösnähtävyydet: St Pauli ja Reeperbahn. Pitkän kävelyn jälkeen pysähdyttiin oluelle, yhdelle. Matkalla hotellille ihmeteltiin sen vaikutusta: talotkin näyttivät vinoilta.

Torstaina kierreltiin ensin Speicherstadtissa. Se on yhtenäinen, vuosien 1886-89 aikana rakennettu uusgoottilaisten rakennusten muodostama sataman varastoalue. Sadan vuoden käytön jälkeen se on nyt vapautunut muuhun käyttöön, erityisesti itämaisten mattojen kauppoja näytti olevan runsaasti. Toisena kohteena oli suuri uusi kansainvälinen merimuseo. Suomesta sinne oli saatu kaksi objektia: yksi sananlasku (”kyllä maissa viisaita ollaan, kun merellä vahinko sattuu”) ja amiraali Jan Klenbergin univormu.

Loosening the radar, packing the parts of the rig and fastening the moving parts on the deck was a bigger job than we first expected. In Germany there are bridges with free height less than 4,2 meters. Va bene’s height on the truck was 4,18 m and the driver said he could temporarily lower the height by 10 cm. We took the train from Nimes to Paris, next morning to Frankfurt and Hamburg. In Hamburg we stay until next Saturday when we move to Lübeck (because of the holiday season we could not get a hotel room in Travemünde). In Hamburg we bought new foul weather gears, the old and leaking ones have not been in use about in one year. But we are afraid they will be needed, maybe soon. /J/

elämä imitoi taidetta

Perjantaina matkustettiin Arlesiin paikallisbussilla. Kesä tarkoittaa täällä kuumaa vuodenaikaa, siis jatkuvaa tosikuumaa meille 25° hellerajaan juurtuneille, se on nyt käynyt selväksi meille maalaisillekin. Onneksi bussissa oli ilmastointi. Mukava tunnin bussimatka, ikkunoiden takana vilisi riisipelloilla seisoskelevia haikaroita tai muita pitkäsäärisiä lintuja. Arlesin roomalaiset muistomerkit ovat maailmanperintöluettelossa. Teatteri näyttää edelleen olevan aktiivikäytössä, seuraava konsertti olisi ollutkin jo samana iltana. Käytön edellyttämät uudet lisät: näyttämö, kaiteet, miksauspöytä ja muut uudet rakenteet heikentävät selvästi monumentin voimaa. Toivottavasti niistä kuitenkin suurin osa on poissa esiintymisten välillä. Tässä vertailussa Rafael Moneon hienosti toteutettu Cartagenan amfiteatterin esittely vei kyllä pinnat kotiin. Areenan sisäänmenossa oli kuvina esillä sen aikaisempia vaiheita; erityisen mielenkiintoinen oli vanha tonttikartta sen päälle rakennetuista ja sen rakenteita hyödyntäneistä rakennuksista. Luonnostaan vertailukohdaksi tuli Italian Lucca, jossa tämä parasiittivaihe on säilynyt. Pakollisten kuvioiden jälkeen istuttiin katukahvilaan ja soitettiin kotiin syntymäpäiväsankarille.

Arles tunnetaan myös Vincent van Goghin kaupunkina, jo matkan varrelta bussin ikkunasta osui silmään ”van Goghin sillalle” osoittava tienviitta. Kaupungista sinne oli matkaa 4 km, eikä sitten lähdetty helteessä tarpomaan. Toisen tunnetun van Goghin maalauksen malli, Yökahvila, ratsastaa häpeilemättä maalauksen myöhemmällä maineella. Sen alun perin varmaan melko vaalea ulkoseinä on nyt maalattu muistuttamaan Van Goghin reipasta värienkäyttöä, yläosan syvä keltainen taittuu seinän alaosassa varjon vihreäksi. Näinhän sitä on väitetty: elämä matkii taidetta, markkinointi yrittää pysyä mukana.

Konstantinuksen termien näkemisellä Arlesin maailmanperintöosuus tuli täyteen. Sen pieni uusi sisääntulorakennus oli taidokkaasti suunniteltu, uuden betonimuurin tiilimurskatäyte istui hyvin roomalaisen rakentamisen maailmaan.

Port Napoleonista on huonot julkiset liikenneyhteydet Marseillesiin, sinne kuitenkin piti keskiviikkona päästä tapaamaan Suomenlinnasta tuttua dokumenttiohjaaja Benedicte Sireä, joka asuu tässä Välimeren varsinaisessa sulatusuunissa. Aamupäivällä kuljettiin vasta kaksi kuukautta avoinna olleessa MuCEMissa (Euroopan ja Välimeren kulttuurien museo), joka eleganteilla uusilla silloilla yhdistää vanhan linnoituksen ja karanteenirakennuksen uudisrakennukseen. Marseille on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki ja tämä hanke on vuoden yksi tärkeimmistä. Museossa oli useita näyttelyjä, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi kuitenkin jäi rakennusten hienosti toteutettu kokonaisuus. Museohanke on myös antanut aikaisemmin keskustan takamaana olleen alueen kaupunkilaisille uuteen käyttöön. Ranskan modernin arkkitehtuurin iso poika, Le Corbusier on suunnitellut metromatkan päässä olevan suuren Cité Radieuse- asuinrakennuksen. Rakennuksen kattotilat ja siellä oleva vaatimaton näyttely ovat kävijöille avoinna, sekin kuitattiin. Toisinaan kuulemma pääsee jopa käymään esittelyasunnossa, nyt ei päästy.

Benedicte suree Marseillesista lähes kokonaan pois purettua 1800- luvun rakennushistoriaa. Julkisivuja on säilytetty, mutta lähes kaikki hienot interiöörit ovat hävinneet. Oli aika uskomatonta päästä hänen kanssaan käymään halpahallin sovituskoppien ja varastoräkkien takana piileskelevään 1860- luvun hotellin loisteliaaseen salonkiin ja kadun toisella puolella olleen, nyt kebab- ravintolana toimivan liikehuoneiston upeasti laatoitettuun tilaan. Varsinainen aikaharppaus. Mukavan turismipäivän päätti yhteinen vesibussimatka Pointe Rougeen, uimarannalle ja pizzalle.

Viikolla on valmisteltu Va beneä pitkään maakuljetukseen. Purjeet on pakattu pusseihin, isonpurjeen pitkien lattasauvojen puolikkaat irtoilivat ulos vedettäessä toisistaan, purjeen sisään jääneiden yläosien rypistely ulos purjeesta kävi työstä. Jaska kiinnitti irronneet helat epoksilla uudelleen lattoihin. Takilan juokseva köysistö purettiin pois. Tutkan pois ottamiseen tarvittiin lisäkäsiä, niitä tarjosi paikallinen yrittäjä Global Nautic. Tehokasta ja melko edullistakin toimintaa. Torstaina iltahämärissä otettiin puomi pois, se tarkoittaa myös aurinkokatoksen poistamista: jäljellä olevien päivien aikana meistä tulee varmaan miedolla lämmöllä haudutettua muhennosta. Masto nostetaan maihin pakkaamista varten perjantaiaamuna.

Kuljetuksen detaljeista on sovittu, Euroopan alkanut lomakausi pidentää alkuperäistä 4-5 päivän aika-arviota. Leveät kuljetukset saavat ajaa vain yöllä, moottoriteillä ei saa ajaa ollenkaan, viikonloppuna ei saa ajaa. Va bene on Travemündessä aikaisintaan tiistaina 30.7. Harmi, että junaliput ehdittiin jo hankkia ja hotellitkin varata Hampuriin asti. Pariisissa olisi ollut mukava viettää enemmän aikaa. Lübeckissä on taas odotettavissa maailmanperintää.

Marseillen vanhan sataman ja Port Napoleonin vertailussa Vieux Port voitti mielenkiintoisuudessa, kaupallisten palvelujen tarjonnassa ja monessa muussakin, mutta turvallisuudessa ja logistiikkakeskuksena Port Napoleon on tosi hyvä. Maissa säilytettäville veneille on rakennettu laiturikin kuin venenäyttelyssä ikään. Va benen riisuminen matkaa varten on osoittanut tämän valinnan tähän tarkoitukseen oikeaksi.

On Mikko’s birthday, the 12th of June, we took the bus to Arles. Arles is a Roman city with WH-listed monuments. In addition it’s known as the place where Vincent van Gogh painted many of his works, now considered as masterpieces. It was a day well spent. In Marseille we met Benedicte Sire. She is a well-known French document director, who arranged a video exhibition of Vauban in Suomenlinna. With her we strolled along the streets of Marseille, first seeing the new museum of European and Mediterranean cultures and later searching the remains of almost disappeared interiors of Marseille of the 19th century. After seeing Le Corbusier’s Cite Radieuse all we ended the day with the waterbus trip to the beach. Va bene is being prepared for her long road trip. It takes over one week to reach the Baltic Sea. That’s because of the summer holiday season, the restrictions in the traffic are numerous: forbidden to drive during the day- time, in the weekends etc. On Friday Va bene is being dismasted and on next Monday she is loaded on the truck. We take the train to Paris and Hamburg. /J/

viimeiset putkessa

5.7. 13 Cap d’Agde – Port Gardian 40 nm
8.7. 13 Port Gardian – Port Napoleon 32 nm

Cap d’Agdesta lähtiessä vanha kaava toistuu taas: aamutyynen jälkeen viriää kevyt tuuli ja osa matkaa päästään purjeilla. Keskipäivällä, ilman lämmetessä tuuli kääntyy perän taakse ja veto heikkenee. Välimeren kesä on kylmän alkukauden jälkeen tosissaan alkanut, nyt se on selvinnyt meillekin: keskipäivästä lähtien alkaa olla kuumaa, erityisesti satamissa. Va benen avattava tuulilasin keskiruutu on hyvä oivallus, pienikin vire sen kautta viilentää. Perillä Les Saintes Maries de la Merin pikkukaupungin satamassa (Port Gardian) tutustuimme Jaskan inhoamien kiinteiden limaliinojen varsinaiseen hevi- versioon. Tavallisesti kiinnitysköysi on oikeaa köyttä: paksua, suolan jäykistämää ja simpukoitakin kasvavaa. Senkään vääntely ei yleensä ole mikään ilmoitusasia, pienten knaapien ympäri näitä touveja olisi turha yrittää taivuttaa. Port Gardianin satamassa köysi oli korvattu reilusti kunnon kettingillä. Siinä oli noutaja lähellä, kun Jaska yritti kiristää sitä niin, ettei keula kolisisi laituriin. Naapuri seurasi vierestä ähellystä aikansa ja neuvoi sitten, sopivasti ennen katkeamispistettä: aja keulat kireiksi koneella, veto taakse. Niin eiköhän se siitä. Ja kyllähän se siitä sitten. Että tämmöinenkin viritys piti vielä nähdä. Myöhemmin illalla Va benen toiselle puolelle tuli ranskalaisvene, joka ei myöskään tuntenut systeemiä. Kipparin raavittua päätään aikansa Jaska ajatteli panna hyvän kiertämään ja antoi neuvot edelleen. Naapuri kohautti olkiaan ja kertoi katsoneensa säät, ei kai tässä tarvitse. Nojaamme tarvittaessa teihin, kiitos vinkistä.

Etukäteistiedustelu Google Earthin kautta näytti, että rannassa olisi mahdollisesti amfiteatteri! Tarkempi zoomaus osoitti, että se oli a) täysin ehjä b) elementtirakenteinen. Paikalla tarkistettuna se osoittautui härkätaisteluareenaksi. Camargue on härkien, hevosten ja flamingojen maa. Kaikkien ravintoloiden ulkoruokalistoilla komeili erilaisia härkäannoksia. Me epäilimme, että ainakin osaksi kyseessä on ravintola-alalla hyvinkin tunnettu kuolemanjälkeinen sukupuolen vaihdos. Henkisesti Katalonia ei lopu kartan valtakunnanrajaan, punakeltaiset liput liehuivat iloisesti. Paikallisten spesialiteettien ravintola ilmoitti erikoistuneensa pizzoihin ja paellaan. Camargue on läntisen Euroopan suurin suistoalue, Rhonen kahden haaran väliin jäävä melkein 1 000 km2:n suuruinen kosteikko. Les Saintes Maries de la Merissä on paljon pienimittaista loma-asumista, se tuntui meistä heti miellyttävämmältä kuin Agden laitosmainen lomatehdas. Sen monet pienet ruoka- ja erikoiskaupat muistuttivat jo perinteistä Ranska- mielikuvaa. Koska seuraavassa satamassa ei lähietäisyydellä ole kauppoja, ostettiin mukaan vähän tarvittavia juttuja. Paljonhan ei tällä merellä enää tarvitakaan.

Maakunnan symboli on Camarguen risti: siinä on risti, sydän ja ankkuri, kuin suomalaisissa länsirannikon jouluvaloissa ainakin.

Port Napoleonista, Va benen Välimeren osuuden maalista, oli varattu paikka meille maanantaista 8.7. alkaen. Rannikko on matalaa ja karttaan on merkitty runsaasti hylkyjä. Siksi tälle suhteellisen lyhyelle matkalle otettiin reittipisteitä Suomen saariston malliin, tiheästi. Rhonen suussa on paljon teollisuutta, öljynjalostamo ja iso kaupallinen satama. Maisema ei ole erityisen luonnonkaunista, suiston kansallispuisto on sitten monimuotoisuudessaan ja läheltä nähtynä eri juttu. Sisäänajo Port Napoleoniin muistuttaa melkoisesti Saksan Rügenin väyliä: vihertävät, ajoittain kuivuvat alueet paistavat matalan veden läpi. Paikallinen kalastuselinkeino hyödyttää alueen erikoisluonnetta tehokkaasti: simpukoiden kasvatushäkkejä on melkein silmänkantamattomiin.

Port Napoleon on vähän tylsä suuri satama, jossa on erityisen paljon veneiden säilytystä (2 200 paikkaa maissa pukeilla, 250 laitureissa), 20 hyvää alan firmaa (purje- ja takilamaakarit, kuitu- ja metallitöiden tekijät, maalaamo, iso venetarvikekauppa ja kaksi isoa veneiden käsittelyyn erikoistunutta yritystä). Tämän yhtälön selittää osittain Biskajan pohjukasta tulevan Canal du Midin päättyminen tänne. Satama on hyvin suosittu veneiden väliaikaisen jättämisen tai talvehtimisen paikka. Täältä myös kuljetetaan runsaasti veneitä autolla eri puolille Eurooppaa. Va benen maston pakkaaminen kuljetusta varten olisi maksanut 1 000 €. Kai siksi, että mastoa ei täällä tavallisesti oteta alas juuri koskaan, se ei ole niin tuttua jokasyksyistä hommaa kuin meillä kotona. Ei sitten tilattu.

Tulon jälkeen onkin ollut edessä erilaisia järjestelyjä, selvittelyjä, junalippujen varaamista erittäin hitaalla nettiyhteydellä, junaliput tilattiin jopa saksaksi. Tylsistymisen katkaisi tullin partion yllätysisku: aluksen nimi on Va bene ja lippu on Suomen? Ystävällisessä hengessä katsottiin veneen paperit eikä sitten muuta. Vähän me mietittiin, mikä hyöty tällaisesta on: 3 miestä partiossa ja sitten katsotaan pelkkiä papereita sitloodan pöydän vieressä. Ainoa alaa jotenkin läheltä liippaava kysymys oli, sattuisiko meillä olemaan mukana matkassa yli 10 000 € käteistä? Oliskin. Positiivista kuitenkin, että viranomaisia näkyy. Edellinen kerta oli Cartagenassa, missä rajapoliisi herätteli meidät satamaan tulon jälkeisestä makeimmasta unesta.

Hyvätasoiseksi kehutun ravintolan testaus on vielä tekemättä. Maston pakkausmateriaalin ostaminen on sovittu, tutkan poiston, alasrikauksen ja noston päivä sovittu. Alte Ad Dvrientin auton pitäisi kurvata tänne maanantaina 22.7. Sitä ennen käydään vielä maitse katsomassa paikkoja ja tapaamassa tuttujakin. Siihen asti nautitaan kauniista illoista ja koetetaan välttää tuttavuutta tyypillisten ja runsaslukuisten paikallisten hyttysien kanssa.

The hot Mediterranean summer has now started after an unusual cold spring. The pattern of daily weather keeps the same, some hours of light wind in the morning. From Cap d’Agde we sailed some 40 nm east, to the small town of Les Saintes Maries de la Mer, where we stayed for three days. Even though Spain has officially been left back already long ago, the spirit of the places has stayed Catalonian: banners, bull fight arenas, menus of the restaurants. Va bene’s last harbour in the Med is Port Napoleon in the delta of big Rhone. It also is the end of Canal du Midi, historical water route from the Atlantic to Med. It’s depth is ca 1,8 m, which makes it suitable only for smaller boats. In the beginning of the last week of this month Va bene starts her 4-5 days road trip from here to Travemünde. We have prepared ourselves to manage without her: reserved hotels and train tickets. But before that we are going to visit Arles and Marseille. /J/

Allons enfants!

29.6.13 Barcelona Port Vell – Port de Blanes 35 nm
30.6.13 Port de Blanes – L’Estartit 35 nm
1.7.13 L’Estartit- Port-Vendres 35 nm
2.7.13 Port-Vendres – Cap d’Agde 48,5 nm

Viikolla käytiin vielä tarkistamassa viimeiset näkemättömät Gaudit (Casa Calvet ja Casa Vicens), molemmat varhaiskauden töitä. Vicensin pitäisi olla maailmanperintötalo, mutta sisään ei kutsumattomia kävijöitä huolittu, vaikka talo näyttikin asutulta. Antonio Tapies- säätiön talon on alun perin suunnitellut sama arkkitehti, joka on suunnitellut myös San Paun sairaalan ja Katalonian musiikkipalatsin. Se on korjattu suhteellisen kovalla kädellä, sinänsä hyvin elegantiksi näyttelytilaksi. Moneen kertaan kehuttujen kauppahallien sarjaan liitettiin vielä Santa Caterinan halli (Miralles & Tabliabue). Barcelonassa viihdyttiin yli kaksi viikkoa, ja syystäkin. Se on edelleenkin hieno eurooppalainen kaupunki, josta massaturismi ei ole saanut yliotetta. Vaikka paljon siellä on matkailijoita.

Lähtö Barcelonasta oli lauantaina, sitä ennen piti vielä tehdä paikkavarauksia edessä olevista satamista: Port de Blanes, L’Estartit ja Port-Vendres. Costa Brava loppuu L’Estartitiin ja sitten onkin vastassa valtakunnanraja, Port-Vendres on jo Ranskaa.

Blanesiin piti mahdollisen viikonlopun ruuhkan takia tulla mieluiten ennen klo 14, siksi lähtö oli jo kello 06. Barcelona jäi aamuhämäriin, merelle näkyivät uuden arkkitehtuurin lasitornit, joiden kyljistä nouseva aurinko heijasteli. Aamutyyni vaihtui kevyeksi purjetuuleksi, josta saimme nauttia parin tunnin verran. Blanesin sataman kielitaitoisin henkilö taisi olla meitä vastassa ollut marinero. Satamatoimiston rouva puhui selvää ja kirkasta katalaania. Selkeästi ääntäen ja kovalla äänellä, niin kuin vähän heikkolahjaisille on tapana. Ja sitten vaan nimi alle katalaaninkieliseen sopimukseen. Mihinkähän siinä tuli taas sitoudutuksi? Nämä sokkositoumukset ovat sinänsä pelottavia, niissä kerrotaan mm. ulkomaisiin veneisiin sovellettavista veroseuraamuksista. Barcelonan Port Vellissä oli edes erilliselle paperille tehty sopimuksen englanninkielinen käännösteksti. Huono ja epätarkka sekin, sanoi tiskillä vieressä ollut britti.

Satamassa ollessa kiinni juuttunut lokin siipipyörä, jonka Jaska alustavasti putsasi jo merellä, liotettiin viinietikassa. Hyvin toimi ja puhdasta tuli, mutta illan salaattikastike jäi kyllä vähän laimeaksi. Blanes oli mukavan oloinen suhteellisen pieni satama, jonka takana olleeseen oikeaan kaupunkiin emme ehtineet tutustua. Muutaman päivän kuluessa odotettavissa olevan kovan tuulen ennusteen takia olemme sopineet näiden keveiden kelien maksimaalisesta hyväksi käyttämisestä: jos ei ole tiedossa mitään erityisnähtävää, ei satamissa nyt lorvailla. Rannan purjehdusseuran ravintolassa oli luistava netti ja hyvää sangriaa. Sataman vesi oli likaista, sen muovikassi-indeksi oli yksi matkan korkeimmista.

L’Estartit oli meidän koko matkamme viimeinen Espanjan satama. Satamabyrokratia alkaa selvästikin keventyä pohjoiseen mennessä: enää ei kopioida passeja tai kaikkia veneen papereita. Selviäähän ne asiat puhumallakin, vaikka sitten katalaaniksi. Jaskan passi onkin jo kopioitu varsinaiseen tarkoitukseensa kelpaamattomaksi, irronnut kuvasivu on niitattu takaisin pariinkin kertaan.

Costa Brava on ollut aikaisempia rannikko-osuuksia maisemallisesti kauniimpi. Mitään valtavia Benidormin tapaisia turistighettoja ei ole ollut näkyvillä, luonto on vihreää ja rannan kalliomuodostelmat komeita.

Port Vendres on yksi lukemattomista Ranskan satamakaupungeista, joissa on tai ainakin on ollut Vaubanin suunnittelema puolustusjärjestelmä. Täällä pääosa siitä on hävitetty, satamaan näkyvä kellotorni on ainoana osana säästynyt purkamiselta. Kaupunki vaikutti jotenkin nuupahtaneelta, eroa talousromahduksesta kärsivän Espanjan ja varakkaan Ranskan välillä ei näyttänyt olevan kovinkaan paljon. Saimme hyvän paikan sataman eturivistä. Maria kyllä vähän epäilytti, kun naapuriveneen nimi oli Hepatitis.

Port-Vendresistä oli matkaa Cap d’Agdeen noin 50 nm, sinne suunnattiin seuraavaksi. Hyvän sään aikana, niin kuin aikanaan isien oli meidän lapsuudessamme tapana sanoa uhkaavasti. Paikoitellen tuulta riitti yli 8 kn nopeuteen, välillä jo vähän reivattiinkin. Nämä vedet ovat ilmeisen kalaisia, koska matkalla troolareita riitti väisteltäväksi useitakin. Erityisesti Mari on ihmetellyt, miksei satamissa ole lokkeja. Ne näyttävät viihtyvän paremmin merellä troolarien peesissä, täkäläiset yksilöt syövät myös kalaa eikä siis pelkästään hampurilaisia tai jäätelöä. Cap d’Agden satama on suuri, yli 2 000 venepaikkaa. Capitaneria on aivan sataman suulla ja siellä selvitettiin sisääntulo nopeasti: joitakin ydintietoja veneestä ja alusrekisteritodistus kaniin visiitin ajaksi. Tervetuloa, valitkaa mieleisenne paikka T- laiturista ja tässä vielä pullo rosé- viiniä tervetuliaisiksi. Tänne päätettiin jäädä kahdeksi päiväksi, kovan tuulen alue ylittää kulmakunnan keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Agden kaupunki on yksi Ranskan vanhimmista, yli 2 600 vuotta vanha. Se on kuitenkin jonkin verran sisämaassa ja me päätimme tyytyä tähän arviolta 2 575 vuotta nuorempaan loma-alueeseen. Jahdit olivat komeita täälläkin ja niiden kotipaikka näytti olevan Valetta tai Panama. Matkamuisto- ja vaatekaupat olivat samanlaisia kuin muuallakin, samoin niiden potentiaaliset asiakkaat. Perjantaina jatketaan matkaa Port Gardianiin, ehkä.

We stayed in Barcelona for more than two weeks, it is a fine European cultural city with great architectural heritage. After Barcelona we have made short daytrips towards France. An extra difficulty in this part of Spain is the communication in the dominating Catalan language. After active (Mari) and passive (Jaakko) training of several months we just started to get along with real Spanish but Catalan, no thanks. Costa Brava, the most beautiful part of Spanish South/East coast ends in L’Estartit, Port-Vendres is already on the French side. After lazy days in Barcelona we have moved quite rapidly towards Port Napoleon in the mouth of Rhone River. Cap d’Agde is a huge holiday resort, serving mainly French tourists. All these tourism factories look the same but in here there is one difference: the wine in the shops is French! /J/