Joulukuun melkein viimeisenä päivänä Marin serkku Pertti vaimonsa Päivikin kanssa kävi katsastamassa Va benen ja meidät. He olivat pimeyttä ja kylmää paossa Suomesta ja San Miguelin satama oli suhteellisen helppo löytää, vaikkei se mikään metropoli olekaan. Itse asiassa se on pelkkä pienehkö yksityinen marina golfkentän rannassa. Sen paras puoli on lentokentän läheisyys, mikä on saanut ainakin yhden isomman venevuokraamon asettumaan sinne. Pertti oli valmistautunut visiittiin hyvin, hän tuntui lukeneen Meripostikortin jokaisen irtonumeron kannesta kanteen. He ovat enemmänkin kesämökki-ihmisiä, joihin veneessä elämisen pienet tilat tuntuivat tekevän vaikutuksen. Ja me kun olemme melkein ylpeinä nimitelleet tätä kelluvaa kotiamme kolmen huoneen ja keittiön asunnoksi. No, terassi on kyllä pieni, se on myönnettävä, mutta naapurit vaihtuvat tiheään.
Kanarialla saarten välinen etäisyys on melko suuri, matkasuunnitelmassa pimeän tulo on melkein aina vaanimassa jossakin. Valoisa aikaa on tätä nykyä aamukahdeksasta noin iltaseitsemään, me emme erityisesti haluaisi tulla ainakaan ennestään tuntemattomaan satamaan sen jälkeen. Toisaalta, nyt matkalla Gran Canarialle, juuri ennen Puerto de Mogania Mikko soitti Ylläkseltä, missä he ovat hiihtämässä. Siellä aurinko oli uuden vuoden aattona ylhäällä 51 minuuttia. Siinä ajassa ei kovin pitkiä päiväpurjehduksia tehtäisi.
Tuulet puhaltavat täällä melko vakiosuunnista. Yleissuunta on koillinen, mikä tarkoittaa aina helppoa länteen päin menoa, mutta takaisinpäin tuloon pitääkin sitten varautua paremmin. Kun suunta ei ihmeemmin vaihtele, tuulen voimakkuus on merkittävä mukavuustekijä. Siihen tulee sitten lisätekijänä kiihtymisalueiden vaihtelevat tehonlisäykset. Aallokon ja tuulen suuntakaan ei välttämättä ole sama. Meidän uudenvuodenaaton purjehduksemme alku oli vähän tahkeaa: tuulta oli 2-6 ms, se osa ajettiin hybridinä, koneella avustaen. Teneriffan kulman ohittamisen jälkeen tuuli nousi 7-12 metriin. Se tarkoitti sivutuulipurjehdusta, isossa purjeessa oli noin yksi reivi ja genoa puoliksi sisään rullattuna. Silti tosinopeus pysytteli yli seitsemässä solmussa melkein koko ajan. Meillä ohjaushommat hoitaa suurimmalta osalta autopilotti Helminen, terävän puuskaisessa tuulessa silläkin tosin on vaikeuksia. Vaikka tuulen joissakin ennusteissa manattiin kääntyvän iltapäivällä itään, se onneksi pysyi pohjoisen kantilla, niin että pääsimme nousemaan suoraan reittipisteelle Puerto de Moganin edustalle. Gran Canarian suojaan päästyämme tuuli heikkeni ja kääntyi äkkiä lounaaseen, mikä tarkoitti koneajoa viimeiseksi tunniksi. Tällä rannikolla, ilmeisesti korkeasta rannikosta johtuen, on aivan oma tuulikuvionsa, etelä- ja lounaistuulet ovat paikallisesti yleisiä. Tämä reissu oli melko tarkkaan Yleisradiossa noudatettavan virka-ajan mittainen. Sataman toimiston väki oli jo lähtenyt uudenvuoden viettoon, mutta marinero ohjasi meidät etukäteen varatulle paikalle. Ja sitten taas pestiin vene ja sadevaatteet paksusta suolakerroksesta. Sitä kyllä riittää, vielä pesun jälkeenkin puomin yläpinta aivan takana tuntui käteen karhealta, selvää maustettahan siellä.
Olimme varautuneet ulkoruokintaan, mutta uuden vuoden aaton takia kaikki ravintolat olivat täyteen buukattuja. Lopulta kulmakunnan kolmas italialainen ravintola kelpuutti meidät sisään. Ravintoloitsija oli tuonut Italiasta tullessaan kuuden litran shampanjapullon, josta jakoi auliisti kaikille vieraille. Ruoka oli hyvää ja viini italialaista, hintataso melkein suomalainen. Ilmeisesti pitää valita, mitä arvostaa. Illallisen jälkeen palattiin veneelle uutta vuotta vastaanottamaan. Jaska teki sen Suomen ajassa, Mari yhdessä paikallisten kanssa. Komeat oli ilotulitukset, kuulemma.
Monissa satamissa näkee paljon huomattavankin suuria kaloja. Suurimmat ovat jotakin monnin sukuisia ja ainakin K-kaupan suomalaisten kirjolohien kokoisia. Ne syövät kaikkea, mitä satama-altaasta löytyy, erityisesti satama-altaisiin laskevien viemärien suulta. ihmekös sitten, etteivät edes lokit ole niistä kiinnostuneita, niistä pienemmistäkään.
Nyt joka tapauksessa on alkanut se vuosi, jolloin palaamme kotiin. Ilmeisesti on niin, että vaikka kuinka olisi elämässä edennyt eläkkeellä olemiseksi kutsuttuun stagnaation tilaan, aina pitää suunnitella jotakin edessä olevaa. Hyvää alkanutta vuotta kaikille teille!
Mari’s cousin Pertti and his wife Päivikki spent the Christmas time in Tenerife and visited us in San Miguel’s marina. It’s nice to notice that friends and relatives still remember us. In the New Year’s Eve we sailed over to Puerto de Mogan, Gran Canary. After an eight hours good sailing we had slight troubles in finding a restaurant with two empty chairs, everybody seemed to go out for dinner. Va bene wishes Happy New Year for all her friends! /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti