4.9. 12 Nazare - Cascais 65 nm
Tikkipeleissä misääri tarkoittaa mahdollisimman vähien tikkien ottamista tarkoituksella. Purjehduksessa olemme nyt sopineet Marin kanssa sen olevan mahdollisimman hidasta etenemistä kohti Lagosia. Kuitenkin pitkästymättä. Sitä on nyt harjoiteltu ja sama jatkuu, kunnes odotetut vieraat ja tutut on tavattu ja lisämiehistö Madeiralle menoon on tullut.
Purjehdus Figueirasta Nazareen oli oikein hyvä, aluksi vähän lällyä keinuttelua, mutta odottelemalla sekin asia korjaantui. Matka oli lyhyt ja vastatuulia on nyt sadateltu niin, että kun nyt tuulen suunta on kohdallaan, päätettiin naatiskella. Ajettiin pelkällä keulapurjeella, niin kuin pasaateissa on tapana. Matkaa tehtiin tasajalkaa HoSKilaisen s/y Siirin kanssa, Siiri on tavattu ensimmäisen kerran Cuxhavenissa matkan alkuvaiheessa ja niin kuin monen muunkin veneen kanssa, matka käy suurin piirtein samaan tahtiin. Aikaisemmin ääneen lausuttu toivomus tuulesta oli kuitenkin mennyt perille, se nousi melko nopeasti 8-10 ms, ja perille Nazareen tullessa se riehaantui hetkeksi aina 15 ms asti, tietysti juuri laituriin tulon ajaksi. Isossa mainingissa saa hauskoja kuvia rinnalla kulkevista veneistä, kun ajoittain vain takila näkyy aaltojen välistä.
Nazaren satamakapteenina toimii brittilaivaston evp. kapteeni Michael Hadley apunaan vaimonsa Sally ja neljä kissaa. Kaikki, jotka muistavat Merenkävijöiden Pauli Vesaran, tunnistaisivat hänet oitis. Omien sanojensa mukaan Mike on jäänyt brittilaivastosta eläkkeelle vähän Nelsonin jälkeen, meidän arvion mukaan hän on n. 80- vuotias. He toimivat vapaaehtoistyöntekijöinä satamassa, Mike hoitaa veneiden ohjauksen ja paikkojen jaon ja Sally jakaa veneilijöiden tarvitsemaa informaatiota. Häneltä saimme mm. suomenkielisen infopaperin satamasta ja bussien aikatauluista ja paljon muuta hyödyllistä tietoa. Hadleyt myös asuvat veneessään, koska paikallisille taloille jaetaan vettä vain niukasti, muutaman tunnin ajan päivässä. Nazaren kulmilla kun on satanut viimeksi viime marraskuussa. Sataman vesihuolto pelasi kaiken päivää.
Nazaressa kävimme myös ylhäällä Sitiossa, kaupungin viereisen mäen päällä ihailemassa maisemia. Mäelle nousi hiihtokeskuksista tuttu pieni junan tapainen vekotin, takaisin tulimme pyörillä alamäkeä jarrupalat punaisina. Paikka oli piukeana muitakin matkailijoita, mutta aidan yli kurkistelemalla näki todella mukavan näköisiä asukkaiden omia istuskelupaikkoja.
San Martinho do Porto on satamakirjan mukaan idyllinen ja rauhallinen, hiekkarantainen ankkurilahti n. 11 kilometriä Nazaresta etelään, sinne melkein kaikki lapsiperheiden veneet lähtivätkin Nazaresta. Mekin tarkistimme asian todenperäisyyden sunnuntaina, tosin polkupyörillä ja maan puolelta. Aamulla sinne polkiessa oli edessä jyrkkä nousu kukkulalle ja iltapäivällä takaisin tullessa oli virinnyt tavanomainen iltapäivätuuli. Vastatuuli, tietysti. Ei ole helppoa tämä turismikaan: polje nyt 11 km sivu ja sitten jaksat istua rannalla auringossa puoli tuntia. Ei ole häävi hyötysuhde, mutta oikeastaan, mitä siitä sitten. Ei ollut häävi ankkurilahtikaan, sen puoleen. Kymmeniä veneitä, paikallisia ja vieraita, ja hiekkarannalla puoli Portugalia lomanvietossa.
Maanantaina 1.9. teimme bussiretken katsomaan Batalhan myöhäisgoottilaista kirkkoa ja luostareita sekä Alcobacan sistersiläisluostaria, molemmilla on maailmanperinnön status. Batalhassa erityisen vaikuttava oli katedraalin vieressä oleva keskeneräinen keskeiskappeli, jonka rakennustyöt pysäytettiin n. sadan vuoden jälkeen niiden aloittamisesta: samaan korkeuteen katkotut goottilaiset pilarit, avoin keskiosa ja sitä ympäröivät kuusi holvattua sivukappelia. Koko kappeli oli todella hienoa kivityötä. Kirkko ja luostarit rakennettiin alun perin kuninkaan toimeksiannosta ja varoilla Espanjan armeijasta Aljubarrotassa 1385 saavutetun voiton monumentiksi.
Alcobacan kaupunki on paluumatkalla Nazareen. Sistersiläisluostarin mittakaava on valtava, mm. luostarin vesihuoltoa varten kaupungin läpi virtaavaan jokeen rakennettiin keinotekoinen haara, josta saatiin juokseva vesi suoraan luostarin keittiöön. Rakentamisajan materiaali-innovaatio oli valurauta, keittiön valtava tulisija –savuhormi- yhdistelmä seisoo kahdeksan valurautapilarin varassa keskellä keittiötä. Avotuli on kodikkaasti suoraan kivilattialla. Molemmissa maanantain kohteissa mieleen nousi etsimättä ajatus siitä, kuinka suunnattoman varakas Portugalin kruunun onkaan aikanaan täytynyt olla, siis jo ennen löytöretkiä.
Nazaresta lähdimme suoraan Lissabonin viereiseen Cascaisin satamaan, satamakapteeni Mike tuli vielä illalla neuvomaan nopeimman reitin ja suotuisimmat merivirrat. Tuuli oli niin suoraan takaa, että vaihteeksi avattiin isopurje ja varmistettiin preventterillä sen pysyminen sovitulla puolella.
Cascais on todella hyvin varustettu ja iso satama. Sataman takaosa on varattu pienille veneille, etuosa todella isoille. Edellä tullut ruotsalainen Najad 51 ohjattiin pienten veneiden puolelle. Caiscaisista on lyhyt matka Sintraan, joka alueena kokonaisuudessaan on otettu maailmanperintöluetteloon. Siellä on kuninkaallisten palatsien lisäksi runsaasti hovia lähellä olleen ylhäisön palatseja. Merkittävimmät rakennukset on rakennettu romantiikan aikoihin erilaisia tyylilajeja yhdistellen. Tässä kohtaa aikajanaa ne näyttävät kovasti Disneylandilta, hyvä kun niitä kuitenkin hoidetaan ja huolletaan. Palatseja ympäröivät puistot ovat loistavia: suuria ja eksoottisia. Me erehdyimme ottamaan matkaa varten Cascaisista auton vuokraamosta: mielikuva nopeista ja helpoista siirtymistä paikasta toiseen romuttui hetkessä. Tiet ovat yksisuuntaisia ja tosikapeita, parkkipaikkaa on melkein mahdoton löytää. Se puoli Portugalia, joka ei ollut lomanvietossa S.Martinhossa, oli täällä. Ehdimme ja jaksoimme nähdä Palacio Nacionalin ja Palacio Penan sekä runsaasti korkeiden kiviaitojen reunustamia teitä. Todennäköisesti taksikin olisi tullut kokonaisuutta ajatellen edullisemmaksi.
Vanhan sanonnan mukaan purjehdus on reikä meressä, johon rahat katoavat. Samaa todistaa cascaisilaisen venealan yrityksen nimi. He osaavat ilmeisesti keskittyä olennaiseen.
Now 3rd day in Cascais, west of Lisboa. Cascais is a big harbour for big yachts. We came here from Nazare where we visited two WH-sites, Batalha and Alcobaca. The economical crises does not really show up here. The weather is splendid and finally we have got the Portugese northern summer (tail!)winds. From here to Lagos, where we start our crossing to Madeira, is about 200 km and we have more than two weeks to do it. Maybe we can./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti