Hollantilaiskaravaani, 6-7 venettä, lähti Gomeralta Kap Verden suuntaan suurin piirtein samanaikaisesti. Monen veneen väen kanssa on seurusteltu ja vaihdettu kuulumisia Portugalista saakka. Melkein haikealta tuntui kun laitureihin äkkiä tulikin runsaasti tilaa. S/y Mero, jossa isä ja äiti kuskaavat kolmea lasta rannalle, uima-altaalle maihin, jätskille jne. oli oikein mukava tuttavuus. Lähtöpäivänä ja sen jälkeenkin oli aika rapsakka keli ja vähän mietimme, kuinka päivittäinen koulunkäynti kuoppaisella merellä mahtaa sujua. Seuraavana aamuna yksi veneistä, s/y Annalena, oli ilmestynyt takaisin. Korkeassa rynkyttävässä aallokossa isonpurjeen puomi oli murtunut ja kippari arveli korjausmahdollisuudet paremmiksi täällä kuin Kap Verdellä. Joukkue jatkaa Kap Verdeltä yli Atlantin vasta Suomen itsenäisyyspäivän maissa, joten Annalena ehtii letkaan mukaan vielä hyvin. Näistä veneistä ainakin Mero aikoo jatkaa ylitystä Kap Verdeltä suoraan etelä- Amerikan Surinamiin, jossa heillä on kotikenttäetuna hollannin kieli.
Sääkarttojen tiiviin seuraamisen jälkeen sopivaksi arvioitu sää siirtymiseen Gomeralta La Palmaan oli tiistaina. Tuuli oli kääntymässä takaisin vakiosuunnalle (koillinen) ja saarten välin saattaisi päästä purjehtimaan. Välimatka on sen verran pitkä ja toisaalta valoisa aika sen verran lyhyt, ettei kovin hartaaseen kryssimiseen oikein ole mahdollisuutta. Lähdimme aamu-Armaksen perässä heti kello seitsemän jälkeen ulos. Auringon nousu Teneriffan takaa oli mukavaa nähtävää, Gomeran vuoristoiset rannat näyttivät sivuvalossa tosihienoilta. Aika monta kertaa purjeasetelmaa korjattiin, enimmillään molemmissa purjeissa oli kaksi reiviä. Tuuli oli hankavastainen, lähellä kryssiä ja vauhti hyvä kaiken aikaa. Meitä vähän askarrutti tulo tuntemattomaan satamaan pimeässä, mutta tulimmekin perille jo siestan aikaan ja saimme sitten odotella vastaanottolaiturissa toimiston aukeamista tunnin verran. Köysiä oli vastaanottamassa sujuvaa suomea puhuva herrasmies, joka osoittautui sataman suureen aallonmurtajalaituriin ennen meitä ehtineen Kristina Katarina- risteilijän kippariksi. Hän piti tämän syksyisiä tuulia poikkeuksellisen kovina verrattuna aikaisempiin risteilykausiin Kanarialla.
Marina La Palma on aivan uusi satama, mutta kertaalleen jo korjattukin: alkuperäisessä muodossaan marinassa esiintyi jopa vaarallisen kovaa veneiden vaappumista laiturissa, aivan tyynelläkin kelillä. Nyt kauppasataman vastainen laituri on rakennettu umpeen pohjaan asti ja olosuhteet marinassa ovat aivan hyvät, pientä lullausta tosin on edelleen havaittavissa ja toimisto ottaa vain yhden veneen / aisaväli – varmuuden vuoksi. Vielä alkuvuodesta 2010 pahasti kesken ollut keskusrakennus on valmis, pieni venetarvikekauppa ja Spar-kauppakin on saatu toimintaan. Osa liiketiloista on vielä viimeistelemättä, osasta on ensimmäinen vuokralainen jo muuttanut pois. Satamatoimiston ikkunoiden pesu oli juuri menossa: siinä arkkitehtuuri ja käytäntö yhdistyivät kauniilla tavalla.
Monet pitävät La Palmaa Kanarian saarista hienoimpana, turismia ei ole aivan tungokseen saakka. Vehreyttä riittää enemmän kuin tähänastisilla saarilla on nähty. Santa Cruzissa on säilynyt vanhaa rakennuskantaakin mukavasti, vanhimmat yksityistalot ovat 1600- luvulta. Tyypillisten parvekkeiden päissä näkyy alkuperäisiä vessakoppeja, jotka onneksi ovat jo jääneet pois käytöstä. Katujen kulmissa on runsaasti kahviloita ja juomakelpoisen kahvin etsintä alkoikin välittömästi, osin hyvin tuloksin.
Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi, keskellä saarta sijaitseva kansallispuisto on maailmanperintökohde. Ensimmäinen yritys torstaina jäi vähän hutiksi: lähes perillä selvisi, että herkullisimpaan näköalapaikkaan pääsi vain rajattu määrä autoja kerrallaan, parkkipaikan koko rajoittaa aatteen levittämistä! Kiersimme kuitenkin koko saaren eteläosan ja pääsimme näkemään kahden vulkaanisen kraaterin paikat. Tuorein tulivuoren purkaus (Teneguia) on vuodelta 1971. Kraaterin lisäksi maastoon syntyi silloin runsaasti myös uusia ranta-alueita, jotka nyt otettu banaaninviljelyyn. Perjantaina ajoimme kansallispuiston pohjoispuolelle, josta n. 45 minuutin kiipeämisen jälkeen pääsi komeat näköalat tarjoavalle Espigon Atravesadon huipulle. Se piste oli hiellä ansaittu.
Early Tuesday morning we left Gomera for La Palma, the trip 56,7 nm was good sailing all the way. Santa Cruz de la Palma is a very pleasant city and the new marina is functioning well. We rented a car for two days to see this green island and especially the national park of Caldera de Taburiente, which is on the list of World Heritage. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti