kotona taas

Paluun Suomenlinnaan olimme ilmoittaneet tapahtuvaksi sunnuntaina klo 13, siitä myöhästyttiin noin akateeminen vartti. Suorituksen kokonaisaikaan (14 kk 3 viikkoa) nähden siis mitättömän vähän. Länsi-Mustan ja Susisaaren välisestä salmesta sisään ajettaessa alkoi kuulua torvisoittoa ja iloisia huutoja, Suomen ja Merenkävijöiden liput liehuivat kuin maaottelussa. Jos lähtö aikanaan oli sotilaallisen komea ylilentoineen kaikkineen (kesäkuun 4.), oli paluu epäsotilaallisen iloinen. Puheita ei ehditty pitää, halaamisessa oli täysi työ.

Loppumatkasta tehty visiittilippujen laskenta osoitti, että Va bene oli vieraillut yhteensä 12 maassa, laiturissa näiden maiden liput nostettiin saalinkiin visiittijärjestyksessä, Eesti ensimmäisenä. Paluumatkan uusintalippuja ei nostettu, koska vain menoliput oli ostettu. Espanjan maakuntien lipuista lukuun mukaan kelpuutettiin Kanaria: siellä kuitenkin oltiin koko talvi (5 kk) ja purjehdittiinkin suomalaisen keskivertoseilorin purjehduskauden mailimäärä, 1 017 nm (1 881 km). Brittilippu sai paikan Gibraltarin takia, Quernsey kuitattiin sen omalla lipulla, vaikka red ensignea näkyi sielläkin käytettävän ilman erityisiä vastaväitteitä. Liputuskäytäntö siellä on ilmeisesti kutakuinkin sama kuin valuutassa: oma punta, jonka arvo on tasan yksi Englannin punta.

Matkan läntisin piste oli St Cruz de La Palma (17°46.00W), eteläisin Gran Canarian Pasito Blanco (27°44.75N). Koko matkan pituus oli 6 520 nm (12 062 km). Kanarian saarista eteläisin, El Hierro jäi käymättä (satama täynnä kun yritimme saada sieltä paikkaa), Isla Craciosalle emme päässeet maastalähtöbyrokratian takia. Purjehdittuja öitä oli yhteensä 24 ja toisaalta maissa vietettyjä kokonaisia päiviä (herääminen ja nukkumaan meno samassa satamassa) kertyi 309. Himopurjehtijan vinkkelistä siis melko löysää meininkiä, mutta matkailunäkökulmasta rentoa ja mukavaa. Va bene vieraili 98 eri satamassa, rantautumisia kertyi yhteensä 125 kpl. Meille uusia maailmanperintökohteita nähtiin 31, jakoa kulttuuri- ja luontokohteiden välille ei tehty. Yksi aineettoman kulttuuriperinnön kohdekin nähtiin, miettikääs sitä!

Juhlavan maihintulon jälkeen alkoi arki, kotonakin piti vielä siivoilla ennen asumaan asettumista. Yli vuoden tyhjillään olleeseen asuntoon oli kertynyt huomattava kerros pölyä huolimatta Esko- veljen paluutamme edeltäneistä imuroinneista. Veneeltä poiskuljetettavaa tavaraa kertyi melkein pakettiautollinen, Va benen vesilinja nousi ihan silmämääräisenkin tarkastelun perusteella useita senttejä. Vastaavasti kellarikomero alkoi näyttää melko täydeltä.

Aika usein olemme saaneet perustella autokuljetusta Marseillesista Travemündeen. Toiset kyselivät kohteliaasti, sisältyikö maakuljetus jo alkuperäiseen suunnitelmaan, toiset sitten suorempaan, että menikö teillä pupu pöksyyn, vai mitä? Idea siihen tuli kolmen vuoden takaisesta Svenska Kryssarklubbenin Medelhavet- julkaisusta, jossa tämäkin veneen takaisin tuonnin vaihtoehto oli esillä. Kun sitten menomatkan päätteeksi Kanarialla kuulimme Marokon kautta tulleiden veneiden positiivisia arvioita maasta ja satamista, jo päätetty maakuljetus yhdistettiin paluureitin muutokseen Marokon kautta. Sieltä oli hyvä luikahtaa Välimerelle ja maakuljetuksen ansiosta pääsimme tutustumaan Espanjan ja Ranskan etelärannikkoihin, jotka muuten olisivat jääneet näkemättä. Kun ne Kanaalin varren kellotornitkin tuli jo menomatkalla syynätyiksi melko tarkkaan.

Matkalla ihastelimme hallikauppakulttuuria, erityisesti Espanjassa. Barcelonassa oli useita isoja ja vilkkaita halleja. Paluun jälkeen piti heti mennä katsomaan Hietalahden hallia, missä Kauppatorin hallin myymälät ovat evakossa korjaustyön ajan. Aika paljon siellä meininki on samaa kansainvälistä tasoa: erikoismyymälöitä ja niiden lomassa pieniä mukavan tuntuisia ravintoloita ja kahviloita.

photo: Avel Nesvadba

Seuraavana lauantaina Va bene siirrettiin Suomenlinnasta kotisatamaan Särkälle, entinen paikka odotti siellä. Mukavalta tuntui sekin. Särkkä on meistä edelleenkin yksi maailman hienoimmista pursiseuran sijoituspaikoista, Merenkävijät ovat pitäneet siellä majaa jo 90 vuotta. Viime kesän avomeri- MM:ien aikainen kuva kertoo paljon sen kapasiteetista.

Matka on nyt paketissa. Tuoreeltaan paluun jälkeen tuntuu, että oli hienoa, kun älysimme aikanaan lähteä. Blogin profiilitekstiin kirjoitetut tavoitteet ja aikomukset ovat toteutuneet hyvin: sitä saatiin, mitä tilattiin. Kummallakaan meistä ei ole kuitenkaan sellaista tunnetta, että pitäisi uudestaan päästä kauas. Ainakaan hetimiten, saa sitten nähdä, miten aika vähitellen kultaa muistot. Me pysyimme terveinä ja vene kunnossa. Se toimi loistavasti merellä ja oli mukava koti satamissa.

Tämän viikon aikana blogin kävijämäärä ylitti 20 000 käynnin rajan. Kiitokset seuraajille ja kaikille lukijoille.

Kotona Temppelikadulla, 31. elokuuta 2013
Mari ja Jaska

On Sunday, the 25th of August we returned to Suomenlinna, from where we left 14 months and 3 weeks earlier. There was a small brass band playing and friends waving flags. We hoisted all the courtesy flags we had used during the trip, 12 all together. The total length of our trip was 6 520 nm. We had 24 nights on the sea and spent 309 whole days in the harbours, also very comfortable tourism. Eager sailors might consider it lazy action but the time table depends on the weather conditions and we didn’t have a hurry, indeed. We saw different cultures and became acquainted with several nice persons, both sailors and locals. On Saturday we took the boat from Suomenlinna to Särkkä. Särkkä has been a venue for different sailing events during the last 90 years when Merenkävijät Yacht club has had the harbour there, the aerial picture shows Särkkä during the off shore WM in 2012.

We have congratulated each others about the decision to make this trip: now we have hundreds of stories to get all the others bored in the elderly people’s home (hopefully not very soon). During the last days the number of visits in our blog has reached the limit of 20 000 single visits. We thank all of You for your interest in our trip.

In Temppelikatu, at home on 31st of August 2013
Mari and Jaakko

loppusatu

18.8. 13 Turku – Stenskär 35 nm
20.8. 13 Stenskär – Hanko 37 nm

Turusta on matkaa Nauvon Stenskäriin 35 nm, siellä Merenkävijöillä on oma tukikohta Janssonin perheen mailla, paikka on kaikkien matkapurjehtivien Merenkävijöiden vakiopysäkki. Janssonien kalastamat ja savustamat kalat ja suoraan kasvimaasta tulevat tuoreet vihannekset ovat vastustamattomia. Me saimme savusiikaa, tuoreita ahvenfileitä ja lähtiessä matkaevääksi vielä kuumia savuahvenia. Sauna lämmitettiin molempina iltoina. Vaikka keskikesän hehkuvat auringonlaskut ovatkin jo taakse jäänyttä aikaa, ovat elokuun loppupuolen illatkin vielä hienoja. Etelässä me aina mainostimme Itämerenpurjehdusta ja erityisesti Suomen saaristoa. Eikä siis todellakaan turhaan. Lähestyvästä syksystä huolimatta veneitä oli vielä yllättävänkin paljon liikkeellä.

Tiistaina purjehdittiin hyvä purjehdus Hankoon. Välillä kevyen tuulen vastaiset osuudet ajettiin koneella, mutta pääosin pääsimme purjehtimaan; ei aallokkoa, tasainen tuuli - hienoa. Hangon venesatamassa oli runsaasti tilaa, kausi alkaa selvästikin olla jo lopuillaan. Illalla olimme Hangon makaronitehtaalla (nimestään huolimatta rantaravintola) syömässä. Laskun loppusummasta näki, että kotona ollaan taas. Tästä me alamme hidastella kohti Helsinkiä.

Tämä on viimeinen varsinainen päivitys Meripostikorttiin, Helsinki on jo seuraavan oven takana. Palaamme vielä näille palstoille kotiinpaluun raportoinnilla ja sen jälkeenkin tilastojen julkistamisella. Ja vielä muistin virkistykseksi: jos olette ns. hoodeilla sunnuntaina 25.8. klo 13 tai siinä main, tervetuloa silloin tapaamaan meitä Suomenlinnan Valimon rantaan. Mitään erityisiä ruokapitoja ei ole järjestetty, mutta kuppi kuohuvaa voidaan luvata. Ennen kaikkea, olisi hauska tavata teitä.

Meripostikortilla on ollut yhteensä hieman alle 20 000 käyntiä, viikoittaisia käyntejä on siis ollut yli 300. On ollut lämmittävää huomata, että matkamme on jaksanut kiinnostaa teitä. Ja sitten, aivan lopuksi loppusatu:

Näin he purjehtivat ja purjehtivat, päivän toisensa jälkeen kohti auringonnousua ja niin eräänä päivänä Suomenlinnan kirkontornin kovin tuttu silhuetti ilmestyi horisontissa näkyviin. He katsoivat toisiinsa ja hymyilivät, ainakin Mari hymyili.

- Tältä mereltä emme enää lähde pois. Täällä on paljon saaria ja kaikissa niissä sauna, joka odottaa vain meitä!
- Eikä niissä kysytä passia, vaikka tulisi aivan naapurikunnasta saakka.
- Täällä ei ehkä saa kahta leipää eurolla, mutta täkäläinen leipä on puhdasta, suomalaisten talonpoikien leipomaa leipää.
- Niin, ja vaikka iso osa hinnasta voikin jäädä kauppiaan pussiin, se kuitenkin kasvattaa bruttokansantuotetta mukavasti.
- Ja Arkadiankadun Alkossa on hyviä viinejä, joita ei ole pilattu uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä!
- Kyllä me varmaan pärjäämme, vaikka ilkeä Jutta- noita onkin poissaollessamme käynyt leikkaamassa vaivalla ansaitsemamme eläkkeen superkarttumasta 6 %.

Heidän näitä puhuessaan he äkkiä huomasivatkin jo olevansa Varvilahdessa, missä Jukka ja Teemu olivat ottamassa köysiä vastaan ja Kaisu ja Mikko jo kantoivat höyryäviä Carbonara- lautasia Valimon terassipöytään.

Sen pituinen se - da nada

From Turku to Stenskär there is only a short day trip (35 nm), to Hanko another similar one. The sailing has been enjoyable: light winds, no high seas. In Stenskär our yacht club has a base hosted by a local professional fishing family, the Janssons. They also provide us with freshly smoked fish and vegetables directly from their own garden. After this posting we’ll return with the news of homecoming and still later with the statistics of the trip. Meripostikortti has had over 300 visits / week, altogether nearly 20 000. We thank you for your interest, wherever you might be. /J/

melkein perillä

9.8.13 Kalmar – Byxelkrok 45 nm
10.8. 13 Byxelkrok – Visby 45 nm
11.-12.8 13 Visby – Ånsören 185 nm
14.8. 13 Ånsören – Lillholmen 21 nm
15.8. 13 Lillholmen – Turku 25 nm

Travemündessä tavatut ruotsalaiset purjehtijat ihmettelivät aikomuksiamme mennä Kalmarsundia ylös, se on kuulemma niin tylsää. Niinhän se onkin, mutta siinä keskivaiheilla on Kalmar, jo moneen kertaan kehuttu satama. Perjantaina tämä taas kerran tarkastettu puolimatkan krouvi jätettiin taakse heikossa takatuulessa.

Öölannin pohjoispäässä on Byxelkrok, sen imuvoimaisin tekijä on sijainti: siitä on helppo lähteä Gotlantiin tai luoteeseen, manner-Ruotsin rannikkoa seurailevalle väylälle. Paikallinen ICA- market on kohtuullisen hyvä ruokakauppa veneen tavanomaisiin ruokaostoksiin. Sieltä hankittiin toiveikkaasti grillihiiliä lähitulevaisuuden tarpeisiin. Niin alas ei sentään vielä vajottu, että olisi ostettu ruotsalaista grillimakkaraa.

Aikaisempina vuosina, kesälomilla, lähtö Byxelkrokista Visbyhyn oli aina ajoitettu aamuyön tunteihin niin, että perillä oltiin puolenpäivän aikaan, jolloin satamasta edelliset kävijät ovat juuri lähteneet. Nyt elokuu on alkanut ja ruotsalaispurjehtijat palanneet koteihinsa, Visbyssäkin on hyvin tilaa. Jo kauas satamasta näkyi merelle iso raakatakila: Götheborg, Ruotsin teollisuuden ja kaupan edistämisalushan se siellä. Se on Suomenlinnassakin vieraillut Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian 1700- luvun laivan replika.

Menomatkalla, vuosi sitten kesäkuussa Visby oli melko autio, ravintolaterassien aitoja ja kalusteita vasta maalailtiin. Nyt matkailuhurlumhei pyöri täysillä, ravintoloiden määrä sataman vierellä tuntuu kasvavan vuodesta toiseen. Yhden yön lepäilyn jälkeen lähdettiin pois Ruotsista kohti koti-Suomea. Suora matka Visbystä Suomen Utöhön on 170 nm ja siitä edelleen 15 nm Ånsörenille, yhteen Merikarhujen hienoista satamista. Alkuun nautittiin kevyttä tuulta muutama tunti, sitten se kuoli kuudeksi tunniksi. Gotska Sandön kohdilla tuuli virisi uudelleen ja aika voimakkaanakin, parhaimmillaan 14,5 ms. Alkuun oli täysi genoa vetämässä, sillä virityksellä loki huuteli enimmillään 9,5 kn. Yöllä reivattiin, kun nouseva ukkonen voimisti tuulta jo melkein yli oman tarpeen. Sen yön aikana koettiin melkein koko matkan komein aallokko, ei ehkä absoluuttisesti korkeinta, mutta lyhyttä ja terävää. Yksi takaa tuleva mamma-aalto kaatui sitloodaan ja kasteli Marin. Perille tultiin 29 tuntia lähdöstä. Ja sitten lämmitettiin sauna.

Ånsörenillä suomalainen ulkosaaristo on kauneimmillaan. Loppukesä ja koulujen alkaminen ensi viikolla on jo vähentänyt veneitä ja satamassa oli pelkkää tilaa. Ånsörenillä viihdyttiin kaksi päivää, toivuttiin kovatuulisesta ylityksestä, grillattiin ja saunottiin vielä toinenkin kerta. Olihan niistä edellisistä kunnon löylyistä jo aikaakin. Jotenkin tuntui siltä, että on oikeasti palattu Suomeen.

Keskiviikkona siirryttiin askel pohjoiseen, Nauvon Lillholmenille. Ilma oli muuttunut sateiseksi ja viileäksi. Mari oli tyytyväinen: näin juuri pitääkin olla. Mari väittää ydinosaamisen suomalaisessa purjehduksessa olevan juuri taidossa pysyä kuivana ja lämpimänä. Hukkaan siis meni tämäkin yli vuoden koulutusmatka, siis niin kuin asennemuokkaus- ja koulutusmielessä. Ja sitten saunottiin taas lisää.

Torstaina purjehdittiin reipasta keliä Lillholmenilta Turkuun, laivaliikenne Turkuun on vilkasta ja laivojen väistely tuo menoon omat mausteensa. Aurajoessa, Turun venesatamassa oli tuulensuojassa lämmintä ja mukavaa. Marin Turussa asuva sisko Lelle oli ensimmäinen puolivirallinen vastaanottaja. Pitkän Euroopankiertueen jälkeen voi vilpittömästi nimetä Turun vierassataman suihkutilat koko reissun kärkijoukkoon: siistiä, väljää ja suihkusta tulee lämmintä vettä sopivalla paineella. Perjantaina Mari ja Lelle olivat hautajaisissa Lahdessa, Jaska tapasi paikallisia tuttujaan ja veneen talonmiehenä tarkkaili Förin liikennöintiä Turun ja Åbon välillä. Turku on mukava kesäkaupunki ja taidemuseossa on ruotsalaisen surrealisti Max Valter Svanströmin näyttely, sitäkin piti ihmetellä hyvässä seurassa.

Viikonloppuna jatketaan hiljaista etenemistä kohti maalia. Alkuviikosta sitten Stenskärin savukalat odottavat, toivottavasti.

Sailing in the Baltic is so familiar to us that there is no specific reason to stay long periods in the harbours. A day trip from Kalmar to Byxelkrok in the Northern tip of Öland, and next day similar one to Visby, Gotland. We had decided to use the Southern winds to get to the Finnish Southwest archipelago as soon as possible. The trip from Visby over to Finnish Utö and the beautiful club harbour Ånsören (185 nm), took 29 hrs. The Finnish archipelago is unique, some of our foreign friends call it “sailing in the woods”. On Thursday we finally reached the continent of Finland. Va bene arrived in Turku, the former capital of Finland, where Mari’s sister Lelle was welcoming us. During the weekend the trip goes on: more small natural harbours and fresh smoked fish, yam. /J/

tuttuja makuja

3.8. 13 Travemünde – Gedser 54 nm
4.- 5.8. 13 Gedser – Simrishamn 112 nm
6.8. 13 Simrishamn – Sandhamn (Blekinge) 61 nm
7.8. 13 Sandham – Kalmar 41 nm

Äkkinäinen siirtyminen Välimereltä takaisin kotoiselle Itämerelle palautti monta asiaa mieleen: ai niin, näinhän se onkin meillä tapana, oikeasti.

Satamalintuinakin on Travemündestä lähtien ollut oikeita kunnon sorsia eikä mitään hienostelevia riukujalkaisia keekoilijoita kävelemässä rantavedessä. Yksi vaalea pikkusorsa spotattiin, ellei se sitten ollut identiteettikriisistä kärsivä kananpoika. Ehkä se oli albiino, Kalle varmaan tietäisi. Lauantaiaamuna ennen laituripaikan varsinaisen haltijan lomalta paluuta lähdettiin sitten loppusuoralle. Kaiken kaikkiaan kohtuullinen purjehdus Tanskan puolelle Gedseriin, mieto tuuli oli koko ajan melkein takaa, paapuurin puolelta.

Gedserin venesatamassa marineron virkaa toimittaa maksuautomaatti. Se ei tosin ojentele köysiä laiturilla, mutta perii sujuvasti satamamaksun ja antaa kulkukortin suihkuun. Työvoimakustannusten kasvu pohjoiseen päin noustessa näkyy ja vaikuttaa. Eka kerran kävelimme Gedserissä myös satama-alueen ulkopuolella, Brugsenin kaupassa oli tarjolla paljon jo tutun tuntuisia tuotteita eikä Pandan lakupötköä mitenkään voinut ohittaa.

Gedserin satamasta ajettiin ulos sunnuntaina kello 16, kun satama muuten oli taas yöksi täyttymässä. Meri oli rasvatyyni ja yö lämmin, merellä oli paljon valoja ja liikennettä, vahti sai olla tarkkana kaiken aikaa. Aamulla yhdeksän aikaan saavuimme Simrishamniin, jossa laitureissa oli paljon tilaa. Osa laitureista oli viime vuonna uusittu, niiden reunaparrusta puuttuivat vielä knaapit tai renkaat ja kaikilla saapujilla näytti olevan sama ongelma: mihin kiinnittää toinen keulaköysi. Satamakapteenin kopin seinässä oli Gedserin mallinen maksuautomaatti, satamahenkilöstöä oli paikalla vain tunnin ajan aamulla ja kaksi illansuussa. Automaatti antaa kulkukortin, perii siitä pantin ja myöhemmin jopa palauttaa sen. Viisas kone, vaikkei kopioikaan passia ja veneen papereita. Simrishamn on mukava pieni kesäkaupunki, jossa vielä näin elokuun alussakin näytti olevan lomameininki päällä. Ilmatkin ovat vielä olleet varsinaisia lomailmoja.

Ison purjeen lattoja Travemündessä asennettaessa pisimmän kepin paikalleen saamisessa oli vähän ongelmaa. Se kuitenkin ratkesi voiman käytöllä sosiaalipolitiikan 1. perussäännön (”väkivalta ratkaisee useimmat ongelmat”) mukaisesti. Ratkaisun huono puoli paljastui vasta Simrishamnista lähdettäessä, kun ensi kertaa ajettiin styyrpuurin halssilla ja purjeen se toinenkin puoli tuli näkyviin. Latta oli puskenut näkyviin purjeen yläosasta, kahden kaistan välisestä saumasta läpi.

Karttaan merkittyä reimaria katseella etsiessä äkkiä muistiin palautuivat ruotsalaiset harjanvarren malliset riukureimarit. Hyvinvointivaltio muka, ja reimaritkin ihan kehitysmaasta. Tällä kertaa Utklippan ohitettiin, vaikka merelle näkyvien mastojen määrän perusteella sielläkin olisi ollut tilaa. Me suuntasimme Blekingen Sandhamniin, se on jo monelta kesältä tuttu kalastussatama, jossa on tilaa yleensä vielä illallakin. Illalla laiturissa tuuli asettui niin, että lattaongelmaa voitiin selvittää. Noin puolen tunnin sovittelun jälkeen se suostui menemään takaisin omalle paikalleen. Syksyllä purjeet menevät huoltoon ja paikkauskin varmaan hoituu asiallisemmin kuin nyt puosuntuolissa teipillä tehtynä. Edelleenkin olemme kuitenkin vakuuttuneita rullaison toimivuudesta matkaveneessä.

Seuraavana aamuna jatkettiin Kalmariin, siellä olikin edessä poijuun kiinnittyminen. Edellisen kerran tämä temppu tehtiin samassa paikassa runsas vuosi sitten. Yleisin kiinnittymistapa Kanarialla ja Välimerellä on kiinteään ankkuriin johtavat, vedessä olevat kiinnitysköydet, Va benessä limaliinoiksi kutsutut. Niiden käsittelyn jälkeen koko oma vene ja osa naapureista on limaroiskeissa ja kädet haisevat kuin portugalilainen kalakauppa. Keula laiturissa- tapa on yleistynyt, vaikka aikaisemmin etelässä yleisin kiinnittymistapa onkin ollut perä laituriin, Va bene tosin on ollut näin kiinni kuluneen vuoden aikana vain muutaman kerran. Meistä on ollut hassua katsella satamisssa perä edellä liikkuvia, huonosti ohjautuvia veneitä. Välimeren purjehduksen Grand Old Man Rod Heikell on kirjoissaan todennut, että veneet on yleensä tarkoitettu liikkumaan keula edellä. Me olemme keula laituriin- kiinnityksessä erityisesti arvostaneet istumalaatikon hyvää rauhaa, laiturilla kävelijät eivät tuijota suoraan veneen sisään. Ankkurissa on oltu vain puoli yötä Marokon Mohammediassa.

Merenkävijöiden perinteinen perälippu kaivettiin taas esille. Säännölliset lipunlaskut iltaisin parhaiden Itämeren perinteiden mukaan on taas aloitettu. Ettei sitten kotisatamissa jouduttaisi ikuiseen häpeään.

Tämän matkan osalta nämä hanskat joutavat vähitellen tiskiin. Onhan ne jo aika huonossa hapessakin. Meripostikortin säännöllinen kolahtelu postiluukusta voi nyt harventua, kun vietämme matkan loppuaikaa Suomen saaristossa. Jos verkkoja löytyy, ja kerrottavaa, palataan asiaan, vaikka sitten lyhyemmän kaavan mukaan. Kotiinpaluun viralliseksi päiväksi on sovittu sunnuntai 25.8. Jos satutte olemaan Suomenlinnan Valimon lähistöllä kello 13 aikaan, tervetuloa moikkaamaan. Mielellään sitä näkisi jo tuttujakin kasvoja.

Our trip of estimated 447 days, is coming to an end. The fast move (by land!) from the Mediterranean to Baltic Sea made us notice all the small differences: birds, vegetation and the flat landscape. The sea itself feels like a big lake: no tide, no swell from another direction as the wind. In the shops it’s nice suddenly notice familiar products, sometimes even with the Finnish text. Mooring is traditionally different from the Southern one: here the majority of the boats come bow to. In Kalmar we chanced the Finnish national flag back to the yacht club’s traditional flag, which is here as legal. Posting this blog might turn more irregular because of the beautiful Finnish archipelago: there are many nice harbours with saunas but very few WiFi’s. Our homecoming has planned to take place 1 o’clock pm on Sunday the 25th of August in Suomenlinna. If you are around, welcome on board! /J/

makeammille vesille

Lauantaina veneetön miehistö siirtyi junalla Lübeckiin. Lübeck oli keskiaikana Hansaliiton pääkaupunki, kaupungin vallitseva rakennustyyli on tiilinen täysgotiikkaa ja kaupungin vauraasta menneisyydestä kertovat erityisesti suuret kirkot. Lübeck on Suomenlinnan kokoinen (n. 80 ha) maailmanperintökohde vuodesta -87. Kaupungin linnoitus- ja porttirakenteille on suurelta osin käynyt samoin kuin niin monille muillekin Euroopassa: kasvava liikenne ja väylien rakentamistarve syövät ne. Mutta paljon on tuhoisasta sodastakin huolimatta jäänyt.

Thomas Mannin Buddenbrookien tarina kuuluu niihin sukuromaaneihin, joita Jaska on aloittanut monta kertaa, muttei päässyt loppuun kertaakaan. Mannien suku asui Lübeckissä ja kotitalo on nyt museona. Harvinaisen tylsä museo, melkein pelkkää sukupuuta ja kirjallista planssia koko anti, sen paras osa oli kaksi interiöörilavastusta, joissa esillä oleviin tavaroihin oli kiinnitetty pienet laput, joilla viitattiin niihin kirjan sivuihin, joilla ne mainitaan. Pitäisiköhän yrittää vielä kerran kirjan lukemista, onhan tässä vähitellen nyt edessä pitkä ja pimeä talvikin?

Toinen vierailtu museo oli Günter Grass- talo, joka olikin selvästi mielenkiintoisempi. Grassin romaaneista on tehty filmejä, jotka tarjoavat hyvää kuvitusta kirjalliselle materiaalille. Ja onhan Grass myös tunnettu graafikkona ja kuvanveistäjänä.

Vaikka katuja kävellessä törmättiinkin 1750- luvulta toimineeseen viiniliikkeeseen, ei voinut olla huomaamatta pohjoiseen oluen vaikutuspiiriin siirtymistä. Mikäs siinä, kyllä sekin meille sopii. Tähän olutkulttuurin rulettamiseen liittyy kovin tutun tuntuisia piirteitä, viikonloppuna kaduilla oli tarjolla ääntä ja örvellystä. Ja nyt tämäkin on nähty: ravintolan lista, jossa luvattiin talon puolesta lantringit, jos asiakas tilaa koko pullon kirkasta. Mitähän meidän Alko siihen mahtaisi sanoa?

Maanantaina liikahdettiin lyhyt nykäys Travemündeen, vene oli luvattu toimittaa sinne tiistai-iltapäivällä ja me halusimme olla sitä vastassa. Veneenkin matka-aikaa pidentänyt lomakausi on käytännössä myös täyttänyt hotellit, Travemünde on suosittu rantalomakohde. Lili Marleen-perhehotellista löytyi lopulta vapaa huone, joka sitten osoittautui morsiussviitiksi. Kylpyhuoneen ammeen päätyyn oli konstruoitu kynttilänjalka ja teline samppanjalaseille. Pienen hotellin omistajapariskunta oli erittäin ystävällinen ja avulias.

Vene tuli vähän ennen laskettua aikaa, ehjänä ja siistinä. Männynoksat sitloodassa kertoivat kuitenkin joistakin tiukoista kurveista matkalla. Böbsin telakka Trave- joen pohjoisrannalla on tehokas, mutta vähän ahtaan tuntuinen, Patrik-kuljettaja teki aika perusteelliset askelmerkit ennen sisäänajoa. Hän kertoi myöhemmin, että ilman lavetin kääntyviä takapyöriä nosturin alle olisi kyllä jäänyt ajamatta, ajoneuvoyhdistelmän pituus oli kuitenkin 23,5 metriä.

Port Napoleonissa veneen nostossa huomattiin kölin maalin paikoitellen kuorineen auki. Paikkamaalausta varten Va bene nostettiin autosta kuivalle maalle eikä alun perin suunnitellulla tavalla suoraan mereen. Samalla kun telakan tehokas ja avulias porukka hoiteli köliä kuntoon, me kasasimme maston. Torstaina vene saatiin veteen ja hetimiten mastokin päälle. Va bene on meillekin vielä uusi vene, ennen tätä ylösrikausta Jaska on ollut mukana vesillelaskussa vain kerran. Taistelu keularullan kanssa oli jo päättyä rullan pistevoittoon, kunnes hätiin kutsuttu (vain saksaa puhuva) asiantuntija totesi, että foilin alapäästä puuttui pieni alumiinitappi, joka kannattelee keulastaagin terminaalia sopivalla korkeudella. Se pitää kuulemma alas otettaessa suojata teipillä. Kaikki tämä on nyt kirjoitettu muistiin pieneen ruskeaan vihkoon. Isonpurjeen pitkät latat asennettiin aamulla, kun ei vielä ollut liian kuuma. Siinä vertailtiin vanhan vaakalatta- ja nykyisen systeemin vaikeuseroja. Aika tasan äänet menivät.

Perjantaiksi jäi ruokavarastojen täydennys. Ketähän täällä pitäisi syyttää, kun maitolitraa myydään hintaan 0,60€? Lounaaksi saatiin tuoretta savukalaa tillikastikkeella, sekin jo tyypillinen Itämeren piirre. Lauantaiaamuna tämän venepaikan vakituinen haltija palaa lomaltaan ja me lähdemme seilaamaan aikaisempaa vähäsuolaisempaa merta, kohti pohjoista.

Lübeck is a medieval town with still (despite the war damages) lots of brick gothic monuments, it is also a Unesco- listed site. It comprises the number of new (to us) sites during this trip up to 30. Well-known German authors Thomas Mann and Günter Grass have both lived in Lübeck and also have museums dedicated to them. On Monday we moved to Travemünde, a small summer holiday town on the Southern shore of Baltic. Va bene arrived there on the truck on Tuesday. We made some minor repainting works in the keel, the boat has survived the long trip astonishingly well. The Böbs dockyard is a family enterprise, the present owners are the third generation in the row. Building the boat up again was quite a big work, it took two long days. On Saturday morning we head to Gedser, which already is Danish territory. And the water is less salty as the Mediterranean or Atlantic. /J/

auto- ja junamatkailua Euroopassa

Va benen riisuminen ja tavaroiden pakkaaminen maakuljetusta varten ei ollut aivan ilmoitusasia. Sisällä tavarat pysynevät autossa paikallaan vähintään yhtä hyvin kuin Afrikan rannikon aallokossa. Sen sijaan masto, takilan osat, tutka ja muu ulkona oleva rekvisiitta piti pakata kolhiintumisen ja likaantumisen estämiseksi. Jaska osti paikalliselta toimijalta 100 m rullan kuplamuovia, josta suuri osa käytettiin. Va benestä tuli GS- versio, viritysnimike tarkoittaa tässä mm. pehmustettua rattia. Aikaisemmin on jo kehuttu Port Napoleonin nosto- ja kuljetushommien tehokasta toimintaa. Travel liftin ajaja kertoi, että nyt hiljaisena aikana he nostavat tai laskevat 10-18 venettä päivässä, kiireaikoina lähelle 30 päivässä.

Valmiiksi pakattu veneenkuljetusrekka on aika iso tavara. Saksassa kuljetusluvan hintaan vaikuttaa yhdistelmän pituus: maston pituus mitattiin tarkkaan ja lavettia jatkettiin keskeltä sopivan mittaiseksi. Kuljettaja ihmetteli meidän pienen veneemme pitkää mastoa. Normaalisti kuulemma tämän kokoisessa veneessä masto on 3-5 m lyhyempi.

Kuljettaja mittasi lastin korkeuden, ei ongelmaa: Saksassa on matalia siltoja ja yli 4 metrin korkeus olisi edellyttänyt tuulilasin poistamista. Veneen piirustusten mukainen 3 900 mm piti kuitenkin paikkansa. Lastaus sujui muuten rutiinilla, mutta lavetin pidennyksessä kuljettaja unohti lukita sen puoliskot toisiinsa. Kun tämä sitten selvisi aivan lastauksen loppumetreillä, seurasi varsinainen kuminpolttotapahtuma. Rekan nuppia piti peruuttaa pikkuisen väkivaltaisesti parikymmentä senttiä. Siinä pikkukivet lentelivät ja palanut kumi haisi puolisen tuntia, mutta lopulta lavetin kappaleet loksahtelivat kiinni toisiinsa. Parituntisen pakkaussession jälkeen kuljettaja ilmoitti menevänsä vielä suihkuun ja sitten matkaan. Loma-ajan leveiden maantiekuljetusten lisärajoitusten takia hän arveli olevansa Travemündessä vasta runsaan viikon kuluttua, tiistaina 30.7. iltapäivällä.

Me matkustimme junalla Nimesistä Pariisiin. Rata seurailee monissa paikoissa tietä, junan ikkunasta yritimme tähyillä, näkyisikö meidän venettä jossakin… Pariisiin tultiin Gare de Lyonille, siitä metrolla hotellille, joka oli valittu aamulla lähtevän Frankfurtin TGV:n lähtöaseman perusteella läheltä Gare de l’Estiä. Olimme illalla sen verran väsyneitä, ettemme enää lähteneet ulos syömään, Port Napoleonin Josephine- ravintolan erinomainen lounas kannatteli edelleen. Oluelle läheiseen brasseriaan kuitenkin päätettiin poiketa. Virhe: kaksi olutta, 15,80 €. Jaskan kohteliaasti kysyessä, onkohan tässä laskussa mahdollisesti jokin muukin virhe kuin ehdotettu tarjoilun sisältö (1 kahvi), tarjoilija varsin epäystävällisesti mutta määrätietoisesti selitti sen olevan täysin oikein. Jaska puolestaan vaati oikeansisältöisen slipin ja sai sen heti: 2 olutta, €15,80. No, Saksaanhan tästä ollaankin menossa, siellä olut voi olla edullisempaa.

Seuraava päivä olikin sitten silkkaa junamatkailua: ensin Pariisista Frankfurtiin 4 tuntia, tunnin vaihto, ja Hampuriin toiset 4 tuntia. Jaska oli varannut Hampurin-junasta paikat rauhallisesta vaunuosastosta, puhelintenkin piti olla äänettömällä. Meidän edessämme istui puhelias saksalainen herrasmies, joka matkusti melkein kuuron vanhan äitinsä kanssa ja käytävän toisella puolella nuori äiti kahden hysteerisesti pohjatonta energiaansa purkavan lapsen kanssa. Muuten oli kyllä rauhallista, puhelimet eivät soineet. Hampurista oli varattu hotelli rautatieaseman läheltä, vähän meluisa paikka, mutta hyvien liikenneyhteyksien päässä. Hotellin avainkortilla sai lipun julkisiin liikennevälineisiin 3 päiväksi.

Keskiviikkona etsittiin venetarvikekauppa, josta investoitiin jo jonkin aikaa etsityt uudet sadevaatteet: Jaskalle koko kostyymi, Marille takki. Meripostikortin otsikkokuvan keltaisten takkien matkamittari on kymmenessä vuodessa tullut täyteen. Saumojen paikkaaminen LVI- teipillä ei osoittautunut kovin pitkäikäiseksi ratkaisuksi. Meillä on kuitenkin semmoinen kutina, että tukevia sadevaatteita saatetaan tässä kohtapuoleen vielä tarvitakin. Iltapäivällä kierreltiin Hampurin ykkösnähtävyydet: St Pauli ja Reeperbahn. Pitkän kävelyn jälkeen pysähdyttiin oluelle, yhdelle. Matkalla hotellille ihmeteltiin sen vaikutusta: talotkin näyttivät vinoilta.

Torstaina kierreltiin ensin Speicherstadtissa. Se on yhtenäinen, vuosien 1886-89 aikana rakennettu uusgoottilaisten rakennusten muodostama sataman varastoalue. Sadan vuoden käytön jälkeen se on nyt vapautunut muuhun käyttöön, erityisesti itämaisten mattojen kauppoja näytti olevan runsaasti. Toisena kohteena oli suuri uusi kansainvälinen merimuseo. Suomesta sinne oli saatu kaksi objektia: yksi sananlasku (”kyllä maissa viisaita ollaan, kun merellä vahinko sattuu”) ja amiraali Jan Klenbergin univormu.

Loosening the radar, packing the parts of the rig and fastening the moving parts on the deck was a bigger job than we first expected. In Germany there are bridges with free height less than 4,2 meters. Va bene’s height on the truck was 4,18 m and the driver said he could temporarily lower the height by 10 cm. We took the train from Nimes to Paris, next morning to Frankfurt and Hamburg. In Hamburg we stay until next Saturday when we move to Lübeck (because of the holiday season we could not get a hotel room in Travemünde). In Hamburg we bought new foul weather gears, the old and leaking ones have not been in use about in one year. But we are afraid they will be needed, maybe soon. /J/

elämä imitoi taidetta

Perjantaina matkustettiin Arlesiin paikallisbussilla. Kesä tarkoittaa täällä kuumaa vuodenaikaa, siis jatkuvaa tosikuumaa meille 25° hellerajaan juurtuneille, se on nyt käynyt selväksi meille maalaisillekin. Onneksi bussissa oli ilmastointi. Mukava tunnin bussimatka, ikkunoiden takana vilisi riisipelloilla seisoskelevia haikaroita tai muita pitkäsäärisiä lintuja. Arlesin roomalaiset muistomerkit ovat maailmanperintöluettelossa. Teatteri näyttää edelleen olevan aktiivikäytössä, seuraava konsertti olisi ollutkin jo samana iltana. Käytön edellyttämät uudet lisät: näyttämö, kaiteet, miksauspöytä ja muut uudet rakenteet heikentävät selvästi monumentin voimaa. Toivottavasti niistä kuitenkin suurin osa on poissa esiintymisten välillä. Tässä vertailussa Rafael Moneon hienosti toteutettu Cartagenan amfiteatterin esittely vei kyllä pinnat kotiin. Areenan sisäänmenossa oli kuvina esillä sen aikaisempia vaiheita; erityisen mielenkiintoinen oli vanha tonttikartta sen päälle rakennetuista ja sen rakenteita hyödyntäneistä rakennuksista. Luonnostaan vertailukohdaksi tuli Italian Lucca, jossa tämä parasiittivaihe on säilynyt. Pakollisten kuvioiden jälkeen istuttiin katukahvilaan ja soitettiin kotiin syntymäpäiväsankarille.

Arles tunnetaan myös Vincent van Goghin kaupunkina, jo matkan varrelta bussin ikkunasta osui silmään ”van Goghin sillalle” osoittava tienviitta. Kaupungista sinne oli matkaa 4 km, eikä sitten lähdetty helteessä tarpomaan. Toisen tunnetun van Goghin maalauksen malli, Yökahvila, ratsastaa häpeilemättä maalauksen myöhemmällä maineella. Sen alun perin varmaan melko vaalea ulkoseinä on nyt maalattu muistuttamaan Van Goghin reipasta värienkäyttöä, yläosan syvä keltainen taittuu seinän alaosassa varjon vihreäksi. Näinhän sitä on väitetty: elämä matkii taidetta, markkinointi yrittää pysyä mukana.

Konstantinuksen termien näkemisellä Arlesin maailmanperintöosuus tuli täyteen. Sen pieni uusi sisääntulorakennus oli taidokkaasti suunniteltu, uuden betonimuurin tiilimurskatäyte istui hyvin roomalaisen rakentamisen maailmaan.

Port Napoleonista on huonot julkiset liikenneyhteydet Marseillesiin, sinne kuitenkin piti keskiviikkona päästä tapaamaan Suomenlinnasta tuttua dokumenttiohjaaja Benedicte Sireä, joka asuu tässä Välimeren varsinaisessa sulatusuunissa. Aamupäivällä kuljettiin vasta kaksi kuukautta avoinna olleessa MuCEMissa (Euroopan ja Välimeren kulttuurien museo), joka eleganteilla uusilla silloilla yhdistää vanhan linnoituksen ja karanteenirakennuksen uudisrakennukseen. Marseille on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki ja tämä hanke on vuoden yksi tärkeimmistä. Museossa oli useita näyttelyjä, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi kuitenkin jäi rakennusten hienosti toteutettu kokonaisuus. Museohanke on myös antanut aikaisemmin keskustan takamaana olleen alueen kaupunkilaisille uuteen käyttöön. Ranskan modernin arkkitehtuurin iso poika, Le Corbusier on suunnitellut metromatkan päässä olevan suuren Cité Radieuse- asuinrakennuksen. Rakennuksen kattotilat ja siellä oleva vaatimaton näyttely ovat kävijöille avoinna, sekin kuitattiin. Toisinaan kuulemma pääsee jopa käymään esittelyasunnossa, nyt ei päästy.

Benedicte suree Marseillesista lähes kokonaan pois purettua 1800- luvun rakennushistoriaa. Julkisivuja on säilytetty, mutta lähes kaikki hienot interiöörit ovat hävinneet. Oli aika uskomatonta päästä hänen kanssaan käymään halpahallin sovituskoppien ja varastoräkkien takana piileskelevään 1860- luvun hotellin loisteliaaseen salonkiin ja kadun toisella puolella olleen, nyt kebab- ravintolana toimivan liikehuoneiston upeasti laatoitettuun tilaan. Varsinainen aikaharppaus. Mukavan turismipäivän päätti yhteinen vesibussimatka Pointe Rougeen, uimarannalle ja pizzalle.

Viikolla on valmisteltu Va beneä pitkään maakuljetukseen. Purjeet on pakattu pusseihin, isonpurjeen pitkien lattasauvojen puolikkaat irtoilivat ulos vedettäessä toisistaan, purjeen sisään jääneiden yläosien rypistely ulos purjeesta kävi työstä. Jaska kiinnitti irronneet helat epoksilla uudelleen lattoihin. Takilan juokseva köysistö purettiin pois. Tutkan pois ottamiseen tarvittiin lisäkäsiä, niitä tarjosi paikallinen yrittäjä Global Nautic. Tehokasta ja melko edullistakin toimintaa. Torstaina iltahämärissä otettiin puomi pois, se tarkoittaa myös aurinkokatoksen poistamista: jäljellä olevien päivien aikana meistä tulee varmaan miedolla lämmöllä haudutettua muhennosta. Masto nostetaan maihin pakkaamista varten perjantaiaamuna.

Kuljetuksen detaljeista on sovittu, Euroopan alkanut lomakausi pidentää alkuperäistä 4-5 päivän aika-arviota. Leveät kuljetukset saavat ajaa vain yöllä, moottoriteillä ei saa ajaa ollenkaan, viikonloppuna ei saa ajaa. Va bene on Travemündessä aikaisintaan tiistaina 30.7. Harmi, että junaliput ehdittiin jo hankkia ja hotellitkin varata Hampuriin asti. Pariisissa olisi ollut mukava viettää enemmän aikaa. Lübeckissä on taas odotettavissa maailmanperintää.

Marseillen vanhan sataman ja Port Napoleonin vertailussa Vieux Port voitti mielenkiintoisuudessa, kaupallisten palvelujen tarjonnassa ja monessa muussakin, mutta turvallisuudessa ja logistiikkakeskuksena Port Napoleon on tosi hyvä. Maissa säilytettäville veneille on rakennettu laiturikin kuin venenäyttelyssä ikään. Va benen riisuminen matkaa varten on osoittanut tämän valinnan tähän tarkoitukseen oikeaksi.

On Mikko’s birthday, the 12th of June, we took the bus to Arles. Arles is a Roman city with WH-listed monuments. In addition it’s known as the place where Vincent van Gogh painted many of his works, now considered as masterpieces. It was a day well spent. In Marseille we met Benedicte Sire. She is a well-known French document director, who arranged a video exhibition of Vauban in Suomenlinna. With her we strolled along the streets of Marseille, first seeing the new museum of European and Mediterranean cultures and later searching the remains of almost disappeared interiors of Marseille of the 19th century. After seeing Le Corbusier’s Cite Radieuse all we ended the day with the waterbus trip to the beach. Va bene is being prepared for her long road trip. It takes over one week to reach the Baltic Sea. That’s because of the summer holiday season, the restrictions in the traffic are numerous: forbidden to drive during the day- time, in the weekends etc. On Friday Va bene is being dismasted and on next Monday she is loaded on the truck. We take the train to Paris and Hamburg. /J/