Telakan väki tekee töitä lauantaisin klo 13 saakka. Va benen viimeisin sovittu vesillelaskun aika oli klo 12.00 -12.30, melko tarkkaa meininkiä siis. Telakkaan edellämme tullut belgialaisvene, johon tehtiin tavanomaisen maalaustyön lisäksi peräsinremonttia, pääsi taas livahtamaan edellemme jonossa. Sen vesiinmeno oli aikataulutettu kello 9.00:ksi aamulla. Kun se lopulta alkoi liikkua noin klo 11, meillä jännitys kohosi vastaavasti, josko tänään sittenkin ehditään veteen vai onko meillä edessä viikonloppu kuivalla maalla olevassa veneessä? Hotelli, jossa telakoinnin ajan asuimme, oli viikonloppuna täynnä Las Palmasin maratonin takia, eikä sieltä enää olisi löytynyt yösijaa. Onneksi telakka jatkoi työaikaa ja lopulta kello 15 aikaan Va benen köli kosketti taas vettä. Tämä viimeinen myöhästyminen ei enää ollut järin pitkä, mutta jännäksi meni. Työnjohtaja Victor, jolla on todella pitkä pinna, ansaitsi kyllä saamansa erityiskiitokset.
Olimme sopineet pohjan kevyestä hionnasta ennen uusintamaalausta. Paineilmalla toimiva hiomakone ja reipas nuori hioja oli yhdistelmä, joka sitten johti primerin puhkihiontaan kölin metalliosassa. Kuivuessaan antifoulingmaalin ensimmäinen kerros kukki heti ja hilseili pois. No, sitten hiottiin lisää, maalattiin pohjalle uudet primerit ja tasoitettiin kuopat epoksifillerillä. Sekään ei olisi tapahtunut, jos Victor ei olisi taas kerran unohtanut työnjohtajan rooliaan ja tarttunut oikeisiin työkaluihin.
Sailor´s Bar, purjehtijoiden kantapaikka L-laiturin vieressä, tuli erityisen tutuksi telakalla olon aikana. Tarjoilija, joka oli jo tottunut automaattisesti tuomaan meille kaksi expressoa ("muy cortos, por favor"), hämmentyi, kun useana päivänä söimmekin lounaan siellä. Pidempiaikainen istuskelu Sailorissa kertoi, että omistajat puhuvat italiaa, listalla on hyviä pastoja ja kahvi on aivan kelvollista, kunhan sitä ei paikallisen tavan mukaan pilata liialla vedellä. Sataman uusi, melko hyvin toimiva netti on vähentänyt baarin universaalia merkitystä nettitukikohtana, vaikka useimmissa pöydissä läppäri edelleen näkyykin.
Kauppahallia olemme kehuskelleet jo aikaisemminkin. Monen käyntikerran jälkeen olemme yhä vakuuttuneempia sen erinomaisuudesta, kahdessa kerroksessa olevat myymälät kattavat kyllä vaativankin ruokalistan ainekset. Erityisesti lihakauppiaiden taito käytellä kaarevaa, erittäin leveäterästä veistä on pysäyttävä show. Lihat leikataan ja siivotaan useimmiten tiskin takana, asiakkaiden nähden. Hallin ehkä erikoistunein myymälä on kananmunakauppa, jono oli senkin edessä keskiviikkoaamuna käydessä.
Veneiden nimet ovat aina kiinnostava tarkkailun aihe: pitkään liikuimme samoissa satamissa mm. saksalaisen X-veneen kanssa, jonka nimi oli Merituuli. Nimen alkuperä jäi tarkistamatta, mutta kokemuksen mukaan kaiken takana on yleensä nainen, vaimo tai tyttöystävä. Jaska on kuvannut hauskimpia nimiä ja niistä ehkä joskus myöhemmin lisää. Yksi yleisimpiä veneen nimiä on Carpe diem – tartu hetkeen, niitä on nähty lähes parikymmentä. Tämän Carpe diemin kipparin soisi kyllä jo tarttuvan kunnostustyökaluihinkin.
Vuosikunnostuksen päättymisen merkiksi vaihdettiin myös perälippu uuteen, vanhan värit olivat jo harmaat ja haalenneet. Juhlan kunniaksi kilisteltiin kuohuviinillä ja kuunneltiin netin kautta Vanha merimies muistelee, Eugen Malmstenin ja Colombia-orkesterin alkuperäisillä rahinoilla. Vene on nyt kuin juuri veistämöltä tullut. Tosin sataman kalat, jotka yökaudet napsuttelevat levää veneiden pohjista, eivät ole sitä huomanneet. Siellä ne rapistelevat vastamaalattua ja takuulla vielä levätöntä pohjaa – tyhmät.
Va bene spent four days in the dockyard, on the dry land. The bottom got two new layers of antifouling paint and the sides of the hull were cleaned and waxed, twice. Oil, both in the engine and the sail drive were chanced, as well all the filters and the zinc anodes. Due to organization problems the stay was at least one day longer as we predicted, but the services were reasonably priced. Now we have had time to see around here: the market hall is one of our favorite places. The variety of the products and the prices is something we are not totally used to in Finland. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti