Barcelonaan päästyä on taas siirrytty maamatkailuun – pääosin kävelyyn. Ei kuitenkaan kokoaikaiseen ja täyspäiväiseen, meillä on varattuna runsaasti aikaa tätä kaupunkia varten. Emme kumpikaan ole aikaisemmin kunnolla käyneet täällä ja toisaalta tämä tavallisista turistimatkoista poikkeava asumismuoto myös edellyttää aika ajoin toimenpiteitä, vaikkei nyt sentään nurmikonleikkuuta olekaan. Eikä tekeminen ole toistaiseksi loppunut. Iltaisin on mukava istua ulkona ja katsella pimenevän kaupungin profiilin muuntumista.
Kun täällä ollaan, paikkojen (lue rakennusten) katselu pitää aloittaa A:sta; Antonio Gaudísta. Me olemme nyt kuitanneet kaikki Barcelonassa maailmanperinnöksi kirjatut Gaudín kohteet. Kaupungin ulkopuolelle, Güellin tilaa, paviljonkeja ja kellaria ei sentään lähdetty katsomaan. Päätimme, että maailmanperintösuoritteen voi saada jo näillä kaupunkikohteillakin. Gaudín viimeisten vuosien töitä ei turhaan nimitetä kypsän kauden töiksi, alkuaikojen talot näyttävät melko kirjavilta. Sagrada Familiassa hienoa on se, että pitkästä rakennusajasta johtuen suunnitelmat (ja materiaalitkin) tuntuvat joustavan. Kunhan se vähän patinoituu, täydestä menee. Jos kaikista näistä Gaudín töistä (Park Güell, Casa Milá, Casa Batlló, Sagrada Familia) pitäisi valita se yksi, se olisi yksimielisesti Casa Mila, äänin 1-1. Barcelonan kaksi muuta maailmanperintörakennusta, Domènech i Montanerin sairaala de Sant Pau ja konserttitalo Palau de la Música Catalana, merkittiin nähdyksi lyhyemmän kaavan mukaan: sairaala oli peruskorjauksessa ja konsertin takia musiikkipalatsista nähtiin vain aula.
Viimeksi taisi blogiin livahtaa väärä todistus. Vttu, me oikeesti missään huvipursilaiturissa olla. Matolaituri tämä on, Va benen molemmilla puolilla on juuri ja juuri pinnalla oleva veneen raato. Port Vellin satamassa on menossa laajamittainen uudistustoiminta, jonka tarkoituksena on houkutella tänne lisää suuria jahteja Monacosta ja Cannesista. Va bene kuuluu jo nykyiselläkin asiakasjakautumalla pikkuveneisiin, jotka sijoitetaan sivummalle. Jaska on ihmetellyt, miten täällä etelässä on laitureissa niin paljon hylättyjä ja huonokuntoisia veneitä. Selitys taitaa olla aika ilmeinen: kun talvi ja jäät eivät upota, ei maihinnostotarvettakaan ole. Toisesta naapurista on tullut todella kiire lähtö: kahvi- ja tuhkakuppi ovat jääneet keulakannelle kipparin lakin viereen, puoliksi tyhjentynyt kumijolla keulan puolella ja kajakki perässä heiluvat tuulen suunnan mukaan vaihdellen eri naapureiden kyljissä. Ja kaiteelta roikkuvat ruukkukukatkin näyttävät aika kuivan rapeilta. Marinero kertoi, että toisen raadon omistaja asuu kuulemma Kanadassa eikä takuulla tule alusvainaataan lunastamaan. Yksin maksamattomat satamamaksut ylittävät moninkertaisesti veneen arvon, ei tällaisia simpukkaviljelmiäkään uimaportaisiin synny ihan parissa yössä. Satama ei tiedä, mitä tehdä näille hylyille. Toisaalta, meidän kannalta mukava asia on, ettei niistä ainakaan yökausia kuulu kovaa meteliä.
Barcelonassa on useita uusia ja komeita kauppahalleja, meitä lähin on heti rantakadun takana olevassa Barcelonetan kaupunginosassa. Kaikissa vierailluissa halleissa on todella hyvätasoinen myymälä- ja tuotevalikoima ja asiakkaita tungokseen saakka. Barcelonetan kaupunkirakenne on erikoinen: korttelit ovat pitkiä, yhden 4-5 kerroksisen, kapearunkoisen talon levyisiä, ilman minkäänlaisia pihoja. Kartalla kulmakunta näyttää lyijykynänipulta. Jaska kävi kauppahallin vieressä parturissa, jota pitää ruotsalainen tyttö. Hän tuli yhdeksän vuotta sitten Barcelonaan kolmeksi kuukaudeksi opiskelemaan espanjaa, tuntui puhuvan sitä nyt jo aika sujuvasti. Hän kertoi, että Barcelonetasta, joka ennen oli kalastajien kulmakunta, on nyt tullut muodikas kaupunginosa. Keskusta ja uimaranta ovat lähellä, kaikki palvelut löytyvät kulmilta. Olimme illalla aivan sataman vieressä pikku aukiolla olevassa tabernassa syömässä ja yllättäen siitä ohi käveli nykyisin Barcelonetassa asuva Suomenlinnan Panimon Stigo, joka sitten istui pöytään vaihtamaan kuulumisia. Siis totta: kaikki todella löytyvät Barcelonetasta.
Keskiviikkona matkailusta päätettiin pitää välipäivä: tiistain kova etelätuuli toi paksulti hienoja saharanterveisiä kannelle. Vene pestiin alkuperäisen väriseksi. Hellan liekkejä on vaivannut jo jonkin aikaa yleinen aneemisuus: kun molemmat polttimet sytytetään, kumpikaan ei pala kunnolla. Jaska avasi hellan, puhdisti polttimet ja yritti tihruta hellan alla olevan mekaanisen välisulun kuntoa. Pulloa vaihdettiin, epäilyt kohdistuivat Marokosta hankittuun kaasuunkin. Soitto Lauttasaaren Maritimille tuotti myötätuntoa, mutta ei juuri apua: ”tuottopuolella sen vian täytyy olla”. Jaska arveli, että jos täältä jostakin löytyy kaasuhellan korjaaja, menopuolelle se enemminkin kääntyy. Mari väitti itsepintaisesti, että vika on pullon paineenalennusventtiilissä. Miten ihmeessä nyt joku paineenalennusventtiili voisi mennä rikki? Perhesovun säilyttämiseksi Jaska lähti kuitenkin polkemaan uuden venttiilin perään. Tutussa Helsingistäkin, missä voi asioida suomeksi, sellaisen löytäminen oli tosi hankalaa, jostakin Espoon takametsistä venttiili lopulta löytyi. Barcelonetan pienessä rautakaupassa, noin 100 metrin päässä meistä, sellainen odotti hyllyssä hakijaa. Eikä asian esittäminenkään ollut liian vaativaa, kun mukana oli lappu: presión manorreductor especifico marina (butano), 28-30 mbar. Ja voi nolo, venttiilin vaihdon jälkeen hella pelasi kuin uusi. Tämä menee sarjaan ”Kui Mari meijäm belast espanjan giälen daedollas”, niin kuin Nortamo sen sanoisi. Tai sinne päin.
Kun alun perin huoltoon varatusta päivästä näin vielä jäi aikaa tähteelle, kävimme tutustumassa merimuseoon. Siellä oli aika mukavan oloinen näyttely Darwinista, tekstit katalaaniksi. Kiitosta vaan. Pihalla oli viihtyisä kahvio.
Täällä on erilainen Juhannus: San Juania vietetään Juhannuksen oikealla paikalla, ensi maanantaina. Jaskan tietolähde parturin mukaan se on iso juhla. Kaikki menevät rannalle, oluttakin on vähän mukana ja illalla poltetaan suuria nuotioita. Ajatella. Meripostikortti toivottaa kaikille lukijoille mukavaa Sant Joanin aikaa.
Barcelona is worth of it’s reputation: splendid new and old architecture. Next to the harbour is Barceloneta, the old fishermen’s quarter, which has turned to fashionable living area with good services. Market Halls are here popular places for shopping food instead of big hypermarkets. Antonio Gaudi (1852 – 1926), the well known Catalonian architect, made most of his work here in Barcelona. We have traced most of them, Casa Mila is Jaakko’s favorite, Mari voted for Sagrada Familia, the unfinished huge basilica. We have decided to stay here for another week to see also Picasso´s works and Mies Van der Rohe’s famous Barcelona Pavillion. The Midsummer festivities here seem to be quite similar to the Finnish ones: sitting in the beach, having some beer and burning bonfires. But no sauna. That’s very bad./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti