8.7. 13 Port Gardian – Port Napoleon 32 nm
Cap d’Agdesta lähtiessä vanha kaava toistuu taas: aamutyynen jälkeen viriää kevyt tuuli ja osa matkaa päästään purjeilla. Keskipäivällä, ilman lämmetessä tuuli kääntyy perän taakse ja veto heikkenee. Välimeren kesä on kylmän alkukauden jälkeen tosissaan alkanut, nyt se on selvinnyt meillekin: keskipäivästä lähtien alkaa olla kuumaa, erityisesti satamissa. Va benen avattava tuulilasin keskiruutu on hyvä oivallus, pienikin vire sen kautta viilentää. Perillä Les Saintes Maries de la Merin pikkukaupungin satamassa (Port Gardian) tutustuimme Jaskan inhoamien kiinteiden limaliinojen varsinaiseen hevi- versioon. Tavallisesti kiinnitysköysi on oikeaa köyttä: paksua, suolan jäykistämää ja simpukoitakin kasvavaa. Senkään vääntely ei yleensä ole mikään ilmoitusasia, pienten knaapien ympäri näitä touveja olisi turha yrittää taivuttaa. Port Gardianin satamassa köysi oli korvattu reilusti kunnon kettingillä. Siinä oli noutaja lähellä, kun Jaska yritti kiristää sitä niin, ettei keula kolisisi laituriin. Naapuri seurasi vierestä ähellystä aikansa ja neuvoi sitten, sopivasti ennen katkeamispistettä: aja keulat kireiksi koneella, veto taakse. Niin eiköhän se siitä. Ja kyllähän se siitä sitten. Että tämmöinenkin viritys piti vielä nähdä. Myöhemmin illalla Va benen toiselle puolelle tuli ranskalaisvene, joka ei myöskään tuntenut systeemiä. Kipparin raavittua päätään aikansa Jaska ajatteli panna hyvän kiertämään ja antoi neuvot edelleen. Naapuri kohautti olkiaan ja kertoi katsoneensa säät, ei kai tässä tarvitse. Nojaamme tarvittaessa teihin, kiitos vinkistä.
Etukäteistiedustelu Google Earthin kautta näytti, että rannassa olisi mahdollisesti amfiteatteri! Tarkempi zoomaus osoitti, että se oli a) täysin ehjä b) elementtirakenteinen. Paikalla tarkistettuna se osoittautui härkätaisteluareenaksi. Camargue on härkien, hevosten ja flamingojen maa. Kaikkien ravintoloiden ulkoruokalistoilla komeili erilaisia härkäannoksia. Me epäilimme, että ainakin osaksi kyseessä on ravintola-alalla hyvinkin tunnettu kuolemanjälkeinen sukupuolen vaihdos. Henkisesti Katalonia ei lopu kartan valtakunnanrajaan, punakeltaiset liput liehuivat iloisesti. Paikallisten spesialiteettien ravintola ilmoitti erikoistuneensa pizzoihin ja paellaan. Camargue on läntisen Euroopan suurin suistoalue, Rhonen kahden haaran väliin jäävä melkein 1 000 km2:n suuruinen kosteikko. Les Saintes Maries de la Merissä on paljon pienimittaista loma-asumista, se tuntui meistä heti miellyttävämmältä kuin Agden laitosmainen lomatehdas. Sen monet pienet ruoka- ja erikoiskaupat muistuttivat jo perinteistä Ranska- mielikuvaa. Koska seuraavassa satamassa ei lähietäisyydellä ole kauppoja, ostettiin mukaan vähän tarvittavia juttuja. Paljonhan ei tällä merellä enää tarvitakaan.
Maakunnan symboli on Camarguen risti: siinä on risti, sydän ja ankkuri, kuin suomalaisissa länsirannikon jouluvaloissa ainakin.
Port Napoleonista, Va benen Välimeren osuuden maalista, oli varattu paikka meille maanantaista 8.7. alkaen. Rannikko on matalaa ja karttaan on merkitty runsaasti hylkyjä. Siksi tälle suhteellisen lyhyelle matkalle otettiin reittipisteitä Suomen saariston malliin, tiheästi. Rhonen suussa on paljon teollisuutta, öljynjalostamo ja iso kaupallinen satama. Maisema ei ole erityisen luonnonkaunista, suiston kansallispuisto on sitten monimuotoisuudessaan ja läheltä nähtynä eri juttu. Sisäänajo Port Napoleoniin muistuttaa melkoisesti Saksan Rügenin väyliä: vihertävät, ajoittain kuivuvat alueet paistavat matalan veden läpi. Paikallinen kalastuselinkeino hyödyttää alueen erikoisluonnetta tehokkaasti: simpukoiden kasvatushäkkejä on melkein silmänkantamattomiin.
Port Napoleon on vähän tylsä suuri satama, jossa on erityisen paljon veneiden säilytystä (2 200 paikkaa maissa pukeilla, 250 laitureissa), 20 hyvää alan firmaa (purje- ja takilamaakarit, kuitu- ja metallitöiden tekijät, maalaamo, iso venetarvikekauppa ja kaksi isoa veneiden käsittelyyn erikoistunutta yritystä). Tämän yhtälön selittää osittain Biskajan pohjukasta tulevan Canal du Midin päättyminen tänne. Satama on hyvin suosittu veneiden väliaikaisen jättämisen tai talvehtimisen paikka. Täältä myös kuljetetaan runsaasti veneitä autolla eri puolille Eurooppaa. Va benen maston pakkaaminen kuljetusta varten olisi maksanut 1 000 €. Kai siksi, että mastoa ei täällä tavallisesti oteta alas juuri koskaan, se ei ole niin tuttua jokasyksyistä hommaa kuin meillä kotona. Ei sitten tilattu.
Tulon jälkeen onkin ollut edessä erilaisia järjestelyjä, selvittelyjä, junalippujen varaamista erittäin hitaalla nettiyhteydellä, junaliput tilattiin jopa saksaksi. Tylsistymisen katkaisi tullin partion yllätysisku: aluksen nimi on Va bene ja lippu on Suomen? Ystävällisessä hengessä katsottiin veneen paperit eikä sitten muuta. Vähän me mietittiin, mikä hyöty tällaisesta on: 3 miestä partiossa ja sitten katsotaan pelkkiä papereita sitloodan pöydän vieressä. Ainoa alaa jotenkin läheltä liippaava kysymys oli, sattuisiko meillä olemaan mukana matkassa yli 10 000 € käteistä? Oliskin. Positiivista kuitenkin, että viranomaisia näkyy. Edellinen kerta oli Cartagenassa, missä rajapoliisi herätteli meidät satamaan tulon jälkeisestä makeimmasta unesta.
Hyvätasoiseksi kehutun ravintolan testaus on vielä tekemättä. Maston pakkausmateriaalin ostaminen on sovittu, tutkan poiston, alasrikauksen ja noston päivä sovittu. Alte Ad Dvrientin auton pitäisi kurvata tänne maanantaina 22.7. Sitä ennen käydään vielä maitse katsomassa paikkoja ja tapaamassa tuttujakin. Siihen asti nautitaan kauniista illoista ja koetetaan välttää tuttavuutta tyypillisten ja runsaslukuisten paikallisten hyttysien kanssa.
The hot Mediterranean summer has now started after an unusual cold spring. The pattern of daily weather keeps the same, some hours of light wind in the morning. From Cap d’Agde we sailed some 40 nm east, to the small town of Les Saintes Maries de la Mer, where we stayed for three days. Even though Spain has officially been left back already long ago, the spirit of the places has stayed Catalonian: banners, bull fight arenas, menus of the restaurants. Va bene’s last harbour in the Med is Port Napoleon in the delta of big Rhone. It also is the end of Canal du Midi, historical water route from the Atlantic to Med. It’s depth is ca 1,8 m, which makes it suitable only for smaller boats. In the beginning of the last week of this month Va bene starts her 4-5 days road trip from here to Travemünde. We have prepared ourselves to manage without her: reserved hotels and train tickets. But before that we are going to visit Arles and Marseille. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti