30.5. 13 Puerto de Tomas Maestre – Torrevieja 15 nm
Cartagena on täynnä vierailun arvoisia paikkoja. Jos siellä viipyy vain muutaman päivän, valintoja on pakko tehdä, katukahviloissa istuskelu ja ohivirtaavan elämän seuraaminenkin vaatii oman aikansa. Cartagena on aikanaan ollut todella roomalainen kaupunki, ilmeisesti missä tahansa vanhan kaupungin alueella on nykyrakennusten alla (ainakin ollut) vanha rakennuskerrostuma. Hyvä esimerkki on casa Fortuna, jota ei hävitetty modernin toimistotalon rakentamisen yhteydessä. Uuden rakennuksen perustukset väistelevät parhaansa mukaan antiikin talon edessä olevaa roomalaisen kadun osaa, casa Fortunan säilyneitä seiniä ja hienoa lattiamosaiikkia. Historiaan sisään kävellään kodikkaasti pizzaravintolan terassin alta.
Osasyy pitkään Cartagenassa viipymiseen oli Granadan Alhambra, jonne menon ensimmäinen yritys kaatui viikkoa aikaisemmin Almerimarissa. Lippujen etukäteisostamisen tarve oli kyllä tiedossa, mutta että buukattu täyteen yli viikoksi! Eikä sesonki ole vielä edes alkanut! Jaska osti liput puhelimitse ensimmäiseen mahdolliseen päivään, joka oli siis maanantai 27.5. Sunnuntaina vääntäydyttiin Cartagenassa bussiin, edessä melkein viiden tunnin istuminen. Taas oli löydetty netistä kelpo hotelli hyvältä paikalta, keskeltä vanhaa kaupunkia, Albaicinia. Muilta kiinnostavilta osiltaan kaupunki yritettiin kahlata mahdollisimman kattavasti läpi sunnuntaina ja maanantaiaamupäivän aikana. Meidän lippumme oikeuttivat iltapäivävisiittiin Alhambran alueella. Sisään siis kello 14, heti kun armoton tolppakoodin lukulaite päästi. Karun komea Alcazaba, pompöösi tyylihäirikkö, mutta silti vaikuttava Carlos V:n palatsi ja Generalifen rakennukset ja puistot, joissa veden ja suihkulähteiden määrässä ei ole erityisesti säästelty, kierrettiin suurin piirtein matkailusuunnittelijoiden laskemassa aikataulussa: runsaat kolme tuntia.
Nasridien palatsi, kirsikka Alhambran kakun päällä vaatikin sitten oman lipun ja puolen tunnin jaotuksella sisään otettavien kävijöiden tarkkuuslaskennan. Ennen sinne menoa ehdimme istumaan voileivälle ja oluelle muurien sisäpuolella olevan hotelli American pihabaariin, palatsiin sisään pääsimme puolen tunnin jonotuksen jälkeen tasan kello 19 ja koko mesta suljettiin klo 20. Siitä tuli vähän painetta: askel oli joutuisampi kuin ehkä jossakin aikaisemmassa slotissa olisi ollut. Mutta kannatti. Ei sitä turhaan ole mainostettu rakennustaiteen historiassa. Leijonapihan suihkulähteen leijonat olivat yllättävän säyseän oloisia, ne näyttivät melkeinpä virnistelevän kameroiden kanssa koheltaville turisteille.
Uusi tuttavuus oli amerikkalainen esseisti ja matkailija Washington Irving (1783 – 1859), jonka nimen me kumpikin tunsimme vain Joseph Hellerin Me sotasankarit- romaanin Jossarianin sensuuri- aliaksena. Näin sitä sivistys lisääntyy, kun ahkerasti matkailee.
Veneeltä poissa olemisen hyvä puoli oli Tiskivuoren vanhan emännän mukaan ruuanlaiton helppous: kolme päivää ulkoruokintaa peräperää. Toisaalta Mari ilmoitti, että arabialaisten ja maurilaisten palatsien ja linnoitusten peruskurssi voisi tällä erää olla suoritettu ja välillä voisi taas keskittyä purjehdukseenkin.
Cartagenasta lähdettiin keskiviikkoaamuna aivan lyhyelle pyrähdykselle Cabo des Palosin niemen ympäri. Siellä on kapean kannaksen muusta Välimerestä erottama Mar Menor, pikkumeri. Kartalta nähtynä se tuo mieleen Liettuan ja Kaliningradin välisen Kuurin kynnäksen. Kummallakin meillä oli mielikuva hiekkapohjaisesta maisemasta, jossa kapea tie kiemurtelee niin, että molemmin puolin välkkyy veden kalvo. Hah haa, väärin, väärin. Maantien varren ruskeapohjaisista maisemakohde-kylteistä huolimatta koko kapea kannas oli rakennettu ns. tappiin. Korkeita ja leveitä taloja, samalla sitä useampikin mahtuu maisemaa ihailemaan.
Puerto de Tomas Maestre oli vähän nuupahtaneen oloinen, iso venesatama kanavan ja nostosillan takana kerrostalojen puristuksessa. Silta avataan off season- kaudella vain joka toinen tunti ja kapeassa kanavassa on kova virta, siinä taas oli veneenhallinnan jatkokurssia Jaskalle kyllin. Satamaa reunusti ravintoloiden ja kauppojen katkeamaton rivi, puolet niistä oli suljettu tai lopetettu. Surullisen näköistä. Purjehduskausikaan ei ole vielä alkanut, meitä oudoksuttanut tyhjyys vesillä ja satamissa ei taida johtua pelkästään lamasta. Joka tapauksessa, yksi yö tässä riemusatamassa riitti meille.
Aamun ensimmäisellä (klo 10.00) sillan avauksella luikahdimme kohti Torreviejaa 15 nm päässä. Sillassa ei ole merkkivaloja, ohjeistus tulee VHF:ltä – espanjaksi. Ajoimme täysvastaiseen koneella koko matkan, isoja kalakassialueita väistellen. Torrevieja on suuri satamakokonaisuus, jossa on kolme marinaa. Kukaan ei vastannut Va benen VHF- kutsuun. Vastaanoton tyttö moitti Jaskaa väärän odotuslaiturin valinnasta ja opasti, että olisi pitänyt soittaa… Marineroilla oli juuri nyt kokous, mutta pikapuoleen joku kyllä tulisi laiturille. Takahuoneesta kantautuvan äänen voimakkuuden perusteella Jaska päätteli, että menossa oli TES- neuvottelu, työnantaja tarjosi juuri nollalinjaa. Jaska jupisi itsekseen jotakin koulutuspäivienkin tarpeesta. Lopulta kokous päättyi ja me pääsimme lailliselle paikalle.
The reason for our 9 days stay in Cartagena was in fact Alhambra in Granada. From Almerimar we already tried to make an excursion there but the palaces were fully booked until 25th of May. On 27th we got afternoon tickets and spent 6 hrs in the area. The travel was well worth 5+5 hrs sitting in the bus and spendig 2 days in Granada. It was really a once in life time- experience, as was said in the poster outside the Nasrid´s palace. On Wednesday we moved a little eastwards, to Puerto de Tomas Maestre. On the map it looked interesting but was only a huge holiday resort of no interest. From Tomas Maestre to Torrevieja on Thursday: short trip to a big marina./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti