Niin kuin Ressu kirjoittaa: oli synkkä ja myrskyinen yö. Paitsi ettei kyllä ollut myrskyä, mutta pimeyttä senkin edestä. Tuuli oli koko päivän ollut aika reipas, kapeasta laiturivälistä ulos peruuttaminen askarrutti Jaskaa aika paljon. Keli kuitenkin asettui ennusteen mukaisesti illaksi ja ennen pimeää päästiin ajatellulla tavalla hyvin matkaan. Paksu pilvikerros ja uusi kuu, joka laski jo ennen kymmentä illalla, ei paljon purjehtijan mieltä tai tietä valaissut. Aivan ilman valoja emme kuitenkaan joutuneet Pasito Blancosta lähtemään: koko Gran Canarian eteläranta on yhtä valomattoa, pimeältä mereltä tuon jättimäisen matkailukokonaisuuden hahmottaa todella hyvin. Ja heti lähdöstä saakka myös Teneriffan suurimpien keskusten valot näkyivät. Teneriffan eteläpuolelta Gomeran valot tulivat hyvin näkyviin, oikealla San Sebastian, vasemmalla Playa Santiago. Tunnin kuluttua lähdöstä tuuli kuoli pois, mutta kolmen tunnin koneajon jälkeen Gran Canarian ja Teneriffan välisellä kiihdytyskaistalla voitiin taas avata genoa vetämään. Lokin mukaan maksiminopeus oli yli 8 kn, se oli hienoa menoa. Marin ajovuorolla aamuyöstä se onni sitten loppui ja siirryttiin taas konealukseksi. Hyvän purjehdusnopeuden vastapainoksi ajeltiin pienillä kierroksilla päivänvaloa odotellen. San Sebastianiin tultiin aamuyhdeksän jälkeen. Satamatoimiston tietokannasta löytyivät oitis edellisen vierailumme jäljet, joten paperisota tällä kertaa oli hyvin lyhyt. Ja sitten eikun aamutorkuille.
Hyvin monissa satamissa suihkujen lämmin vesi tehdään aurinkokennoon liitetyllä boilerilla. Se on hyvää ja ekologista toimintaa, joka näillä leveyksillä onkin aivan perusteltua. Melko pian sitä kuitenkin oppii katsomaan kattomaisemaa: jos siellä komeilee aurinkopaneeleita ja boilereita, on ehkä syytä siirtää suihkussa käynti varhaisesta aamusta vähän myöhemmäksi. Jos kuuma vesi joskus sitten päivälläkin loppuu, satamatoimisto voi silmä aivan kirkkaana todeta että ’voivoi, kun nyt on niin paljon käyttöä ja meidän vesi lämpenee ekologisesti aurinkoenergialla’ ilman että tarvitsisi edes soittaa huoltomiehille. Kiinteään vesijohtoverkkoon liitetyissäkin suihkuissa on runsaasti erilaisia energiansäästöyrityksiä. Tähän mennessä epämiellyttävin oli Las Palmasissa, jossa kuumalla ja kylmällä vedellä oli kummallakin oma painonappinsa. Kuuma oli tulikuumaa ja kylmä jääkylmää. Veden ajoitus eri napeissa oli tietenkin erimittainen ja näin veden lämpö vaihteli reunasta toiseen. Sinne suihkun alle ei todellakaan jäänyt turhaan seisoskelemaan. Selvästi joku Mengelen sukulaispoika on täälläpäin LVI-insinöörinä.
Mannerheimintien maa-aseman vastaava, poikamme Teemu tuli kutsusta tänne iloksemme joulunviettoon torstaina 20.12. Hänellä on viikko lomaa ja siihen yritetään mahduttaa paikallisten nähtävyyksien ja kuultavuuksien (Gomeran vihellyskieli) lisäksi ehkä myös lyhyt purjehdus. Kävimme häntä vastassa Los Christianosissa pikalaiva Fred Olsenilla. Tulipahan sekin nähdyksi sisältä, matkustajia se ottaa 1 300 kerralla, autojen määrää emme edes osanneet arvailla. On vaikea uskoa, että niin iso tavara voi liikkua niin lujaa, kun sellainen on merellä tullut vastaan.
Portugalista saakka meitä on askarruttanut, miksi satamissa ei nyt vain osata kirjoittaa niinkin yksinkertaista veneen nimeä kuin Va bene on, siis täälläpäin yksinkertaista. Melkein säännönmukaisesti se vääntyy babeneksi. Olemme yrittäneet oikoa sitä, aina huonolla menestyksellä. Sitten Mari keksi, että Babene on varmaan jokin mukava espanjan tai portugeesin sana, veneen nimeksi erityisen sopiva. Tarkistus sanakirjasta kertoi, että lähin mahdollinen sopiva sana olisi kuolalappu tai muu limanuljaska. Seuraava teoria perustui lapsuuteen Porin seudulla: siellä ree ja ärrä sotketaan pahasti. Jospa tässä olisi joku analogia? Marin alati jatkuvat espanjanopinnot paljastivat sitten lopullisen totuuden: erinäisissä yhteyksissä V ääntyy pehmeästi, siis niin kuin B. Enää ei siis tarvitse tavata kansainvälisillä radioaakkosilla oikeaa kirjoitusasua, kun ei siitäkään mitään erityisen valmista tullut.
Digihesarista olemme lukeneet Helsingin ja muunkin eteläisen Suomen lumivaikeuksista. Joulun tunnelmaa lumi siellä ainakin lisää, täällä kauppojen joululaulut ja kaduille ilmestyneet jouluvalot tuntuvat meistä vähän oudoilta. Me kolme vietämme nyt siis pienimuotoista joulua veneessä, ensi kertaa elämässä. Toivotamme tämän blogin lukijoille oikein hyvää joulun aikaa, olemme olleet iloisia niistä n. 7 000 Meripostikortilla käynnistä, joita tähän mennessä on kertynyt. Jatkamme joulun jälkeen, ba bene.
The 84 nm trip from Pasito Blaco to La Gomera was an easy over night trip. In the beginning the wind was weak but between Gran Canary and Tenerife it again accelerated so that it was a real joy to sail. On Thursday our Teemu came from Finland to Tenerife south air port and we went to fetch him on board the superfast Fred. Olsen- ferry. We´ll spend the Christmas here and then sail together to San Miguel, Tenerife. Meripostikortti wishes Merry Christmas for all it’s readers ( > 7 000 until now)! We will go on after the Christmas. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti