Lauantai-iltapäivänä Almerimariin tullessa imuruoppaaja oli syventämässä sataman sisääntuloa, joka onkin näillä kulmilla harvinaisen matalan lahden pohjukassa. Siitä sisään varovasti. Satama on suuri, yli 1 000 paikkaa, mutta yllättävän edullinen. Täällä on myös tehokas ja järkevästi hinnoiteltu telakka sekä hyviä venetarvikekauppoja. Kaikki tämä on tehnyt Almerimarista suositun, mm. pohjoismaisten veneiden talvehtimissataman. Sataman vastaanottovirkailija oli varsinainen lingvisti, joka heti tiesi suomen kuuluvan fenno-ugrilaiseen kieliperheeseen: siitä kuuluuko turkki tähän ryhmään, käytiin pitkä mutta tuloksettomaksi jäänyt keskustelu. Kun oli päästy Suomen ja Espanjan sukunimien rakennevertailuun, seuraava asiakas alkoi huokailla melko äänekkäästi odotustuolissaan. Jaska pyysi rauhallista venepaikkaa ja todella rauhallinen luvattiinkin. Perillä, kiinni laiturissa nähtiin, että ympärillä on pääasiassa pitkäaikaissäilytyksessä tai myynnissä olevia veneitä ja pelkästään autioita loma-asuntorakennuksia. Kandeis vähän varoo: sitä saa mitä tilaa. Myynnissä olevalla venenaapurilla on kuitenkin mukava nimi. Olikohan tämä vastaanoton kieliposkella heti mielessä?
Almerimarista on suhteellisen lyhyt maantiematka Alhambraan ja tässä vieressä on Almerian kaupunki, jossa on Espanjan suurin maurilainen alcazaba, linnoitettu kaupunki. Nämä, tarpeelliset veneen huoltotyöt ja viikolle tiedossa oleva kova tuuli mielessä varasimme laituripaikan heti alkaa päälle viikoksi. Maanantaiaamuna aloitetut selvittelyt tuottivat peräti kehnoa tulosta: Alhambra on buukattu täyteen 25.5. saakka, sinne otetaan päivittäin vain rajoitettu määrä väkeä ympäristön kulumisen hillitsemiseksi ja liput myydään etukäteen. Auton vuokraaminenkin alkoi tuntua absurdilta: satamassa aikaisemmin olleet vuokraamot ovat lopettaneet ja lähin vuokraamo on Almeriassa, johon olisimme sillä olleet menossa.
Maanantaina pestiin kannen tiikit hyvin, niin kuin on tapana tehdä Suomessakin toukokuussa. Sateisen tiistain aikana Mari inventoi ja perusssiivosi pentryn, peräkajuutta sai osansa keskiviikkona. Luvattu kova länsituuli alkoi keskiviikkoaamuna, aivan aikataulun mukaan, tarkemmin kuin VR:n junien tulo. Iltapäivällä oli jaksoja, joissa perustuuli oli 18-19 ms ja puuskahuiput huitelivat yli 21 ms. Vielä suojaisan satama-altaan perälläkin veneet kallistelivat oikein tosissaan. Aamupäivällä sataman marinerot kiertelivät tarkistamassa veneiden kiinnityksiä ja tarjosivat meille viereisen, tyhjän paikan peräkiinnitysköyden toiseksi. Kiitos.
Torstaiksi oli tilattu sukeltaja, joka tulisi vaihtamaan potkurin pikkusinkit ja tarvittaessa vetolaitteen ison rengassinkin sekä rasvaamaan potkurin taittolapojen hampaat. Myrskyn takia ruoppaaja ei keskiviikkona tehnyt töitä ja sukeltaja, jonka vakityöpaikka on ruoppaajalla, ilmaantuikin paikalle päivää sovittua aikaisemmin. Alle puolessa tunnissa työt oli tehty ja sukeltaja poistui pakettiautollaan yhtä vauhdikkaasti kuin oli tullutkin. Potkurin sinkit menivät vaihtoon, vaikka niissä vielä olikin vähän kulutuspintaa jäljellä. Vetolaitteen sinkki oli vielä aivan hyvä. Näillä sitten mennään Pohjankuruun saakka. Samalla sukeltaja nosti pohjasta vielä yhden, laiturista joskus irronneen kiinnitysköyden. Tuulta vastaan oleva Va benen perä on nyt sitten kiinni pohjan kiintoankkureissa kolmella limaliinalla.
Torstaiaamuna, jonka sukeltaja yllättäen vapautti meille matkailuun, lähdimme bussilla Almeriaan. Se ei ollut mikään varsinainen pikavuoro, runsaan kahdenkymmenen kilometrin matkaan tuhrautui yli kaksi tuntia, yhdellä varikkopysähdyksellä. Almeriassa ei ole juurikaan muuta nähtävää kuin alcazaba, sen alapuolella oleva vanha kaupunki oli kyllä mukavan mittakaavaista käveltävää.
Alcazaba, 900-luvun lopulla rakennettu Espanjan suurin maurilainen linnoitettu kaupunki on pariin kertaan vuosisatojen saatossa vaihtanut omistajaa ja molemmat uskontokunnat ovat muokanneet sitä omaan käyttöönsä. Asemakaavallinen ja linnoitustekninen ratkaisu on kuitenkin edelleen nähtävissä: sisääntulon puolella laaja puutarha-alue vesialtaineen ja kaskadeineen, sen takana itse asuttu kaupunki ja ylimpänä vankasti linnoitettu citadel, tai mikä se nyt arabialaisessa terminologiassa on. Puisto-osat ja muurit on restauroitu 1960- luvulla ja asutussa osassa on tehty arkeologisia kaivauksia, yksi talo on rekonstruoitu pieneksi museoksi. Kaupunkiosa ja citadel olivat yleisöltä suljettuja. Veden runsas läsnäolo kuuluu islamiin ja päivittäisiin rukoushetkiin. Kuukausi Marokossa lisäsi olennaisesti ymmärrystämme arabikulttuurista ja helpotti tämänkin paikan luonteen ymmärtämistä.
Paluumatka sujui menoa nopeammin, tämä reitti kulki laajojen muovisten kasvihuoneiden välissä. Maisemien katselusta on ehkä turha puhua, suurimman osan alueen maaperästä peittävät kasvihuoneet, joista Kampin K-marketinkin tomaatit ovat kotoisin. Outoa maisemaa joka tapauksessa: asvaltoidut maantiet risteilevät joka puolelta käytössä olevien ja entisten kasvihuoneiden puristuksessa. Montakohan kertaa bussi on aluksi eksynyt tällä reitillä?
Suomesta kantautuneiden viestien mukaan kevät on hyvässä vauhdissa ja etelästä lumet ovat sulaneet. Ennustetut iltapäivälämpötilat ovat jopa korkeampia kuin täällä. Tänne tullessa oli kuitenkin outoa nähdä autereisen ilman läpi rantavyöhykkeen takana lumihuippuisia vuoria. Karttavakoilu paljasti: Sierra Nevadahan se siellä. Tänään näyttää siltä, että keli ei vielä huomennakaan asetu kohtuulliseksi. Varaamme satamasta päivän lisää, mikäs siinä eläkeläisillä on ollessa hyvin kiinnitetyssä veneessä.
From Marina del Este we arrived in Almerimar on Saturday afternoon, carefully passing the dredger in front of the harbour. There is a wide variety of services available for boats: we ordered a diver to chance the zinc anodes in the prop and sail drive and to add some marine grease in the propeller’s teeth. We were planning to visit Alhambra, one of the most famous Moorish palace complexes, but it was fully booked until 25th of May. The authorities reduce the amount of daily visitors to protect the palaces. On Thursday we made a bus trip to the near-by city of Almeria to see the largest Moorish fortified City in Spain from 10th century. It is partly reconstructed (gardens), but the original plan is still easy to read. After this stormy week we head to Cartagena. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti