torstai 8. elokuuta 2013

tuttuja makuja


3.8. 13 Travemünde – Gedser 54 nm
4.- 5.8. 13 Gedser – Simrishamn 112 nm
6.8. 13 Simrishamn – Sandhamn (Blekinge) 61 nm
7.8. 13 Sandham – Kalmar 41 nm

Äkkinäinen siirtyminen Välimereltä takaisin kotoiselle Itämerelle palautti monta asiaa mieleen: ai niin, näinhän se onkin meillä tapana, oikeasti.


Satamalintuinakin on Travemündestä lähtien ollut oikeita kunnon sorsia eikä mitään hienostelevia riukujalkaisia keekoilijoita kävelemässä rantavedessä. Yksi vaalea pikkusorsa spotattiin, ellei se sitten ollut identiteettikriisistä kärsivä kananpoika. Ehkä se oli albiino, Kalle varmaan tietäisi. Lauantaiaamuna ennen laituripaikan varsinaisen haltijan lomalta paluuta lähdettiin sitten loppusuoralle. Kaiken kaikkiaan kohtuullinen purjehdus Tanskan puolelle Gedseriin, mieto tuuli oli koko ajan melkein takaa, paapuurin puolelta.

Gedserin venesatamassa marineron virkaa toimittaa maksuautomaatti. Se ei tosin ojentele köysiä laiturilla, mutta perii sujuvasti satamamaksun ja antaa kulkukortin suihkuun. Työvoimakustannusten kasvu pohjoiseen päin noustessa näkyy ja vaikuttaa. Eka kerran kävelimme Gedserissä myös satama-alueen ulkopuolella, Brugsenin kaupassa oli tarjolla paljon jo tutun tuntuisia tuotteita eikä Pandan lakupötköä mitenkään voinut ohittaa.


Gedserin satamasta ajettiin ulos sunnuntaina kello 16, kun satama muuten oli taas yöksi täyttymässä. Meri oli rasvatyyni ja yö lämmin, merellä oli paljon valoja ja liikennettä, vahti sai olla tarkkana kaiken aikaa. Aamulla yhdeksän aikaan saavuimme Simrishamniin, jossa laitureissa oli paljon tilaa. Osa laitureista oli viime vuonna uusittu, niiden reunaparrusta puuttuivat vielä knaapit tai renkaat ja kaikilla saapujilla näytti olevan sama ongelma: mihin kiinnittää toinen keulaköysi. Satamakapteenin kopin seinässä oli Gedserin mallinen maksuautomaatti, satamahenkilöstöä oli paikalla vain tunnin ajan aamulla ja kaksi illansuussa. Automaatti antaa kulkukortin, perii siitä pantin ja myöhemmin jopa palauttaa sen. Viisas kone, vaikkei kopioikaan passia ja veneen papereita. Simrishamn on mukava pieni kesäkaupunki, jossa vielä näin elokuun alussakin näytti olevan lomameininki päällä. Ilmatkin ovat vielä olleet varsinaisia lomailmoja.


Ison purjeen lattoja Travemündessä asennettaessa pisimmän kepin paikalleen saamisessa oli vähän ongelmaa. Se kuitenkin ratkesi voiman käytöllä sosiaalipolitiikan 1. perussäännön (”väkivalta ratkaisee useimmat ongelmat”) mukaisesti. Ratkaisun huono puoli paljastui vasta Simrishamnista lähdettäessä, kun ensi kertaa ajettiin styyrpuurin halssilla ja purjeen se toinenkin puoli tuli näkyviin. Latta oli puskenut näkyviin purjeen yläosasta, kahden kaistan välisestä saumasta läpi.


Karttaan merkittyä reimaria katseella etsiessä äkkiä muistiin palautuivat ruotsalaiset harjanvarren malliset riukureimarit. Hyvinvointivaltio muka, ja reimaritkin ihan kehitysmaasta. Tällä kertaa Utklippan ohitettiin, vaikka merelle näkyvien mastojen määrän perusteella sielläkin olisi ollut tilaa. Me suuntasimme Blekingen Sandhamniin, se on jo monelta kesältä tuttu kalastussatama, jossa on tilaa yleensä vielä illallakin. Illalla laiturissa tuuli asettui niin, että lattaongelmaa voitiin selvittää. Noin puolen tunnin sovittelun jälkeen se suostui menemään takaisin omalle paikalleen. Syksyllä purjeet menevät huoltoon ja paikkauskin varmaan hoituu asiallisemmin kuin nyt puosuntuolissa teipillä tehtynä. Edelleenkin olemme kuitenkin vakuuttuneita rullaison toimivuudesta matkaveneessä.


Seuraavana aamuna jatkettiin Kalmariin, siellä olikin edessä poijuun kiinnittyminen. Edellisen kerran tämä temppu tehtiin samassa paikassa runsas vuosi sitten. Yleisin kiinnittymistapa Kanarialla ja Välimerellä on kiinteään ankkuriin johtavat, vedessä olevat kiinnitysköydet, Va benessä limaliinoiksi kutsutut. Niiden käsittelyn jälkeen koko oma vene ja osa naapureista on limaroiskeissa ja kädet haisevat kuin portugalilainen kalakauppa. Keula laiturissa- tapa on yleistynyt, vaikka aikaisemmin etelässä yleisin kiinnittymistapa onkin ollut perä laituriin, Va bene tosin on ollut näin kiinni kuluneen vuoden aikana vain muutaman kerran. Meistä on ollut hassua katsella satamisssa perä edellä liikkuvia, huonosti ohjautuvia veneitä. Välimeren purjehduksen Grand Old Man Rod Heikell on kirjoissaan todennut, että veneet on yleensä tarkoitettu liikkumaan keula edellä. Me olemme keula laituriin- kiinnityksessä erityisesti arvostaneet istumalaatikon hyvää rauhaa, laiturilla kävelijät eivät tuijota suoraan veneen sisään. Ankkurissa on oltu vain puoli yötä Marokon Mohammediassa.

Merenkävijöiden perinteinen perälippu kaivettiin taas esille. Säännölliset lipunlaskut iltaisin parhaiden Itämeren perinteiden mukaan on taas aloitettu. Ettei sitten kotisatamissa jouduttaisi ikuiseen häpeään.


Tämän matkan osalta nämä hanskat joutavat vähitellen tiskiin. Onhan ne jo aika huonossa hapessakin. Meripostikortin säännöllinen kolahtelu postiluukusta voi nyt harventua, kun vietämme matkan loppuaikaa Suomen saaristossa. Jos verkkoja löytyy, ja kerrottavaa, palataan asiaan, vaikka sitten lyhyemmän kaavan mukaan. Kotiinpaluun viralliseksi päiväksi on sovittu sunnuntai 25.8. Jos satutte olemaan Suomenlinnan Valimon lähistöllä kello 13 aikaan, tervetuloa moikkaamaan. Mielellään sitä näkisi jo tuttujakin kasvoja.

Our trip of estimated 447 days, is coming to an end. The fast move (by land!) from the Mediterranean to Baltic Sea made us notice all the small differences: birds, vegetation and the flat landscape. The sea itself feels like a big lake: no tide, no swell from another direction as the wind. In the shops it’s nice suddenly notice familiar products, sometimes even with the Finnish text. Mooring is traditionally different from the Southern one: here the majority of the boats come bow to. In Kalmar we chanced the Finnish national flag back to the yacht club’s traditional flag, which is here as legal. Posting this blog might turn more irregular because of the beautiful Finnish archipelago: there are many nice harbours with saunas but very few WiFi’s. Our homecoming has planned to take place 1 o’clock pm on Sunday the 25th of August in Suomenlinna. If you are around, welcome on board! /J/

2 kommenttia:

  1. Jaska, pitkillä matkoilla varminta on käyttää rullaisoa ilman lattoja. Se on hieman pienempi, kevyempi, yksinkertaisempi, voi helpommin rullata sisään vaikeissakin olosuhteissa, ja helpompi tarvittaessa ottaa alas.
    Tervetuloa kotivesille!
    Chrisse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chrisse,

      Kiitos vinkistä - vaikka melko myöhäisestä. Olemme kuitenkin tyytyväisiä rullaison valintaan: se on toiminut yleisesti ottaen hyvin.

      Hauska tulla takaisin
      Jaska

      Poista