Almerimarista lähdettiin eteenpäin sunnuntaina puolen päivän jälkeen, tavoitteena Cartagena n. 110 mailin päässä. Siinä välillä olevat satamat ovat pieniä ja niistä on toisinaan ohjattu sisään yrittäneitä veneitä poiskin. Varminta oli siis lähteä yli yön suoraan Cartagenaan. Ennen lähtöä päätettiin vielä tankata, kun huoltoasema oli sopivasti tarjolla satamatoimiston vieressä. Valitettavasti vain dieselmittarin letku ja pistooli oli mitoitettu huomattavasti isompia jahteja ja tankkeja varten, polttoaine kuohui kannelle monta kertaa. Ilmiö oli ilmeisesti mittarimarinerolle tuttu, ainakin hän aina tarvittaessa nyökytteli ymmärtäväisen näköisenä. Onneksi Jaska aina ennen tankkausta rutiinisti kastelee kannen, ettei mahdollisesti yli tuleva diesel pääse pahasti imeytymään tiikkiin.
Edellisten päivien kova länsituuli oli hiljalleen asettumassa, lähtiessä sitä vielä riitti ensimmäisen 30 mailin ajaksi. Kun tuuli oli n. n. 9 -10 ms, pelkkä genoa riitti vauhdin pitoon hyvin. Tällä suoralla keskinopeus oli n. 6,8 kn. Takaa vyöryviä korkeita aaltoja oli mukava seurata. Va bene nosti perää kauniisti korkeimpienkin aaltojen kohdalla, yhtään aaltoa ei kaatunut sisään. Gabo de Gatan kulmalla tuuli vielä kääntyi enemmän taakse ja heikkeni vähän. Tällä osuudella on pilottikirjan mukaan paljon tonnikalaverkkoja, jotka ”pystyvät pysäyttämään pienen rahtilaivan”. Pimeässä ajoimme verkkojen takia yli 10 nm päässä rannasta, ne ovat useimmiten 2 - 4 nm etäisyydellä. Tonnikalan kalastus on aina ollut tässä päässä Välimerta iso business, kokonainen valtio (Tunisia) on aikanaan saanut sen mukaan nimensäkin.
Aamukahden aikaan vauhti sitten putosi alle kolmen solmun ja purjeen paukkuminen alkoi olla nukkumista yrittävälle suurempi äänihaitta kuin koneen käynnistäminen. Loppumatkan viimeiset kuusi tuntia ajettiin koneella. Cartagenaa lähestyttäessä Mari sattumalta tarkisti NavTexin, jossa varotettiin aivan sataman suulla järjestettävästä kovapanosammunnasta. Ammunnan aloitus ja meidän tulomme alueelle näyttivät osuvan samaan aikaan. Onneksi NavTex käyttää UTC-aikaa, me paikallista. Tässä parin tunnin raossa ehdittiin ehjänä satamaan, ei siis osunut eikä uponnut. Satamassa saatiin ponttonilaiturista mukava kylkipaikka.
Cartagenassa on nähtävää karsimiseen saakka. Hienosti kivetyn kävelykadun varrellakin on silmäänpistävän runsaasti pystyyn tuettuja julkisivuja, joiden takaa koko muu rakennus on purettu pois. Voipi olla, että kaikki ne eivät jaksa olla pystyssä siihen saakka, kun täällä seuraavan kerran rakennetaan jotakin. Castillo de la Concepcion heti sataman edustan kukkulalla oli ensimmäinen yritys selvittää meitä kiusannut ongelma: mitä sukua vanha Karthago oikein on tälle ns. uudelle Karthagolle? Vanhasta linnoitetusta kaupungista ei paljon ole jäljellä, mutta ison keskustornin raunioon rakennettu interpretaatiokeskus (!) oli kyllä valaiseva. Karthagon ongelma ei kuitenkaan selvinnyt siellä. Myöhemmin amfiteatterin satunnainen karttaliite ja hankittu opaskirja sitten auttoivat tyhmiä, olisi varmaan koulussa pitänyt lukea puunilaissotien kulku tarkemmin.
90- luvun rakennusbuumin kantoaallossa täällä on rakennettu paljon hienoja(kin) julkisia rakennuksia. Meriarkeologian museo aivan sataman vieressä on rakennuksena näyttävä, meidän vauhti ei riittänyt sisälle menoon saakka. Aivan sen vieressä on uusi suuri auditoriorakennus, jonka kaksoisjulkisivun ulompi kuori on askarreltu eri värisistä muoviputkista. Ei oikein napannut. Ei sentään kaikki.
Espanjan sisällissodan aikaiseen väestönsuojaan (5 500 henkeä) rakennettu museo refugio de la querra civil valotti tehokkaasti elämää sisällissodan tasavaltalaista hallitusta kannattaneessa Cartagenassa ja sekä Saksan että Italian ilmavoimien runsaita pommituksia täällä. Näyttelyn teksteistä todettiin kyynisesti ilma-aseen kehittyminen sodan edellä ja sisällissodan näille valtioille (ja Neuvostoliitolle) tarjoama mahdollisuus testata uusia aseita käytännössä. Lapset sodassa - osastolla oli vaikuttava piirustus ”kotikatuni pommituksesta”.
Cartagenassa on myös suuri roomalainen amfiteatteri, todennäköisesti keisari Augustuksen ainakin osin rahoittama: sen on oletettu olevan osa Rooman maailmanvallan näyttävää esittelyä täällä periferiassa. Vuosisatojen saatossa teatteri oli hautautunut mäen sisään, unohdettu ja sen päälle oli asuinrakennusten lisäksi rakennettu mm. sittemmin sisällissodassa raunioitunut Santa Marian kirkko (jonka säilyneiden osien restaurointi on nyt menossa). Teatterin kaivaminen esiin ja arkeologiset tutkimukset johtivat uuden museon rakentamiseen. Rafael Moneon suunnitelma on voimakas ratkaisu. Jaska ei ollut aivan varma, olisiko Suomen Museovirasto heti näyttänyt sille vihreää. Museo ja teatteri muodostavat kokonaistaideteoksen, jossa alkuperäisen teatterin voimaa on korostettu harkituilla täydennyksillä. Museoprojektiin on sisällytetty lähikadut, naapuritalojen päädyt ja väljyyden saamiseksi on purettu yksi kerrostalokin, jonka julkisivut on kuitenkin jätetty jäsentämään katutilaa. Kelpasi siinä tämän henkeäsalpaavan visiitin jälkeen istua olusilla ja vielä aidan raosta tirkistellä menneiden polvien tekemää monumentin rakennusosien läjitystä, ihan pöydän vierestä.
Our following leg (111 nm) brought us to Cartagena. We sailed over the night ca 10 nm outside the coast line to avoid the tuna fish nets. Cartagena is one of the major Spanish naval bases and we arrived just before a firing exercise started outside the harbour and got a good berth alongside the pontoon. There are lots of sites to see in Cartagena. We visited the Castillo de Concepcion (fortified hill just behind the harbour), civil warshelters museum from the period of civil war 1936-39 and the great Roman amphitheatre, excavated during last 20-30 years. The new museum by Rafael Moneo combined with theatre is a very good architectonic (and pedagogic) achievement./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti