12.6.12 Borgholm – Kalmar 17 nm
13.6.12 Kalmar - Sandhamn 43 nm
14.6.12 Sandhamn – Svaneke 65 nm
Visbyssä oli vielä hiljaista: ruotsalaisnuoret, nuo nopeiden moottoriveneiden ja suurten äänikaappien merisankarit puuttuivat maisemasta vielä kokonaan. Sisäsataman väestön muodosti matkapurjehtijoilta näyttävä joukko, joka sesongin edetessä karkoittuu ulommas aallonmurtajan peräpoijuihin. Kaupungilla vasta maalailtiin terassien kalusteita ja kaiteita. Merkittävin turistiryhmä tuntui olevan suomalaiset eläkeläiset. Riittävän nukkumisen jälkeen lähdettiin aamulla rauhassa kohti mantereisempaa Ruotsia, tavoitteena Kalmar, minne oli n. 100 nm.
Alkumatka sujui mukavasti purjehtien, mutta muutaman tunnin kuluttua sekin armo loppui. Siis taas koneilemaan. Öölannin kärjessä virisi kevyt vastatuuli, mutta matkatavoitteen takia jatkoimme moottoriveneilyä –häpeä, häpeä. Kaikesta dieselin polttamisesta huolimatta ilta tuli vastaan ennen kuin Kalmar ja päätimme kurvata sopivasti kohdalla tulleeseen Borgholmiin. Kokemuksemme tästä satamasta ovat melko huonot: odotimme takavuosien sirkusmeininkiä, rantadiskoa värivaloilla ja laiturillakaatuilijoita. Mutta ei: satamassa oli meitä ennen vain kolme venettä kylkikiinnityksessä, tyhjät peräpoijurivit huojuivat kesää odotellen. Ensi kertaa kuulimme siellä linnunlaulua, ihan ilman orkesterisäestystä. Kukaan ei ilmaantunut perimään satamamaksua, ei illalla eikä aamulla. Tosin me lähdimme aikaisin kuin viekkaat varkaat ja väärät ruhtinaat, Kalmar kutsui n. 15 mailin päässä. Niin paljon oli asioita hoidettavien listalla, että aamiainenkin syötiin lennossa.
Kalmarin satama on ajan myötä kovasti petrannut, suihkutilojen suunnittelija tosin pitäisi heti erottaa Ruotsin arkkitehtiliitosta: kaveri ei ilmiselvästi erota vaatekaappia suihkukopista, niin on mitoitukset pihalla. Rannan liikekeskuksessa ei enää muutamaan vuoteen ole ollut ruokakauppaa – pikkumiinus siitäkin. Satama oli kuitenkin miltei täynnä, maine on kiirinyt. Erityisen paljon on ollut saksalaisveneitä, hollantilaiset ovat toinen jatkuvasti kasvava veneilijöiden ryhmä. Kalmarissa perinteisesti vaihdamme pursiseuralipun Suomen lippuun, pääsee vähemmillä selittelyillä.
Tapana on ollut käydä myös Ernestolla syömässä. Ernesto on Napolista kotoisin, hänellä on ollut useita ravintoloita Kalmarissa; kaikissa on ollut hyvä ruoka ja Ernesto itse nauttii asiakkaiden kanssa juttelusta ja naureskelikin melko avoimesti kielikukkasillemme (”proviamo, forse”). Pöytä varattiin signor Jacobolle. Osa vierailun viehätystä on juuri kielitaidon testaamisella. Tällä kertaa siitä oli hyötyä viinin hinnoittelussa.
Satamapäivän jälkeen matka jatkui kohti Karlskronan Sandhamnia, joka on tuttu monien vuosien ja vierailujen takaa. Se on rauhallinen kalastajasatama, jonka tyypillisin piirre on se, että sinne voi tulla myöhään illallakin: tilaa on vaikka veneet kiinnittyvät kyljittäin laituriin. Harmaahaikara lenteli vastaanottamassa meitä. Parina viime vuonna on rannassa toimiva venealan yrittäjä pitänyt myös satamatoimintoja. Tarjolla on ilmaisia polkupyöriä veneilijöiden käyttöön, uudet suihkut ja vessat.
Sandhamnissa arvottiin seuraavaa kohdetta, illan säätiedotus antoi odottaa lännen ja lounaan välisiä tuulia, jolloin Christiansö olisi kryssimättä tavoitettava paikka, Åhus ja Simrishamn karsiutuivat pelistä puhtaasti tuulitieteellisillä syillä. Ja samalla voisi ostaa Ruthilta joulusillitkin. Chrö on tosi viehättävä linnoitussaari kymmenisen mailia Bornholmin pohjoispuolella, yksi harvoja eteläisen Itämeren luonnonsatamia. Sinne siis. Koko matka oli tiukkaa ylösajoa, tuulta oli aluksi 5-6 ms, lopuksi se vähän aukeni ja voimistui 10 ms saakka. Vene liikkui mukavasti. Genoaa reivatessa tuli äkkiä täydellinen black out ja kaikki sähköt pimenivät: mittarit, plotteri ja autopilotti. Koneen käynnistämisen ja erilaisten yrittelyjen jälkeen sähköt hitaasti palautuivat. Tilanteen riemullisuutta ei juurikaan lisännyt se, että olimme juuri ylittämässä vilkkainta laivaväylää: ennen pimentymistä plotterilla oli 12 AIS- kaikua. Plotteri sammutettiin, kun sen näyttö tuntui kovin huonokuntoiselta. Akkujen monitori oli hyytynyt paikalleen eikä se kertonut mitään. Matka jatkui edelleen purjehtimalla, mitä nyt tyhjäkäynnillä mörisevä kone vähän häiritsi. Kun myöhemmin kokeiltiin koneen sammuttamista, pimeni kaikki taas. Mari kaivoi jo pattereilla toimivan käsi-GPS:n esille, paikkamerkintä kartalle meillä onkin avomerellä vakiona käytössä. Mari hyrräsi tyytyväisenä: ei tässä nyt ihan kädettömiä olla. Määränpää muuttui taas kerran: Chrstiansöllä ei varmaan ole sellaista sähköosaamista, mitä isommalta Bornholmilta toivottavasti löytyisi.
Perille Svanekeen tultiin ennen iltakahdeksaa, sataman sisäallas on vuosien saatossa muuttunut paikallisten veneiden kotisatamaksi, mutta ulompaan altaaseen sopii muutama vene, nyt kun postilaiva Peter ei enää aja siitä Chrölle. Hetken istumisen jälkeen soitto Karjalohjalle, Världens Bästa Karlssonille. Lyhyen puhelinanameesin jälkeen Jarmo oli melko varma, että käyttöakkujen pääsulake oli pamahtanut. Niin kuin olikin. Sen siitä saa, kun käyttää sähkövinssiä ilman konetta. Eipä taideta enää kokeilla sitä. Seuraavaksi päiväksi tulikin sitten ohjelmaa: mistä löytyisi uusi sulake, entisen 100 A tilalle pitäisi saada n. 200 A.
Perjantaipäivä kuluikin sitten bussimatkaillessa Nexön kalastussatamaan ja sähköyrittäjiä etsiessä. Neljännestä paikasta (autokorjaamo) saimme lähes sopivan, peltisen korvikkeen ja ohjeet sen paikalleen sovittamisesta. Matkailu avartaa. Ruokakaupan jälkeen illalla vielä syömään viereisen hotellin ravintolaan, jossa oli hyvää ruokaa mutta liikaa norjalaisia.
The beginning of the trip has gone quite fast even though we try to remember our age and sleep enough. Va bene is now in Svaneke, Bornholm. Here Polish language seems to be a new major language with English and German. We landed here after a fast sailing from the Swedish Sandhamn (Karlskrona). During the leg we had an electric black out, which made us to value the skills of traditional sailing. From here we head to real Denmark. To southwest. Against headwind. /J/
Mukana matkassa. Mukava kun löysin äsken tämän.
VastaaPoistaMaija