Ollaan siellä

Tämä projektimme on alusta saakka jakaantunut kolmeen pääosaan: 1) mennään sinne, 2) ollaan siellä ja 3) tullaan takaisin. Osa yksi on nyt katsottava suoritetuksi, aivan täysiä tyylipisteitä siitä ei saatu runsaan koneajon takia, mutta ei kai sitä nyt eläkkeellä ole tarkoituskaan kryssiä pitkin maailman valtameriä. Ei siitä esitteessä ainakaan mitään puhuttu.

Teneriffan marina Santa Cruz on pitempiaikaiseen oleiluun aika tylsä satama, laaja asfaltoitu pysäköintikenttä molemmin puolin ja suuri tietyömaa takana ei juuri kutsu viihtymään. Viime vuodesta parannuksena satamaan on kuitenkin saatu langaton netti, ei nyt suorastaan veneisiin saakka ulottuva, mutta muuten autiona olevan sataman keskusrakennuksen terassille kohtuullisesti pelittävä. Terassia lähestyessä jo istujien katseen suunnasta näkee, toimiiko wi-fi vai ei. Netin toimiessa kaikki ovat syventyneinä koneisiinsa, mutta sen pätkiessä katseet nousevat heti anovan hartaina kohti yläpuolista ikkunalautaa, jossa tukiasema istuu. Aika usein tätä niskaliikuntaa näkyy harrastettavan. Kun rantakadun suuri tietyö sataman ja kaupungin välissä ehkä joskus valmistuu, toivoisi itse satamaankin joitakin parannustoimia, siis ihan niin kuin viihtymismielessä. Illalla lämpimässä, kun pimeys armollisesti verhoaa ympäristön, on mukavaa istua veneessä. Marin Portugalista ostama olkihattu on ylennetty istumalaatikon vaativaan valaisinkäyttöön. Ilman lierejä tosin, mutta hikinauha sentään on tallella.

Kaisu ja Mikko lähtivät lauantaina reppureissaamaan La Gomeralle pariksi päiväksi, me menemme sinne vähän myöhemmin. Palattuaan he arvioivat paikkaa positiivisesti, omat kommentit seuraavat marraskuun puolella.

Mari ja Jaska lähtivät sunnuntaina la Lagunaan, ratikalla maailmanperintöä katsomaan, La Laguna on Teneriffan aikaisempi pääkaupunki. Vähän ihmetystä oli herättänyt kovin myöhäiseltä tuntuva auringon nousuaika. Paluumatkalla ratikan kello sitten paljasti totuuden: Kanarialla noudatetaankin UTC- aikaa, ei manner- Espanjan UTC -1h aikaa niin kuin me siihen saakka neljän päivän ajan olimme luulleet. Aina sitä oppii uutta. Itse maailmanperintökaupunki oli mukavan, kiireettömän tuntuinen kaupunki. Sen parasta antia olivat jotkut ehjät katunäkymät ja yksittäisten rakennusten hyvän tuntuinen käsittely ja hoito. Merkittävät rakennukset oli merkitty ilahduttavan selkeästi.

Retki tulivuori Teidelle oli vuorossa maanantaina. Sitä varten vuokrasimme Citroen C3:n, jonka parhaat kilometrit olivat jo jääneet taakse. Kyllä se meitä jaksoi kuljettaa. Teiden opastuskeskus on n. 2 500 metrin korkeudessa, missä oli jo aika kylmää ja tuulistakin. Täysin paljas vulkaaninen kraatteri oli aikanaan Apinoiden planeetta- elokuvan filmauspaikka. Maailmanperintökohteena Teiden kansallispuisto on ollut vuodesta 2007. Tuulen takia (25 ms) ylös nostava köysirata oli suljettuna, yläasemalta olisi ollut vielä noin 200 m nousu huipulle. Sinne kiipeämiseen vaaditaan kirjallinen erityislupa, ruuhkien kontrollointia arvatenkin. Universaalia maailmanperintökohteille(-kin) tuntuu olevan täysin mauttoman matkamuistokrääsän myynti. Madeiralla sateen vuoksi epäonnistuneella levadakävelyllä pysähdyimme ylätasangon näköalapaikalla kahvilla. Siellä kiersimme matkamuistokauppaa arvioiden, olisiko siellä yhtään tavaraa, jonka kelpuuttaisimme omaan kotiimme. Ei ollut. Toisaalta, kauppa näkyi kyllä käyvän ihan mukavasti.

Apinoiden planeetan muistoksi miehistö ikuistettiin klassisessa apinaposeerauksessa.

Santa Cruzista lähettiin etelään päin torstaina, tullessa oli maksettu viikosta ja se myös käytettiin. Ei tänne nyt rahaa hassaamaankaan ole tultu. Keli oli lähtiessä aivan sileä, mutta alkuiltapäivästä tuuli nousi melko nopeasti. Vastaisena, puuskien huiput olivat yli 14 ms. Tällä kohtaa on pilottikirjoihinkin merkitty tuulen kiihtymisalueet, mutta nollasta neljääntoista tuntui kyllä vähän liioittelulta.

Tulimme Las Galletasiin siestan aikana, joten satamatoimisto ei suvainnut vastata VHF-huuteluihimme mitään. Marinero kuitenkin näkyi laiturilla viittomassa ja opasti meidät aisapaikalle. Se oli melko mukava paikka, kymmenen senttiä lisää leveyttä olisi kuitenkin ollut hyvä bonus. Nyt lepuuttimet narskuivat kaiken yötä ja sisään tulevasta mainingista aiheutunut toisen kiinnitysköyden helan kirkas kilinä täydensi niitä. Mutta turhaan, Va benen porukka pääsisi nukkumisen SM- kisoissa mitalisijoille ihan ilman harjoitteluakin.

Las Galletas on satama, joka on ollut vieraileville veneille suopea vasta jonkin aikaa, pääosan venepaikoista ovat aikaisemmin varanneet paikalliset kalastusveneet. Galletas on kuitenkin vielä oikea kaupunki, vaikka se nyt onkin muuttunut melko täydellisesti lomakohteeksi. Kaikki rannan kahvilat ilmoittelevat ”traditional English breakfastia”. Vieressä on Costa Silencion pelkäksi lomakohteeksi rakennettu hotellirypäs. Tätä hiljaisuutta katkovat Teneriffan eteläiselle lentokentälle säännöllisin välein laskeutuvat koneet.

Täältä meillä oli tarkoitus jatkaa nykymiehistön kanssa vielä pikku matka eteenpäin, Puerto Colóniin. Se oli kuitenkin aivan täynnä, joten tämä Las Galletasin visiitti venyy nyt joitakin päiviä ajateltua pidemmäksi. Kaisu ja Mikko lähtevät alkuviikosta kotiin, lumitöihin.

After a week in Santa Cruz, visit to Teide and former capital city of Tenerife la Laguna (both Word Heritage Sites) Va bene headed to Las Galletas in the southern part of Tenerife. The extra crew flies home from here. We have enjoyed sailing together for one month. But now the first snow waits for them there./J/