20.8. Vigo –Baiona 12 nm
Portosinissa viihdyttiin pääosin tuulen takia kolme kokonaista päivää, satama on hyvä ja eteläisiltä (voi #!X?!!) tuulilta suojassa ja sen sosiaalitilat hyvät. Club Nautico Portosinin (CNP) ravintola on paikkakunnan suosituin: edellisestä ulkoruokinnasta oli kulunut jo niin paljon aikaa, että päätimme käyttää tilaisuutta (so. ravintolaa) hyväksemme. Tiistaina (14.8.) se oli täynnä, koska oli kirjailija Rosalia de Castron 175 v.- synttärit ja sitten taas perjantai-iltana kaikki muutkin syövät ulkona, CNP oli täynnä ja kaupungillakin mahduttiin vasta toiseen sisään yritettyyn. Ehkei olisi pitänyt. Ruoka oli huonoa, viini kelvotonta, ympäristö sekalaisen kehno ja lasku näytti tosi kalliilta, ihan Suomen tasoiselta. Hintapolitiikka tosin oikeni merkittävästi, kun luki laskua tarkemmin: siinä oli merkitty meidän pöydässä syödyksi 24 jälkiruokaa. Tosi makeaa elämää, tarjoilijapoikaakin melkein nauratti. Korjauksen jälkeen lasku oli balanssissa paikan yleisten tasoindikaattorien kanssa. Yhteensä 43 euroa.
Noia on lähellä Portosinia sijaitseva isompi kylä, se on lahden pohjukassa, eikä siellä ole käyttökelpoista satamaa. Päätimme tehdä sinne investointikeikan bussilla: meikkipussi, muutama jälkiruokalusikka ja patakinnas. Kaikki nämä Suomesta saakka roikkuneet hankinnat onnistuivat niin hyvin, ettei jäänyt rahaa sijoitettavaksi Caixa Galician tileille. Pankin paikallisen konttorin eteen oli kerääntynyt pääasiassa varttuneempaa, mutta tosi ärtynyttä väkeä osoittamaan mieltään säästöjensä hupenemisen takia. ”Olemme säästäjiä, emme investoreita!”. Sen verran täälläkin on päästy lehtiä lukemaan, että ymmärsimme, mistä oli kyse. Kyllä mökää syntyy, kun otetaan käyttöön pillit, räikät ja vanha veivattava ilmahälytyssireeni. Pankinjohtajalla oli varmaan illalla posket ja korvatkin punaisena.
Vigoon tulo muistutti osittain purjehdusta: puolimatkassa kurssi kääntyi täysvastaisesta sen verran yli, että voitiin ottaa pieni isonpurjeen kaista tukemaan muuten melko ravistelevaa menoa. Keskustasataman sijasta menimme Marina Davila Sport- satamaan, keskustaan kun suositeltiin paikan etukäteisvarausta. Davila on gigalomaaninen satama: aisapaikat yli 30:lle vierailevalle superjahdille (yli 70 jalkaisille), pienempiä voikin sitten latoa samaan puomiin pari peräkkäin. Veneiden huoltoliikenne laitureilla sujui mukavasti sähköisillä golfkärryillä. Oliko juuri tämä muutaman vuoden takaisen Volvo Ocean Race- kisan starttipaikka? Oli muuten tyhjää tilaa runsaasti niillä paikoilla.
Saarisen Kallen tämän sataman suihkutilojen kehut koskivat ehkä vain miesten puolta, Mari arvioi naisten puolen kehnonlaiseksi. Satama sijaitsee kaukana Vigon keskustasta eikä sinne ilmeisesti pääse julkisilla kulkuneuvoilla, mutta VHF:llä kiinni saatu marinero tilasi sujuvasti taksin, joka sitten eksyi sataman teollisuusalueelle matkalla keskustaan.
Päälaiturin kupeessa oli pieni paikallisten kalojen kuvasto, se oli meille tosi hyvä apu. Kalaa on kaikkialla tarjolla, ongelma on kahtalainen: mitä ne on ja miltä ne maistuu. Nimet, espanja-latina-englanti löytyivät tästä ja parhaat maut sitten jatkossa kokeilemalla.
Paikkasimme Portosinin epäonnistunutta ravintolasyömistä täällä klubiravintolassa, jota irlantilainen laiturinaapurimme kovasti suositteli. Tärppi! Ruoka oli loistavaa ja jopa espanjalainen valkoviinikin oli hyvää. Hintataso oli kyllä sama kuin aikaisemmassa paikassa vaikkei, syötykään kuin yksi jälkiruoka.
Vigo oli pääosin tuttu Merikarhujen Helena- keikalta 2004, nyt kaupunkikuva on siitä vain aika paljon rihkamoitunut. Silloin oli tosin maalis-huhtikuu, silläkin voi tietty olla vaikutusta, Rolex-kauppa jalkakäytävillä ei silloin ollut näin vilkasta. Viime aikojen pettymys poliitikkoihin näkyy täällä seinäspreijauksissa. Vai onkohan täälläkin kunnallisvaalit tulossa?
Seuraavana aamuna ei ollut kiire minnekään, viimeinen Espanjan puolen satama oli vain runsaan kymmenen mailin päässä ja säätiedotuskin lupasi säyseää pohjoistuulta! Suunnittelimme varsinaista nautiskelupurjehdusta, joka sitten kuivui kasaan tositiheän sumun takia. Takatuulikin oli lopulta vain 1,5 ms. Mutta varmana mekin vielä purjehditaan, ehkä.
Baiona on sävyltään selvästi turistikaupunki, vanhakaupunki ja linna ovat komeita. Monte Real Club Yates on aivan linnan kupeessa. Hinnat ruokakaupoissa näyttävät edelleen halvoilta. Mari on ollut jo Hollannista asti järkyttynyt hedelmien ja vihannesten huokeista hinnoista. Täällä jo parilla eurolla saa hyvät salaattivihannekset. Ei tarvitse ihmetellä sosiaaliryhmien välisiä terveyseroja Suomessa, vähätuloisilla kun ei meillä juuri ole varaa syödä terveellisesti. Turha hakea vikaa terveydenhuoltojärjestelmästä.
Now in Baiona, we think this is the last Spanih port before Canary Islands. We have plenty of time to go down south. Mikko and Kaisu will come to Lagos after closing the Suomenlinna boat harbour for the winter in the end of next month. We had almost forgotten how nice summer feels, it´s fine. Tomorrow morning to Portugal! /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti