Quinta do Lordesta lähdettiin kohti Kanariaa aamukymmeneltä. Jaska oli illalla varmistanut marinerolta, että aamulla lähtiessä olisi dieseliä saatavilla. Huoltoaseman laiturissa totuus sitten selvisi: pumppu pysähtyi 17,5 litran kohdalla, yksi moottorivene oli ehtinyt käydä tankilla ennen meitä. Jos tuon olisi tiennyt, ei niitä tankin pohjasakkoja olisi menty ollenkaan imuroimaan. No, meillä oli kuitenkin dieseliä vielä aika paljon jäljellä, varmuuden maksimointi ei tällä kertaa vain onnistunut.
Ensimmäisenä päivänä saatiin kunnon purjehdusta, koko vaatekerta oli levällään. Yöksi isopurje otettiin sisään ja kokonaan avattu genoa jätettiin vetämään. Seuraava päivä olikin sitten ennusteen mukaisesti melkein tyyni, ajelimme hidasta koneajoa, ettei tultaisi perille liian aikaisin, siis pimeään aikaan. Ennuste lupaili alkumatkalle aika löysiä tuulia. Pohjoisesta meidän perässämme oli kuitenkin tulossa melko kovan tuulen alue, jonka edellä yritimme pysyä.
Kymmenien mailien päässä kaikista maista avomerellä suoraan keulan edessä oli yllättäen pieni, yksinäinen verkon merkki, johon ilman väistöliikettä olisimme kolauttaneet. Siinä sitä olisi todennäköisyyslaskijoille mietittävää.
Kun tuuli sitten uudelleen virisi, aika reippaanakin, uhka joutua tulemaan pimeässä perille Santa Cruziin nousi uudelleen mieleen. Takatuulta oli parhaimmillaan 13 ms, yhdelläkin purjeelle nopeus nousi yli 8 solmuun. Espanjan korkein vuorenhuippu Teide (3718 m) tuli näkyviin n. 70 mailia ennen reittipisteenä olevaa Anagan niemeä. Sitten aurinko laski ja sekin kiintopiste hävisi näkyvistä. Matkan molemmat yöt olivat todella sysipimeitä: uusikuu, pilvistä ja paikoin sadettakin. Pilvet tosin reunustivat vain horisonttia, keskitaivaalla linnunrata ja tähdet näkyivät kirkkaina.
Olimme olleet vähän pettyneitä siihen, ettei delfiinejä sitten Manner-Portugalin rannikon ole nähty. Nyt sekin asia korjautui: iso parvi tuli moikkaamaan meitä, niiden reitti kulki ristiin meidän kanssa, mutta kohteliaina ja uteliaina ne kävivät hetken aikaa uimassa veneen rinnalla. Vapaavuorolta herätetty Kaisu onnistui kuvaamaankin näitä nopealiikkeisiä veijareita. Joitakin tunteja myöhemmin Mikko näki valaan, onneksi kuitenkin riittävän kaukana. Me muut voimme todentaa havainnon vain runsaiden vesisuihkujen perusteella, itse otukset kuitenkin pysyttelivät piilossa. Ja oikein hyvä niin.
Hidastelu meni aivan nappiin: aurinko nousi tuntia ennen perille tuloa. Saaren päältä työntyi sadekuuroja merelle ja sateenkaaret olivat komeita. Teneriffan Santa Cruzin satama on edelleen suuren tieprojektin vankina, viime vuodesta tilanne on melkeinpä huonontunut. Kartasta äkkiä katsoen satama näyttää sijaitsevan ideaalisti aivan keskellä kaupunkia, todellisuudessa kauppaan (ja oluellekin) on raivostuttavan pitkä kiertomatka. Las Palmas olisi Kanarian satamista suurin ja monipuolisin, mutta ARC- kisan (Atlantic Rally for Cruisers) lähtöön saakka se on kuuleman mukaan varattu näiden veneiden käyttöön. ARC- lipuilla varustettuja veneitä oli vielä Quinta do Lordessa seitsemän, mutta sieltä ne suunnistavat suoraan Las Palmasiin. Ralliin osallistuu vuosittain yli 220 venettä, joten kyllä siinä yksi satama täyttyykin. Se on taloudellisestikin merkittävä tapahtuma, yli 1 000 purjehtijaa, jotka varustavat veneitään pitkään ylitykseen ja kuluttavat rahaa muutenkin. Ei ihme, että molemmissa päissä kisaa heille on varattu kohtuullisen hyvät olosuhteet.
Ensimmäisenä iltana perillä olimme iltana ulkona syömässä, kunnon pihvit kelpasivat kaikille. Niin mukava maa kuin Portugali onkin, lihaisammat ruhonosat tuntuvat sieltä tykkänään kadonneen, emme löytäneet yhtään kunnollista pihvipaikkaa. Aikaa ja yritystä siihen kyllä käytettiin. No, niin kuin fysiikan ensimmäinen perussääntö sanoo: minkä ruuassa voittaa, sen viinissä häviää.
Niin, se lööppiaines: kuin yhdestä suusta totesimme, että olemme juuri tuoneet maailmanhistorian ensimmäisen Saare 38:n Kanarialle, Euroopan eteläreunalle! Paikallinen media ei tosin noteerannut asiaa mitenkään. Kumma juttu, sillä vene on todella hyvä matkavene. Siis näille isommillekin vesille. Onnittelut vielä Kamu Stråhlmanille ja Saare Paatille! Ja miksei myös meille itsellemme.
The last leg from Madeira to Canaries took two whole days and nights. We enjoyed partly very good sailing and arrived in Santa Cruz de Tenerife in the morning, one hour after the sunrise. During the trip we saw dolphins and whales, the latter ones luckily not too near. One third (going there, being there, coming back) of the project is over, now we start the second phase./J/
Hola Saare 38 ja sen gastisto!
VastaaPoistaLuannikkast tuntu teijä reis etenevä. Ny te olet Santa Cruz ja siäll ja Teneriffall om bali nähtävä ja kaikkiall merell näky Teide. Me varatti jo viikko sitt lipu viikoll kahdeksa, pitäkkä Saare seilauskunnos, mutt siit sitt enemmä ens vuann. Nauttikka, sill te olet sen ansainnu.
terv viäl jonku aikka pyrokraattiKalle