Liput liehuivat ja ylilentäjät lenteli yli. Lähtö oli komea, vähempikin olisi riittänyt. Kiitos vain. Valimon laiturilla Mikko, Kaisu ja karvalapsi Lussu kävivät hyvästelemässä. Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten Merikarhujen Matgrufvan, jossa taas kerran saunottiin. Sinne oli tullut sitten viime käynnin uusi komea laituri aikaisemmin pääosin käyttämättömään rantaan, aitoa uutta satamakapasiteettia siis.
Lähdön pakottavan aikataulun (ne ylilennot, nähkääs) oli veneeseen jäänyt joitakin teknisiä ongelmia vielä Hangossa hoidettavaksi: mastosta puuttui spinnun nostin, eikä sitä varten ollut asennettu edes vetolankaa. Heti Hankoon tulon jälkeen siis hommaa hoitamaan. Neljä tuntia ja viisi mastossa käyntiä myöhemmin tilanne oli edelleen sama, paitsi että Marin niska oli entistä kipeämpi ylöspäin kenottamisesta, Jaskan reidet olivat mustelmilla mastossa heilumisesta ja ääni käheä. Paljon oli keinoja ja yritystä, mutta mastossa on sisällä aika paljon tavaraa, eikä sinne vetämällä, nostamalla tai työntämällä ole helppo saada lisää. Ostosmatkallaan paikalle osuneen Kristina Saarelan avustakaan ei ollut apua. Lusikka ja puhelin kauniiseen käteen ja seuraavana aamuna Regattaservicen Turo N Helsingistä ponkaisi hoitamaan homman noin vain. Samalla hän hoiti Jaskan mitoitusvirheen takia sunnuntaina kesken jääneen rullagenakkerin asennuksen loppuun. Toimiva siitä tuli, joskaan sillä ei kauneuskilpailuissa pärjättäisi, ehkä.
Torstaiaamuna kello soi neljältä ja lähtö oli viideltä. Päämääränä oli Viron Saarenmaan satama, matkaa n. 90 merimailia. Päivää pitää venyttää toisesta päästä, jotta tällainen päivämatka saadaan sovitetuksi suurin piirtein valoisaan aikaan. Aikaisen aamun leppoisassa lounaistuulessa pursittiin kunnes oli pakko myöntää, että tuuli on heikko ja ihan sopimattomasta suunnasta. Alle kolmen sekuntimetrin vastatyynessä kovasti tee mieli kryssiä kun tarkoitus on kuitenkin tulla valoisassa perille. Kone päälle ja kohti tavoitetta. Veneen koneellinen matkanopeus on n. 6-6,5 solmua. Se saadaan aikaan koneen 1900 kierroksella ja polttoainetta kuluu silloin n. 3 ltr tunnissa. Taloudellista menoa siis, mutta purjeveneessä ärsyttävää meininkiä.
Hiidenmaan kärjessä Viron piirivalve tuli tarkistamaan tulijoita: asiat hoituivat huutelemalla partaan yli eikä sen enempiä papereita tultu leimailemaan. Joustavaksi on päässyt meininki.
Perillä oltiin ennen iltayhdeksää. Ajoitus meni aivan nappiin: vieraslaiturin poijut oli asennettu edellisenä päivänä. Va bene oli kauden ensimmäinen vieras ja sai siitä riemusta vapaan yöpymisen.
Olemme käyneet täällä aikaisemmin juhannuksena 2009, jolloin myös Mikko Kailan Swan Cantana oli paikalla aloittamassa Atlantin kierrostaan. Saarenmaan satama, jonka rakentamisen syy ja käyttö on jäänyt monille epäselväksi, kuuluu Tallinnan satamalaitoksen organisaatioon ja paikkaa pyörittää sympaattinen Juri Grishin, joka vieraili aluksessa. Saarenmaan poikana hän oli kiinnostunut näkemään kotikylässään Nasvassa tehdyn veneen.
Hangon herätys tuoreena muistissa heräilimme kesäisen aurinkoiseen aamuun rauhassa, aamiaisen ja veneen matkakuntoon laittamisen jälkeen suunta otettiin kohti Gotlantia, sopiva satama katsottaisiin sitten siellä lähempänä. Puolentoista tunnin purjehduksen jälkeen tuuli loppui kokonaan: hetken täysin lasityyni meri jaksaa viehättää, mutta sitten taas koneella ajamaan. Ehkä tämän blogin nimeksi olisikin pitänyt ottaa Moottoriveneellä sinne tänne.
Meno oli niin sileää, että lounas syötiin korrektisti salongin pöydän ääressä. Vielä koko iltayökin ajettiin koneella ja vasta vähän ennen aamukahta tuuli virisi idästä (ja sade alkoi!) niin, että rullagenoalla saatiin jo hyvät kyydit. Fårön pohjoispäässä reitti kääntyi, isonpurjeenkin voi jo avata. Kyllä meno maittoi. Ainakin siihen asti, kun sai ruveta vetelemään reivejä molempiin purjeisiin. Aallokko kasvoi, tuuli voimistui ja kääntyi täysvastaiseksi. Lopulta molemmissa purjeissa oli kaksi reiviä. Tasainen yli 10 ms tuuli nostaa avomerellä nopeasti korkean aallokon, puuskissa tuulta (app) oli yli 15 ms. Matkan materiaalinen menetys oli yksi vinssin kampi, sähkövinssiin kampi kun ei turvallisuussyistä lukitu. Sinne meni, onneksi se ei aiheuta ympäristöhaittaa muualla kuin lompakossa. Mari, joka ennen lähtöä alkoi potea särkyä oikeassa kädessä, kaatui komeasti sitloodassa ison aallon potkaistessa arvaamattomasti ja loukkasi samalla vasemman kätensä. Symmetrinen olo, oli kommentti. Perille Visbyyn tultiin puolen päivän ja 164 merimailin jälkeen. Rannalla shortseissa kävelijät katselivat meidän pipoja ja karvavaatteita ymmärtävästi hymyillen. Päätettiin pitää huomenna satamapäivä, ettei tarkoitus unohtuisi. Kivaahan tämä on ja leppoisaa.
Kelloja siirrettiin tunti kehityksessä taaksepäin.
Kelit näyttävät pääosin hellineen teitä. Ja erityisen hienon värinen genaakkeri teillä(kin) ;-)
VastaaPoistaHa det bra!
t: Marjo I.