Va benen riisuminen ja tavaroiden pakkaaminen maakuljetusta varten ei ollut aivan ilmoitusasia. Sisällä tavarat pysynevät autossa paikallaan vähintään yhtä hyvin kuin Afrikan rannikon aallokossa. Sen sijaan masto, takilan osat, tutka ja muu ulkona oleva rekvisiitta piti pakata kolhiintumisen ja likaantumisen estämiseksi. Jaska osti paikalliselta toimijalta 100 m rullan kuplamuovia, josta suuri osa käytettiin. Va benestä tuli GS- versio, viritysnimike tarkoittaa tässä mm. pehmustettua rattia. Aikaisemmin on jo kehuttu Port Napoleonin nosto- ja kuljetushommien tehokasta toimintaa. Travel liftin ajaja kertoi, että nyt hiljaisena aikana he nostavat tai laskevat 10-18 venettä päivässä, kiireaikoina lähelle 30 päivässä.
Valmiiksi pakattu veneenkuljetusrekka on aika iso tavara. Saksassa kuljetusluvan hintaan vaikuttaa yhdistelmän pituus: maston pituus mitattiin tarkkaan ja lavettia jatkettiin keskeltä sopivan mittaiseksi. Kuljettaja ihmetteli meidän pienen veneemme pitkää mastoa. Normaalisti kuulemma tämän kokoisessa veneessä masto on 3-5 m lyhyempi.
Kuljettaja mittasi lastin korkeuden, ei ongelmaa: Saksassa on matalia siltoja ja yli 4 metrin korkeus olisi edellyttänyt tuulilasin poistamista. Veneen piirustusten mukainen 3 900 mm piti kuitenkin paikkansa. Lastaus sujui muuten rutiinilla, mutta lavetin pidennyksessä kuljettaja unohti lukita sen puoliskot toisiinsa. Kun tämä sitten selvisi aivan lastauksen loppumetreillä, seurasi varsinainen kuminpolttotapahtuma. Rekan nuppia piti peruuttaa pikkuisen väkivaltaisesti parikymmentä senttiä. Siinä pikkukivet lentelivät ja palanut kumi haisi puolisen tuntia, mutta lopulta lavetin kappaleet loksahtelivat kiinni toisiinsa. Parituntisen pakkaussession jälkeen kuljettaja ilmoitti menevänsä vielä suihkuun ja sitten matkaan. Loma-ajan leveiden maantiekuljetusten lisärajoitusten takia hän arveli olevansa Travemündessä vasta runsaan viikon kuluttua, tiistaina 30.7. iltapäivällä.
Me matkustimme junalla Nimesistä Pariisiin. Rata seurailee monissa paikoissa tietä, junan ikkunasta yritimme tähyillä, näkyisikö meidän venettä jossakin… Pariisiin tultiin Gare de Lyonille, siitä metrolla hotellille, joka oli valittu aamulla lähtevän Frankfurtin TGV:n lähtöaseman perusteella läheltä Gare de l’Estiä. Olimme illalla sen verran väsyneitä, ettemme enää lähteneet ulos syömään, Port Napoleonin Josephine- ravintolan erinomainen lounas kannatteli edelleen. Oluelle läheiseen brasseriaan kuitenkin päätettiin poiketa. Virhe: kaksi olutta, 15,80 €. Jaskan kohteliaasti kysyessä, onkohan tässä laskussa mahdollisesti jokin muukin virhe kuin ehdotettu tarjoilun sisältö (1 kahvi), tarjoilija varsin epäystävällisesti mutta määrätietoisesti selitti sen olevan täysin oikein. Jaska puolestaan vaati oikeansisältöisen slipin ja sai sen heti: 2 olutta, €15,80. No, Saksaanhan tästä ollaankin menossa, siellä olut voi olla edullisempaa.
Seuraava päivä olikin sitten silkkaa junamatkailua: ensin Pariisista Frankfurtiin 4 tuntia, tunnin vaihto, ja Hampuriin toiset 4 tuntia. Jaska oli varannut Hampurin-junasta paikat rauhallisesta vaunuosastosta, puhelintenkin piti olla äänettömällä. Meidän edessämme istui puhelias saksalainen herrasmies, joka matkusti melkein kuuron vanhan äitinsä kanssa ja käytävän toisella puolella nuori äiti kahden hysteerisesti pohjatonta energiaansa purkavan lapsen kanssa. Muuten oli kyllä rauhallista, puhelimet eivät soineet. Hampurista oli varattu hotelli rautatieaseman läheltä, vähän meluisa paikka, mutta hyvien liikenneyhteyksien päässä. Hotellin avainkortilla sai lipun julkisiin liikennevälineisiin 3 päiväksi.
Keskiviikkona etsittiin venetarvikekauppa, josta investoitiin jo jonkin aikaa etsityt uudet sadevaatteet: Jaskalle koko kostyymi, Marille takki. Meripostikortin otsikkokuvan keltaisten takkien matkamittari on kymmenessä vuodessa tullut täyteen. Saumojen paikkaaminen LVI- teipillä ei osoittautunut kovin pitkäikäiseksi ratkaisuksi. Meillä on kuitenkin semmoinen kutina, että tukevia sadevaatteita saatetaan tässä kohtapuoleen vielä tarvitakin. Iltapäivällä kierreltiin Hampurin ykkösnähtävyydet: St Pauli ja Reeperbahn. Pitkän kävelyn jälkeen pysähdyttiin oluelle, yhdelle. Matkalla hotellille ihmeteltiin sen vaikutusta: talotkin näyttivät vinoilta.
Torstaina kierreltiin ensin Speicherstadtissa. Se on yhtenäinen, vuosien 1886-89 aikana rakennettu uusgoottilaisten rakennusten muodostama sataman varastoalue. Sadan vuoden käytön jälkeen se on nyt vapautunut muuhun käyttöön, erityisesti itämaisten mattojen kauppoja näytti olevan runsaasti. Toisena kohteena oli suuri uusi kansainvälinen merimuseo. Suomesta sinne oli saatu kaksi objektia: yksi sananlasku (”kyllä maissa viisaita ollaan, kun merellä vahinko sattuu”) ja amiraali Jan Klenbergin univormu.
Loosening the radar, packing the parts of the rig and fastening the moving parts on the deck was a bigger job than we first expected. In Germany there are bridges with free height less than 4,2 meters. Va bene’s height on the truck was 4,18 m and the driver said he could temporarily lower the height by 10 cm. We took the train from Nimes to Paris, next morning to Frankfurt and Hamburg. In Hamburg we stay until next Saturday when we move to Lübeck (because of the holiday season we could not get a hotel room in Travemünde). In Hamburg we bought new foul weather gears, the old and leaking ones have not been in use about in one year. But we are afraid they will be needed, maybe soon. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti