Lauantaina veneetön miehistö siirtyi junalla Lübeckiin. Lübeck oli keskiaikana Hansaliiton pääkaupunki, kaupungin vallitseva rakennustyyli on tiilinen täysgotiikkaa ja kaupungin vauraasta menneisyydestä kertovat erityisesti suuret kirkot. Lübeck on Suomenlinnan kokoinen (n. 80 ha) maailmanperintökohde vuodesta -87. Kaupungin linnoitus- ja porttirakenteille on suurelta osin käynyt samoin kuin niin monille muillekin Euroopassa: kasvava liikenne ja väylien rakentamistarve syövät ne. Mutta paljon on tuhoisasta sodastakin huolimatta jäänyt.
Thomas Mannin Buddenbrookien tarina kuuluu niihin sukuromaaneihin, joita Jaska on aloittanut monta kertaa, muttei päässyt loppuun kertaakaan. Mannien suku asui Lübeckissä ja kotitalo on nyt museona. Harvinaisen tylsä museo, melkein pelkkää sukupuuta ja kirjallista planssia koko anti, sen paras osa oli kaksi interiöörilavastusta, joissa esillä oleviin tavaroihin oli kiinnitetty pienet laput, joilla viitattiin niihin kirjan sivuihin, joilla ne mainitaan. Pitäisiköhän yrittää vielä kerran kirjan lukemista, onhan tässä vähitellen nyt edessä pitkä ja pimeä talvikin?
Toinen vierailtu museo oli Günter Grass- talo, joka olikin selvästi mielenkiintoisempi. Grassin romaaneista on tehty filmejä, jotka tarjoavat hyvää kuvitusta kirjalliselle materiaalille. Ja onhan Grass myös tunnettu graafikkona ja kuvanveistäjänä.
Vaikka katuja kävellessä törmättiinkin 1750- luvulta toimineeseen viiniliikkeeseen, ei voinut olla huomaamatta pohjoiseen oluen vaikutuspiiriin siirtymistä. Mikäs siinä, kyllä sekin meille sopii. Tähän olutkulttuurin rulettamiseen liittyy kovin tutun tuntuisia piirteitä, viikonloppuna kaduilla oli tarjolla ääntä ja örvellystä. Ja nyt tämäkin on nähty: ravintolan lista, jossa luvattiin talon puolesta lantringit, jos asiakas tilaa koko pullon kirkasta. Mitähän meidän Alko siihen mahtaisi sanoa?
Maanantaina liikahdettiin lyhyt nykäys Travemündeen, vene oli luvattu toimittaa sinne tiistai-iltapäivällä ja me halusimme olla sitä vastassa. Veneenkin matka-aikaa pidentänyt lomakausi on käytännössä myös täyttänyt hotellit, Travemünde on suosittu rantalomakohde. Lili Marleen-perhehotellista löytyi lopulta vapaa huone, joka sitten osoittautui morsiussviitiksi. Kylpyhuoneen ammeen päätyyn oli konstruoitu kynttilänjalka ja teline samppanjalaseille. Pienen hotellin omistajapariskunta oli erittäin ystävällinen ja avulias.
Vene tuli vähän ennen laskettua aikaa, ehjänä ja siistinä. Männynoksat sitloodassa kertoivat kuitenkin joistakin tiukoista kurveista matkalla. Böbsin telakka Trave- joen pohjoisrannalla on tehokas, mutta vähän ahtaan tuntuinen, Patrik-kuljettaja teki aika perusteelliset askelmerkit ennen sisäänajoa. Hän kertoi myöhemmin, että ilman lavetin kääntyviä takapyöriä nosturin alle olisi kyllä jäänyt ajamatta, ajoneuvoyhdistelmän pituus oli kuitenkin 23,5 metriä.
Port Napoleonissa veneen nostossa huomattiin kölin maalin paikoitellen kuorineen auki. Paikkamaalausta varten Va bene nostettiin autosta kuivalle maalle eikä alun perin suunnitellulla tavalla suoraan mereen. Samalla kun telakan tehokas ja avulias porukka hoiteli köliä kuntoon, me kasasimme maston. Torstaina vene saatiin veteen ja hetimiten mastokin päälle. Va bene on meillekin vielä uusi vene, ennen tätä ylösrikausta Jaska on ollut mukana vesillelaskussa vain kerran. Taistelu keularullan kanssa oli jo päättyä rullan pistevoittoon, kunnes hätiin kutsuttu (vain saksaa puhuva) asiantuntija totesi, että foilin alapäästä puuttui pieni alumiinitappi, joka kannattelee keulastaagin terminaalia sopivalla korkeudella. Se pitää kuulemma alas otettaessa suojata teipillä. Kaikki tämä on nyt kirjoitettu muistiin pieneen ruskeaan vihkoon. Isonpurjeen pitkät latat asennettiin aamulla, kun ei vielä ollut liian kuuma. Siinä vertailtiin vanhan vaakalatta- ja nykyisen systeemin vaikeuseroja. Aika tasan äänet menivät.
Perjantaiksi jäi ruokavarastojen täydennys. Ketähän täällä pitäisi syyttää, kun maitolitraa myydään hintaan 0,60€? Lounaaksi saatiin tuoretta savukalaa tillikastikkeella, sekin jo tyypillinen Itämeren piirre. Lauantaiaamuna tämän venepaikan vakituinen haltija palaa lomaltaan ja me lähdemme seilaamaan aikaisempaa vähäsuolaisempaa merta, kohti pohjoista.
Lübeck is a medieval town with still (despite the war damages) lots of brick gothic monuments, it is also a Unesco- listed site. It comprises the number of new (to us) sites during this trip up to 30. Well-known German authors Thomas Mann and Günter Grass have both lived in Lübeck and also have museums dedicated to them. On Monday we moved to Travemünde, a small summer holiday town on the Southern shore of Baltic. Va bene arrived there on the truck on Tuesday. We made some minor repainting works in the keel, the boat has survived the long trip astonishingly well. The Böbs dockyard is a family enterprise, the present owners are the third generation in the row. Building the boat up again was quite a big work, it took two long days. On Saturday morning we head to Gedser, which already is Danish territory. And the water is less salty as the Mediterranean or Atlantic. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti