Matkailussa siirryttiin A:sta B:hen. Torstaina mentiin sataman yli köysiradalla (hyvin näkyivät isot jahdit!) Montjuicin kukkulalle, ylhäältä alas kävellessä käytiin läpi ensin linnoitus, siten Juan Miró- säätiön kokoelmat ja v. -29 maailmannäyttelyyn alun perin tehty, Mies van der Rohen suunnittelema Barcelona-paviljonki. Se alkuperäinen purettiin heti näyttelyä seuranneena vuonna ja tarkka kopio siitä rakennettiin v. 1986. Se on niin uskollinen alkuperäiselle, että lipunmyyjän paikkakin on räystään alla, lippukassa vyölaukussa. Ei siis mitään lisäkoppeja edes lähelle. On se elegantti, erityisesti oman rakennusaikansa taustaa vasten. Tämän turneen päätti Caixa Forum, vanhasta teollisuusrakennuksesta kokous- ja tapahtumatilaksi muutettu. Vanhaa siinä tosin oli enää vain ulkoseinien ulkopinta. Lauantaina vuorossa oli Picasso- museo, jossa on erityisesti Picasson varhaiskauden töitä. Me olimme säälimättömän ovelia ja menimme museolle puoli tuntia ennen avaamista, vain päätyäksemme jo valmiiksi melko pitkän jonon hännille. Jo pelkästään viiden palatsin muodostama museokokonaisuus on sävähdyttävä, se tarjoaa mahdollisuuden tosi väljään ripustukseenkin.
Juhannuskin oli, vietimme sitä kahteen kertaan. Ensin suomalaisen kalenterin mukaan (joka on se väärä, siirretty Suomessa ja Ruotsissa viikonlopun yhteyteen v. 1955) ja sitten espanjalaisen kalenterin mukaan 24.6, oikeana Jussina. Se meidän juhannuksenviettotapa puolestaan tuntui oikeammalta, täkäläinen muistutti enemmänkin uudenvuodenaattoa: paljon väkeä tungeksimassa rannalla, paukkupommeja ja sähikäisiä pyörimässä ihmisten jaloissa. Ihan holtitonta touhua ja vielä melkein selvin päin. Luvattuja kokkoja ei nähty yhtään, yksi rannalta ammuttu punainen hätäraketti kyllä. Ilotuliteshow naapuriaukion kirkon edessä oli melkein pelottavaa katseltavaa, yhden silmäensiavun ehdimme rekisteröidä ennen veneelle pakenemista. Räiske jatkui sitten aamukuuteen.
Palasimme veneelle ja istuskelimme sitloodassa jonkin aikaa omia juhannusviinoja kumoten, oma pullo kummallakin. On se mennyt kohtuullisuuskin melkein kohtuuttomaksi! Ja nyt sitten mennään täälläkin synkkää syksyä ja räntäsateita kohti.
Olemme joinakin iltoina kävelleet iltapimeällä katselemassa kaupunkia. Ravintoloiden suuri määrä ei lakkaa ihmetyttämästä. Mari väittää lukeneensa, että suuri osa niistä palvelee kaupunkilaisia, heidän sosiaalisia tarpeitaan. Ja vain osa olisi matkailun synnyttämiä. Aika monen kulman takaa kujille tunkee soittoa ja osa rakennuksista on valaistu melkein surrealistisella tavalla. Kaupunki näyttää mukavasti erilaiselta pimeällä.
Barcelonan oletettu kahden viikon oleskelu näyttää muodostuvan vielä vähän pidemmäksi. Leonin lahti, joka aukeaa tästä pohjoiseen, heti niemen takana, on tunnettu kovista mistral- tuulista. Alppien ja Pyreneitten välistä pusertuva tuuli voi puhaltaa tosi kovaa monta päivää. Ja nyt ennusteen kartoissa on paljon värejä, punainen tarkoittaa 20-22 ms perustuulta. Ja kun se on vielä vastaista, sekaan ei todellakaan tee mieli. Odottelemme tässä vielä jonkun päivän, sitten lähdetään kohti Ranskan Port Napoleonia, etappi kerrallaan. Sinne on jo lähetelty varauksia: paikka, alasrikaus, 22.7. nosto autoon ja kohti Itämerta.
The distance from here to Port Napoleon near Marseille in France is only 235 nm. We have reserved the berth in there on 8th of July. So we don’t need to go out and sail in the present, very heavy head winds. Waiting here in Barcelona is pleasant: after the previous posting we have seen e.g. large Joan Miró collection, Mies van der Rohe’s Barcelona pavilion and Picasso- museum, as well. The midsummer festivities did not match the Finnish ones, they resembled more the new year’s eve: people crowding in the streets, lot’s of fire works, but not so many drunken people as in Finland. We celebrated Sant Joan twice: first according the Nordic calendar in the weekend and then in the Spanish way on the following Monday. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti