langattomat ranskalaiset

BKYC - Strand – Holtenau 11 nm
Kielin kanava Holtenausta Brunsbütteliin 53 nm
Brunsbüttel – Cuxhafen 17 nm
Cuxhafen - den Helder 186 nm

Brittien huomasta lähdimme sunnuntaiaamuna hakemaan dieseliä viereiseltä rantahuoltikselta – ei niitä täälläkään suorastaan tungokseen saakka ole. Kieler Woche veteli viimeisiään, iso kevytvenekisa oli kuitenkin juuri alkamassa suoraan huoltoaseman edestä. Tankkauksen jälkeen suunta takaisin kanavan suulle, Holtenauhun odottamaan seuraavan aamun ensimmäisiä sulutuksia. Illan säätiedotus lupasi kovaa: aina 17 ms saakka vastaista. Päätettiin kuitenkin lähteä, kai sitä nyt ojassa osaa ajaa, vaikka olisi vähän reippaampaakin keliä. Ja kun joka tapauksessa koneella pitää ajaa. Kielin kanava toimii isoille laivoille kautta vuorokauden, mutta pienveneet saavat liikkua kanavassa vain valoisaan aikaan. Kanavan pituus on 53 nm, joten sen tekee yhdessä päivässä, kunhan pääsee ajoissa liikkeelle. Sulutus vie puolisen tuntia. Merillä ei ole varsinaisesti korkeuseroja, ovathan ne Tanskan salmistakin suorassa yhteydessä. Suluilla tasataan säästä johtuvia korkeuseroja, joka normaalisti on n. 1 m.

Aamulla irti Holtenaun melko huonosti hoidetusta satamasta ja sateessa kanavaan toisen veneen kanssa: sulussa, johon hyvin mahtuu 230 m pitkä laiva, oli siis melko väljää. Sitten tikkaita ylös tikettiä ostamaan. Ostamisen jälkeen se piti vielä itse käydä leimaamassa kulman takaa postilaatikosta löytyvällä leimasimella. Sen jälkeen lippu ei koko matkan aikana kiinnostanut enää ketään. Matkan suurin ongelma oli vaakasuora sade. Vaikka sadetakki olisi ollut kuinka tiukassa burkha-asennossa, silmiin osuvat piiskaavat pisarat kirvelivät aivan kunnolla.

Brunsbüttel on kanavan toisessa päässä oleva venesatama, kanavassa sisällä ja todella vieressä.Sulkuihin ajavien laivojen jarrutusäänet ja -pyörteet tuntuvat veneissä sisälläkin hyvin. Venesataman asiakasvaihto liittyy nousuveden vaiheisiin: veneet lähtevät ulos niin, että ne voivat käyttää hyödykseen laskuveden virran tuoman hyödyn. Me valitsimme iltanousuveden, se antoi koko päivän aikaa hoitaa asioita, periaatteessa. Viereisestä turisti-infosta kerrottiin, että heillä kyllä olisi kiinteä internetyhteys, joka valitettavasti kylläkään nyt ei toimi mutta kaupungin kehätien varressa drive-in McDonalsilla on Wi-fi. Liikuntasyistä päätimme kävellä sinne (kaksi läppäriä repussa). Perillä selvisi, että verkon käyttäminen edellyttäisi saksalaisella SIM-kortilla varustettua puhelinta, jonka numero toimisi käyttäjätunnuksena (ja johon Deutsche Telekom sitten myöhemmin voisi lähetellä erikoistarjouksia). Huti. Kävelymatka oli kuitenkin niin pitkä, että alennuimme syömään siellä. Langattomat ranskalaiset. Jonkun varmaan kannattaisi kertoa saksalaisille laajemminkin, että langattomat yhteydet ovat jo aika yleisiä muualla. BKCY:n satamaupseerikin kertoi, ettei kukaan koskaan ennen ole kysynyt moista tavaraa. Kielistä löysimme verkon vasta päivän etsinnän jälkeen Atlantic- hotellin aulasta. Yksi kiinteän yhteyden internetkahvila kaupungilta löytyi, sieltä olisi voinut lähettää rahaa kotiin. Sitä tarvetta ei juuri nyt ollut.

i

Illalla lähdimme viiden veneen ja yhden upouuden lättäpohjaisen hollantilaisen perinnealuksen (kiiltävää mustaa lasikuitua) kanssa ulos. Tuuli oli edelleen reipas ja edelleen vastainen. Elbeä ylös ja alas liikkui kaupunginosan kokoisia konttilaivoja.

Virran ja laskuveden potkimana koneiltiin sitten Cuxhafeniin noin 17 nm päähän. Pimeä oli tulossa ja vaikka edelliseltä kerralta suurin piirtein muistimme sataman anatomian, emme halunneet tulla sinne täysin sokkona. Päivänvalo veteli viimeisiään kun saimme veneen kiinni laituriin. Brunsbüttelin ystävällisen saksalaisnaapurin avulla saatu säätiedotus (se olisi ollut myös netissä saatavilla!) lupasi heikkenevää tuulta ja osin myötätuultakin aamuksi.

Seuraava etappi olisin sitten Hollannin IJmuiden, Amsterdamiin mereltä vievän pääkanavan suulla. Matkaa sinne on n. 200 nm. Se tarkoittaisi n. puolentoista vuorokauden trippiä. Kello 8 ylävettä oli taas odottamassa iso joukko veneitä, jotka lähtivät sitten miltei le Mans- tyyppisesti ulos. Tuuli oli nyt suunnaltaan OK, mutta kovin kevyttä. Yritimme kuitenkin purjehtia, etteivät purjeet aivan homehtuisi rullalle. Ohi ajoi koneella suomalaisvene. joka oli lyhyesti tavattu Cuxhafenissa. He olivat menossa Nordeneyhin, johon johtava väylä on ajokelpoinen vain ylävedellä. Me olimme tämäntyyppiset vaihtoehdot jo karsineet pois. Plotteri temppuili eikä suostunut näyttämään reittipisteitä. Etäisyys ja bearing piti käydä tarkistamassa sisä-GPS:stä, mutta hyvä kun niinkin. Yö kului rauhallisesti ja päivä alkoi valjeta kello kolmen jälkeen. Mari löysi puhelimella sen verran kenttää, että ilmatieteen laitos ehti toivottaa vielä kovaa vastaista loppumatkaksi IJmuideniin. OK, suunnitelmat on tehty muutettaviksi, päätettiin mennä den Helderiin, Hollantiahan sekin on. Herra Reedsin avustuksella löytyi oikoväylä Helderin edustan Marsdiepille ja siitä satamaan. Matkaa tuli 186 nm, onhan sitä siinäkin. Kuninkaallisen pursiseuran satamassa ensin pikaiset torkut, sitten rantaan seuran ravintolaan syömään ja sitten taas lisää unta palloon.

Vuoroveden vaikutusta matkantekoon pitää opetella arvioimaan, koneajossa nopeus vaihteli 3,9 - 8,5 solmun välillä. Normaali konenopeus on 6,5 solmua.

Seuraava päivä päätettiin pitää huoltopäivänä, olihan satamassa wi-fi, niin että pankkiasiatkin saataisiin hoidetuksi. Serveri vaan sattui taas olemaan kumossa, sorry. Ystävällinen satamakapteeni lupasi nostaa sen ylös, kunhan ehtii.

Now in den Helder, Holland. The trip from Kiel has been cold, rainy and mostly head wind. People speak about summer in conditional, if summer comes. Instead of IJmuiden we ended in den Helder, because of tiredness and weather forecast (strong headwind to original goal). Met nice people, life is fun. /J/