Porto Santo jäi taakse tiistaiaamuna, purjetuultakin riitti osaksi matkaa. Nyt ei tarvittu Mannerheimintien maa-aseman palveluita. Edellisellä, pitkällä legillä soittelimme pari kertaa satelliittipuhelimella Teemulle Suomeen, hän tarkisti ennusteen pysymisen hyvänä. Ja pysyihän se.
Matkalla ei nähty delfiinejä, ei niin mitään, päivää ennen tullut Meriida oli nähnyt valaitakin. Marinero sen sijaan tuli kumiveneellä vastaan ja ajoi edellä meille varattuun paikkaan, jossa toinen avustaja oli valmiina ottamassa köysiä vastaan. Saimme paikan melkein sataman perältä, mahdollisten maininkien ulottumattomissa. No, tai ainakin kauempana niistä. Isonpurjeen lyhimmän latan alapuolisko oli jostakin syystä jossakin vaiheessa hajonnut aivan tikuiksi. Paikallinen purjemaakari ei osannut auttaa, vaikka ilmaantuikin paikalle auliisti. (Sen sijaan hän antoi naapurikylästä hyvän ravintolavinkin). Soitto Suomeen tuotti lupauksen varaosista seuraavaan satamaan Kanarialle, hiilikuitukeppi pitäisi löytää sieltä.
Sitten olikin vuorossa pyykinpesu; koneet ja rahastusratkaisut vaihtelevat satamasta toiseen kuin porttikoodit Ranskassa, hankalista vaikeisiin. Porto Santon hiekkakeleissä nuhjaantuneet vaatteet tulivat kuitenkin taas kuntoon.
Satama on osa Quinta do Lorden lomakeskusta, joka on nyt ollut 4 vuotta rakenteilla, sen piti valmistua jo vuosi sitten, mutta valmistuukin vasta nyt, tulevassa joulukuussa. Eikä silloinkaan aivan kokonaan, mutta pääosin ainakin. Alue koostuu loma-asunnoista, joita niiden omistajat voivat vuokrata alueen perustettavan hotellin käyttöön majoitustiloiksi, silloin kuin eivät niitä itse käytä. Kyselimme hintatasoa: 140 m2:n suuruisesta asunnosta (kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö) pyydettiin noin 440 000 € + 6% vero. Sen lisäksi tulee 25 € /m2 suuruinen vuotuinen hoitovastike. Esittelijän mukaan asunnoista n. 20% on myyty, rantakuppilassa tavatun paikallisen asiantuntijan mukaan tässä arviossa oli kyllä nolla liikaa. Esittelijän mukaan alue muodostaa ”perinteisen madeiralaisen kylän kirkkoineen”. Kunnantalon paikalla tosin on hotellin vastaanotto- ja ravintolarakennus. Arkkitehtuurin laadusta käytiin tiukkaa keskustelua, prinssi Charles varmaan tykkäisi tästä Jaskaa enemmän. Mutta olkoon. Jos tänne samalla saadaan luvattu elintarvikekauppa ja pieni venetarvikeliike, niin OK. Lomanviettäjien ja siinä sivussa veneilijöidenkin liikenneyhteydet Funchaliin paranisivat nykyisestä, nykyisellään bussi ajaa pääasiassa vain keskipäivällä. Sen lisäksi pieni shuttlebussi ajaa pari kertaa päivässä naapurikylän supermarkettiin.
Varasimme auton viideksi päiväksi, Marilla oli lista nähtävistä paikoista ja asioista. Säät kuitenkin vastustivat tätä pyrkimystä: sumua, pilviä huipuilla ja sunnuntaina jopa sadetta. 25 lähteen levadan lähtöpaikalla käytiin sunnuntaina katsomassa asianmukaisesti varustautunutta goretex- kansaa sateessa ja kurvattiin sitten pois. Ehkä ensi kerralle sitten.
Lauantaina lähdimme kävelemään levadoja. Caldeirao Verden levada, jonka varteen osuu maailmanperintöluettelon laakeripuumetsä, oli luonnollinen valinta. Siellä yllättäen vesiuraa varten oli tehty tunneli (loogista tosin, kun ylämäki sattuu virtaavan veden reitille). Meillä ei ollut lamppuja mukana ja etummaisena pimeässä tunnelissa haparoinut Jaska kalautti päänsä tunnelin kattoon. Syntynyt reikä ei ollut iso, verta tuli kuitenkin vastaantulijoiden säälivistä ja kauhistuneistakin katseista päätellen riittävästi. Madeiran hoitokunta kuulee tästä vielä!
The Quinta do Lorde resort and pleasure boat harbour is located in the easternmost tip of Madeira. We stayed there because the capital city Funchal’s harbour is crowded and dirty. In Quinta do Lorde we rented a car for tourism: one World Heritage site, the famous levadas in the laurisilva forest and the beautiful landscape in general. During the week-end the weather turned rainy and windy, limiting our efforts./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti