5.5. 13 Estepona – Marbella Bajadilla 15 nm
7.5. 13 Marbella – Fuengirola 14 nm
9.5. 13 Fuengirola – Caleta de Vélez 29 nm
10.5.13 Caleta de Vélez – Este 18 nm
Gibraltarilla vietetyn lyhyen toipumisloman jälkeen suunnattiin Välimerta ja Aurinkorannikkoa itään, vähän kerrassaan. Tässä pitäisi nyt opetella tekemään lyhyitäkin päivämatkoja ja naatiskelemaan maaelämän ihanuuksista, jos vaikka sellaisia tulisi vastaan. Va benen yleissuunta on nyt koilliseen, Espanjan Välimeren rantapaikkoihin yritetään tutustua samalla innolla ja tarkkuudella kuin tullessa Atlantin rannan satamiin ja kaupunkeihin. Heinäkuun loppupuolella sitten paatti nostetaan Marseillessa rekkaan ja teollisuusmuuttofirma ajaa sen Itämerelle, oikein saattoauton ja vilkkuvalon kanssa.
Gibraltarin kallion itäpuoli on jyrkkyydessään länsipuolta jylhempi, aurinkokin heijastelee siihen kuin ison kerrostalon seinään. Jaskan vielä joskus 90- luvulla Rockin tällä puolella näkemät, pellistä rakennetut sadeveden keräyspinnat on purettu pois – onneksi.
Gibiltä Esteponaan meno oli kuin purjehdusta Itämerellä heinäkuun alussa: ei aallokkoa, 5 ms tuulta, veneellä nopeutta 5 kn, ilma vähän viileä. Melkein oli jo unohtunut, kuinka tasaista ja mukavaa tällainen sunnuntaipurjehdus voikaan olla! Ero rymistelevään tuloon Afrikan puolelta oli joka tapauksessa niin iso, että siitä riitti päivittelyä koko matkan ajaksi.
Estepona oli nimenä meille tuttu, perinteinen rantaturismin kohde. Odotimme siihen liittyvän jonkinlaista kaupunkikulttuuriakin, mutta ainakin se osa, jonka näimme lyhyen pysähdyksen aikana, oli kyllä melkoista mikkihiiriarkkitehtuuria. Jaska on kaiken aikaa jupissut sellaisen rakentamisen olevan ihmisen nöyryyttämistä ja aliarvioimista: kuka sellaista pelleilyä oikeasti voi arvostaa?
Esteponan sataman rannassa on tutun konseptin mukaan ravintoloita vieri vieressä. Meitä miellytti erityisesti se, että niiden sisäänheittotekniikat olivat paljon Kanarialla nähtyjä pienimuotoisempia ja hillitympiä. Hyvää ruokaa oli tarjolla el Grill del Puertossa, missä kaksi lämmintä ruokaa maksoi yhteensä vähemmän kuin Jaskan silmään heti ja käteen myöhemmin tarttunut St Emillion Gran Cru- viinipullo. Marokon jälkeen Gibraltarin hintataso oli tuntunut pelottavalta tärähdykseltä, vaikka sen kuitenkin pitäisi olla jonkinlainen veroparatiisi: hinnoissakaan ei muka ole ALV:ia. Näiden sitä seuranneiden pysähdysten mukana hintataso näyttää normalisoituneen eläkeläiselle paremmin sopivaksi.
Esteponasta lilluteltiin Marbellaan, saadun hyvän vinkin perusteella Bajadillan rauhalliseen satamaan. Tuuli oli säyseän ja olemattoman väliltä, vastaisen puolelta. Ajelimme hissukseen, yksi vekkikin piti matkaan ottaa. Lyhyiden päivämatkojen ehdoton etu on kiireettömyys: päivänvaloa riittää eikä matkanopeutta tarvitse koko ajan vahtia. Perillä satamatoimistossa Jaskan allekirjoitettavaksi työnnettiin kaksisivuinen, pelkästään espanjankielinen sopimusasiakirja, jonka toimiston täti kysyttäessä kertoi olevan kuvaus siitä, mitä kaikkea tapahtuu, jos Va bene karkaa satamasta maksamatta laskuaan. Kovin tärkeältä asiakasnäkökulma ei tuossa tilanteessa tuntunut; siihen vaan nimi alle, olkaa hyvä. Pois lähtiessä Jaska pyysi muistoksi kopion sellaisesta, ihan vaan på skoj. Ehkä joku joskus osaa kertoa, mihin kaikkeen sitä tuli sitoudutuksi.
Kesken matkan toinen genoavinssi lakkasi olemasta vinssi, se pyöri kontrollitta ja ilman vinssin olemukseen olennaisesti kuuluvaa ratinaa. Äänioireen perusteella vikaa osasi etsiä. Siellähän se oli: Hammasrattaan sisällä olevat, takaisinpyörimisen estävät jousitetut jarrukappaleet olivat liikkumattomina liian jäykässä rasvassa. Puhdistuksen ja uudelleenrasvauksen jälkeen kaikki toimi taas kuin ennen. Vinssin kasaus on joka kerta yhtä jännittävä palapeli: menevätkö kaikki osat tasan vai jääkö jotakin yli. Melkein samalla kertaa lakon tehnyt spinnuvinssin jammeri tokeni sekin puhdistuksella, yksi hammasharja siinä tosin meni tärviölle.
Marbellalla on maine vanhana hienona rantalomakohteena. Lyhyiden pysähdysten ongelmana on se, että paikan mahdollista vielä olemassa olevaa vanhaa hienoutta ei aina ehdi löytää. Maanantai-iltapäivänä päätimme lähteä etsimään asiakirjoissa esiintyvää vanhaa kaupunkia rannan mammuttihotellien takaa. Ja siellähän se oli: taustalla oleva vuoristoinen maisema aukeni hienosti näkyviin ja vanha kaupunki oli oikea kaupungin keskusta kapeine kujineen ja pikku aukioineen. Siellä oli helppo ymmärtää, mihin Marbellan alkuperäinen viehätys heti sodan jälkeen uudelleenvirinneessä matkailussa on perustunut. Ja olihan siellä 1000- luvulta peräisin olevan, maurilaisen linnoitetun kaupungin (alcazaba) rauniotkin. Siis siltä ajalta, kun meillä kotona vielä kopisteltiin jäitä virsuista kodan eteisessä.
Marbellan edustalle merikorttiin on erikseen merkitty fishing platfom, joka lähempää nähtynä vaikutti täysin läpipääsemättömältä poijujen, verkkojen ja pyydysten kokoelmalta. Se ei ollut mikään Itämereltä tuttu kalakassi. Kala, joka tästä ui läpi, olisi kyllä syytä heti kutsua Mensan jäseneksi. Matkaa Fuengirolaan oli 14 nm. Tuulta oli vajaat kaksi metriä, takaa. Koneella tuupaten tulimme tänne kovin monien suomalaisten tuntemaan talviasumis- ja rantalomapaikkaan. Kaupunki ei näin ensituntumalla tehnyt kovin myönteistä vaikutusta. Suomen kieltä kuuli ja näki mm. ruokalistoissa siinä määrin, että väkisinkin alkoi miettiä, josko se Wettenhovi-Aspa sittenkin oli oikeassa. Lämmintä oli ja mukavaa, rantaakin oli kävijän käytettäväksi runsaasti.
Perjantaina tehtiin vielä pikku matka Esteen (Punta de Mona), jota monet käyneet ovat kiitelleet mukavaksi ja rauhalliseksi satamaksi. Kalliskin se oli, Va benen yö maksoi 45,50 €, sillä rahalla on varattu hotellihuoneitakin. Mutta toisaalta, niihin ei mahdu vene. Jos aikaisemmin ei ole ymmärtänyt, mitä Espanjan rakennuskupla tarkoitti, täällä se on helppo nähdä: perustusvaiheeseen jäänyt iso projekti sataman sisääntulorinteessä ja rannan huoneistoissakin irvistelee paljon tyhjiä ikkuna-aukkoja. Mutta kaunis ja oikean mittainen paikka. Rannassa on kolme ravintolaa. Toimiston tytön mukaan kahdella on italialainen omistaja, mutta kolmas tarjoilee normaalia ruokaa.
From Gibraltar on we have re-practiced to sail short day trips without any hurry. In the first days we recalled sailing in the Baltic: no big waves, mild winds and a bit cool. We stopped in Estepona, Marbella Bajadilla, Fuengirora (where hundreds of retired Finns stay in the winter time),Caleta de Vélez and Puerto Marina de Este. Our aim is to check the cultural heritage of the Spanish Mediterranean coast at least as well as the Atlantic one’s places. In the last week of July we load Va bene on a truck and she will be transported to Travemünde, Germany and launched again./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti