20.11. 12 San Miguel – Puerto de Mogan 45.8 nm
Kuusi päivää viihdyimme Palmassa, se oli paikka meidän makuun. Sitten olikin aika taas vaihtaa saarta, takaisin Tenerifalle, saaren eteläpäähän. Aikaisemmin käydyn Las Galletasin aivan vieressä on yksityinen, kovasti kehuttu San Miguelin marina, johon suuntasimme. Taakse jäivät Palman lohikäärmepuut, sekin metsikkö, jota oikein kartan kanssa haettiin saaren pohjoispäästä. Suomalaisiin metsiin tottuneelle se oli vähän suppea, mutta joka tapauksessa useampi tällainen erityinen puu kasvoi samalla kaava-alueella.
Lähdimme ulos satamasta illalla kahdeksan aikoihin, pimeys oli jo sakea, kirkkaasti valaistu kaupunki takana tuntui vielä heikentävän näkyvyyttä. Kun sitten päästiin merelle, todettiin että pimeys olikin todellista ja virallista, ei mitään keinovalon aiheuttamaa häikäisyä. Yö oli umpipilvinen ja kuu oli aivan uusi. Sekin vähä, mikä siitä näkyi, laski pian horisontin taakse. Tuuli oli aikaisemmin päivällä ollut puuskaista, n. 13 ms N, mutta asettui yötä kohti mukavaksi 7-11 sekuntimetriksi. Purjehdukseen tuli täyspimeydestä johtuva lievä ennalta-arvaamattomuuslisä, isoja aaltoja kun ei mitenkään pystynyt näkemään ja autopilotti Helmisellä riitti töitä kurssin pitämisessä edelleenkin puuskaisessa tuulessa. Ajoimme koko yön pelkällä genoalla, joka riitti oikein hyvin hyvän matkavauhdin pitoon. Perille San Migueliin tulimme 13 tuntia myöhemmin mukavan yöpurjehduksen jälkeen, joskin hieman väsyneinä. Nouseva aurinko väritti Teiden ylärinteitä kauniisti.
San Miguel oli maineensa veroinen, ystävällinen satama. Lähestyvä ARC:n lähtö Las Palmasista loi paineita muihin satamiin ja ilmeisesti siitä syystä toimisto- ja marineropalvelut vähän takkusivat. Veneitä otettiin sisään virallista kapasiteettia enemmän ja henkilökunnalla oli koko ajan kova kiire. San Miguel sijaitsee keskellä ei-mitään. Vieressä on iso turistiresortti, se hoitaa ravintolatarjonnan mutta esimerkiksi kunnon ruokakauppaa emme sieltä löytäneet. Jos Las Galletasissa tuntui siltä kuin olisimme asuneet kiitoradan jatkeella, vaikutelma kymmenkunta kilometriä lähempänä lentokenttää oli vielä sitäkin eloisampi. Mahdollisia miehistönvaihtoja ja vierailuja ajatellen S. Miguelin sijainti on kyllä optimaalinen.
Kahdentoista tunnin yöunien jälkeen tarkistelimme ympäristöä kirkkaammin silmin. Polkupyörätkin kaivettiin taas esiin, maisema kun näytti vähän aikaisempia satamia tasaisemmalta, ainakin näytti. Naapurikylän puolelta löytyi Hiper Dino- ruokakauppa, joten perusasiat saatiin kuntoon. Seuraavana aamuna kello oli aikaisin soimassa ja auringon noustessa olimme jo matkalla. Tavoitteena oli Gran Canarian Puerto de Mogan, jossa meillä oli tiistaista alkaen venepaikkavaraus. Säätiedotus tarjoili vastatuulta, tosin melko hentoa. Suunta osoittautui sitten 180° vääräksi mutta 2-3 ms voimakkuus teki meistä melko pian konealuksen, taas kerran.
Olimme sopineet treffeistä s/y Meriidan kanssa, joka miehistötäydennyksen jälkeen lähtee täältä kohti uusia seikkailuja, ensin Kap Verdelle ja sieltä Karibialle. Matti, Ida ja Pasi tulivatkin melkein heti meidän perässämme satamaan. Kuplaviinin jälkeen Va benen väki siirtyi rannasta heti maihin tulon jälkeen löydettyyn Oikeaan Italialaiseen Ravintolaan, Jossa Myös Viinit Olivat Italialaisia (ja kahvin kanssa tarjoiltiin Avernaa). Se ei ollut aivan tavanomaisen halpa ravintola, mutta Marin mukaan Jaskan leveästä hymystä kannatti kyllä vähän maksaa.
Puerto de Mogan on viime aikoina nähdyistä satamista vihrein; täällä rannan loma-asuntojen katotkin ovat kukkivia terasseja ja rakennusten välissä kulkiessa tuntuu, että kukkia tursuaa ränneistä ja ilmanvaihtohormeistakin. Kylällä ja satamassa vaeltavasta väestä varmaan yli 90 % on turisteja, mutta jotenkin asioiden kaupallisuus ei tunnu häiritsevän täällä niin paljon kuin joissakin aikaisemmin nähdyissä turismitehtaissa. Vaikuttaneeko siihen sitten oikean kylän olemus vai alammekohan me jo tottua tähän menoon? Suomeksi kirjoitetut ruokalistat kyllä tuntuvat vieläkin hassuilta.
Kylän yläpuolelle on rakennettu näköalapaikka, josta näkymät ovat huikeat. Satama, uimaranta ja koko kylä ovat kaikki siinä helposti hahmotettavissa. Ja matkalla ylös jyrkkiä portaita voi nähdä paikoitellen hienoa anonyymiä sommittelua, jonka syntymiseen ei juurikaan ole tarvittu insinööriä tai arkkitehtia.
Torstaina Meriidan Matti haki leimat passeihin ja yhteisen lounaan jälkeen aikanaan Brestistä heinäkuun lopussa alkanut ajoittain yhteinen matkanteko loppui meidän jäädessämme vilkuttelemaan rannalta. Nyt alkaa tuntua siltä, että me jäämme tänne harjoittelemaan eläkeläiselämää, kun muut jatkavat kohti uusia suuria haasteita. Mutta näin me olemme yhdessä päättäneet. Net on kokonaan toisia ihmisiä, jotka lähtevät kahdeksi, kolmeksi viikoksi tekemään töitä kannella ja nukkumaan neljän tunnin jaksoissa. Reippaita ja itseensä luottavia. Vähän niin kuin me, mutta enemmän.
From Santa Cruz de La Palma we sailed over the night to South of Tenerife, Puerto San Miguel. The start of ARC in the next weekend puts pressure on the other crowded harbors, as was San Miguel. We had agreed about meeting with Finnish yacht Meriida in Puerto de Mogan, Gran Canary on the 20th of Nov before they leave first for Cap Verde and then for Caribia. Now those, who aim this year to cross the Atlantic, have left or are just leaving. We start practicing the smooth life of pensioners. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti