2.6. 13 Alicante – Puerto de Calpe 39,5 nm
4.6. 13 Puerto de Calpe – Denia 21 nm
5.6. 13 Denia – Valencia 41 nm
Torreviejassa oleilu meni päivällä suunniteltua pidemmäksi: tarjolla ollut perustuuli oli siedettävää, mutta vastaista. Tulosatama Alicanten kohdalle ennusteet ne olivat sitten jo mitä tahansa, suunnat vaihtelivat 180° ja yksi operaattori tarjosi siihen päälle 20 ms puuskia - jostakin päin, ja Navtex uhkaili ukkosilla. Ei se Torre nyt niiiin tylsä paikka ole, etteikö siellä näillä ennusteilla olisi roikkunut yhtä päivää aiottua enemmän.
Lauantaina ennusteet olivat tolkuissaan, tuulet ehkä jo liiankin kesyjä. Purjetuulta riitti lähdön jälkeen runsaaksi tunniksi, sen jälkeen ajeltiin taas koneella. Kesäkuun alkaminen tarkoittaa täällä myös korkeasesongin alkua satamissa ja Alicante löi tähänastiset ennätykset: € 48,17 yö. Eipä sitä juuri halvemmilla taksoilla niin komeita satamia ja semmoisia satamatoimistoja ylläpidetäkään: pyöreä tiski keskellä kaupungintalon aulan kokoista kaksikerroksista tilaa. Sivuilla nahkasohvia, joissa voi upota internetin ihmeelliseen maailmaan, laitureille saakka netti ei sentään täälläkään kanna. Satamatoimiston eteen oli parkkeerattu uusi Riva 75 Venere.
Alicanten keskustaan tutustuttiin läheltä-ohi menetelmällä: käveltiin sinänsä hieno rantabulevardi päästä päähän ja katseltiin ravintoloiden tarjontaa, muita liikkeitä ei sillä kadulla juuri ollutkaan. Suomen hintaista ruokaa olisi ollut tarjolla, mutta nyt ei napannut. Ilta oli niin lämmin, että pitkästä aikaa voi syödä veneellä ulkopöydän ääressä. Vastinetta satamamaksulle siis.
Sunnuntaiaamuna, jolloin Suomessa vielä aika monessa paikassa juhlittiin uusia ylioppilaita (onnea, Henry!), me suuntasimme kohti Calpea; mukavaksi kehuttua, suhteellisen pientä satamaa n. 40 nm päässä. Calpe sijaitsee nippanappa itäisellä pallonpuoliskolla, siitä GPS huomautti. Sataman valintaan oli hyvä syy: Saimme sieltä keväällä sähköpostia Marokkoon; entiset työystävät Anja ja Harri, jotka rakennuttajakonsulttivaiheen jälkeen muuttivat Brysseliin, ovat nyt Anjankin eläkkeelle jäännin jälkeen muuttaneet pysyvästi asumaan Calpeen. He olivat nähneet meistä espanjansuomalaiseen Olé- lehteen tehdyn jutun. Heillä on aikaisemmin loma-asuntona käytetty talo jo monen vuoden takaa, mutta nyt sitä on taidolla muokattu pysyvän asumisen tarpeisiin.
He olivat Puerto de Calpen laiturilla vastassa meitä. Satamamuodollisuuksien (€ 53,50 / yö!) jälkeen kurvasimme tarkastamaan talon rakennustilannetta. Koko päivän auringossa kylpevän talon terassilta on näkymä Välimerelle. Harrin kädenjälki näkyi: puolet entisestä terassista oli muuttunut olohuoneen laajennukseksi, sauna oli vasta valmistunut. Sen koeponnistamisen jälkeen syötiin sitten Michelin- tason päivällinen. Suoraan savustuspöntöstä pöytään nostettu lohi kyllä siirsi kovasti ajatuksia Suomen kesän suuntaan. Maanantaina kierreltiin yhdessä Calpea, veneen vesi- ja ruokavarastotkin saatiin isäntien autolla täyteen todella helposti.
Me olemme matkan aikana ihmetelleet lokkien vähäisyyttä satamissa. Calpen (ja koko Costa Blancan) symboli on aivan sataman vierestä korkeuksiin nouseva jyhkeä kallio, jonka lokkiyhdyskunta oli runsas ja huomattavan äänekäs.
Calpesta suunnattiin niemen ympäri Deniaan, missä Costa Blanca virallisesti päättyy. Matka oli niin lyhyt, että lämpimänä päivänä iltapäivällä yleensä viriävä merituuli ei ehtinyt kunnolla alkaa ennen kuin vasta laituriin tullessa. Laituriin kiinnitettyjen mooringien virittely ei tapahdu aivan sekunneissa, siinä reippaan marineron apu laiturilla tuli kerrankin hyvään saumaan. Denia on iso, suhteellisen uusi marina, jossa on runsaasti ravintoloita, venealan kauppoja ja ainakin yksi kiinteistövälittäjä – eikä sitten juuri muuta. Sataman suurin plussa ovat veneilijöiden käyttöön tehdyt kylpyhuoneet: ovet lukittuvat, valot syttyvät ja vedet pelaavat avainkortilla. Nämä olivat ainakin Jaskan mielestä matkan tähän asti parhaat. Muita, erityisiä nähtävyyksiä emme keksineet ja näin oli helppo jatkaa matkaa heti aamulla kohti Valenciaa.
Valencian Marina Real Juan Carlos I on kaksi kertaa ollut America’s cupin näyttämönä ja satamassa on vieläkin selvästi edellisen, v. 2010 kisan rakennuksia. Valencian rantoja kiertää myös Formula 1- kisoihin tehty rata. Meidän muistimme ei nyt riittänyt siihen, milloin täällä olisi viimeksi ajettu kilpaa. Satamassa olomme aikana starttasi suuri trimaraanien kisa Gibraltarin kautta Ranskaan ja Irlannin ympäri. Superjahtisatamassa oli juuri nyt komea letka jättikatteja.
Valencia on vanha kaupan mahtikaupunki, nykyisinkin Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki. Sen historia on hieno: Unesco on täältä listannut maailmanperinnöksi 1488 – 1533 rakennetun myöhäisgoottilaisen silkkipörssin, la Lonja de la Sedan. Se kyllä henki vankkaa, vanhaa kaupallista menestystä. Va benessä osan matkaa tarpeettoman tuntuisina mukana kulkeneet polkupyörät tulivat täällä käyttöön: kaupunki on tasainen ja pyörätieverkosto hyvä. Satamasta ensin pyörillä vanhaan kaupunkiin, missä sitten jalkauduttiin tarkempaan tiedusteluun. Täältä lähdetään perjantaiaamuna 35 mailin päässä olevaan Puerto de Castellón de la Planaan. Vielä siitä emme tiedä mitään mainittavaa, satama siis kuitenkin.
In Torrevieja we stayed one day more we had expected, the weather prognosis was unstable. The next port was Alicante, a well known jet set harbour with lots of luxury yachts. From there we sailed (back to the Eastern side of the globe) to Calpe, where we met Anja and Harri, Jaska’s former colleagues from 80’s. After retirement they have moved permanently to Calpe and refurbished their former holiday house to serve better as permanent home. Denia around the peninsula just 20 nm away was our next stop. It is a new, large marina without any connection to the city itself. In Valencia we arrived on the 5th of June, one year after our start in Helsinki. Valencia is a well known base for America’s cup (2007 and 2010) and a Formula 1 races. Here we added in our personal list of World Heritage La Lonja de la Seda (Silk Exchange), built in late gothic style1488-1533./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti