maanantai 1. lokakuuta 2012

ettepäi!

Veli Esko ja ja vaimonsa Tuula toivat ihan mukavan ja virkistävän tuulahduksen, elämää on sataman ulkopuolellakin. He houkuttelivat meidät jopa uimarannalle. Mari ui, Jaska ei. He lähtivät keskiviikkona junalla Lissaboniin harjoittamaan vielä turismia muutamaksi päiväksi ennen paluuta syksyiseen Suomeen, missä piha-alueen parannustyöt odottavat.


Meille jäi muutama päivä aikaa valmistautua lisämiehistön tuloon. Mikko ja Kaisu lähtivät suoraan Suomenlinnan venesataman ja rantaravintolan Valimon sulkubileistä lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna, miten sen nyt näkee, klo 00.40 lautalla, lento Lissaboniin klo 5.35, sieltä junalla Lagosiin, missä he olivat perillä 14.30 (UTC). Yllättävän pirteinä he saapastelivat asemalaiturilla meitä vastaan. Toisaalta, ei illalla juuri tarvinnut tuutulaulujakaan laulaa peräkajuutan suuntaan.


Maanantaina, heti aamusta, aloitettiin matkalle Porto Santoon valmistautuminen. Ruokalistan laadinnassa ja ruokatarvikkeiden hankintalistan tekemisessä kaksi ravintola-alan ammattilaista helpottaa jo kummasti. Noin neljän vuorokauden purjehdus vaatii jo juomavettäkin aivan merkittävät litramäärät, ja siis tilaakin pulloille. Onneksi sataman vieressä on iso Pingo Doce- myymälä. Ja satamassa lainattavia kärryjä.

Taloksi tai veneeksi asettuminen edellyttää jonkinasteista joustavuutta. Meidän iso veneemme, jossa Marin kanssa olemme tottuneet elelemään suhteellisen väljästi, alkoikin äkkiä uusien rinkkojen ja tarvittavien vuodepaikkojen paineessa tuntua ahtaalta. Kannella kun tavaraa ei juuri voi kuljettaa. Siitä poikkeuksena on kaksi kaiteeseen sidottua ylimääräistä dieselpänikkää.

Mikon ja Kaisun purjehduskokemus on pääosin peräisin H-veneestä, joten vähän isomman matkaveneet takilaviritykset oli syytä käydä läpi, samoin turvakäytännöt. Tuuliennusteet lupaavat heikkoja myötäisiä tuulia koko ajaksi. Azorien eteläpuolella on häiriö, jonka pitäisi kuitenkin pysyä poissa meidän reitiltämme. Tuulet vaikuttavat niin kevyiltä, että alkumatkasta hankittu koneajokokemuskin voi tulla käyttöön. Me on nyt lakattu liiemmälti suremasta koneella ajamista. Pääasia on, ettei vastassa ole turhan kovia kelejä. Eikä tällaiseen matkapurjehdukseen näillä leveyksillä kuulumattomia kovia vastatuulia.


Maanantai-iltapäivällä käytiin syömässä Bar Lotassa, joka on paikallisten ja viereisen kalatukun väen työmaaruokala. Grillattuja sardiineja ja kuoripottuja, runsaassa rasvassa. Tukevaa ja täyteläistä kuin paikkakunnan omat pojat.


Tiistai-aamuna lähdetään, kunhan satamatoimiston väki tulee töihin ja avaa meille sillan. Satamamaksu käytiin maksamassa jo etukäteen, ettei siitä ainakaan jäädä kiinni. Sääli, että low-season hinnoittelu alkoi vasta lokakuun alussa, puolesta syyskuusta laiturissa köyhtyi 560 €. No, se menee hyvään tarkoitukseen.

Meriidalta tuli jo tekstari: he lähtivät jo maanantaina puolilta päivin. Perässä tullaan.

15 nights in Lagos sounds like hospitalization, life in the harbour is so smooth. Except the bars in the neighbourhood with 50”- wide screens and football. And lots of Englishmen enjoying it, loudly. The new members of the crew to Porto Santo and Madeira arrived on Sunday, 15 hours after closing the Suomenlinna boat harbour and restaurant Valimo. The weather seems to be calm enough for the big crossing (about 4 days). Hasta la vista, baby. /J/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti