Las Galletasin sataman kehnous lounaisen puoleisilla tuulilla todetaan jo pilottikirjassakin, mutta todellisuus opetti melko äkkiä, mitä tämän lyhyen toteamuksen takana oikeasti on: veneet heijasivat laiturissa vauhdilla, liikkeet olivat arvaamattomia ja nykiviä. Kiinnitysköydet ovat todella lujilla, niiden säännöllinen läpikäynti tulikin äkkiä tavaksi. Aikaisemmin oli puhetta joistakin kovapäisistä ammattinukkujista: täytyy varmaan ottaa vähän pakkia tästä lausunnosta. Etelän puolelle kääntynyt tuuli vyörytti Las Galletasin satamaan sisään melkoisen mainingin ja lepuuttimet ahtaisiin venepaikkoihin sullottujen veneiden välillä pitivät kaiken aikaa sellaista nitkumista, ettei paremmasta apua, niin kuin Suomen kansan saduissa aikanaan oli tapana sanoa.
Naapuriveneen maalattu punainen kylkiviiva siirtyi vähitellen meidän lepuuttimiin. Kun alumiinirunkoinen laituri vielä kolisi nykäysten tahtiin, ei ollut ihme, että Mari lopulta siirtyi keulasta salongin sohvalle yönviettoon. Asumattomat ja vartioimatta jätetyt veneet, joita meidänkin laiturissa oli useita, olivat melkein heitteillä. Keulan kiinteät mooringliinat jäävät alavedellä löysiksi ja perään syntyy kolhuja. Meidän tappiolistaan kirjattiin maasähkökaapelin jääminen yöllä laiturin osien väliin puristuksiin ja siitä aiheutunut sulakkeiden käry koko laiturissa. Venekansalla on kuitenkin apua saatavilla melkein aina. Naapuriveneen avulias hollantilainen sähköinsinööri amputoi kaapelin vauriopaikan ammattityökaluilla sopivasti. Ettei tarvinnut soittaa taas Suomeen Jarmolle, että ”öö-ö, oliks tää keltavihree johdin maa, vai mikä?”
Eniten ja vilpittömimmin tästä komeasta aallokosta nauttivat varmaankin surffaajat, joita sitten löytyikin yllättävän paljon. Ranta tosin on kivikkoinen ja maallikon silmään vaaralliseltakin näyttävä, mutta aalto oli ilmeisesti sopivan säyseä harrastelijoillekin.
Las Galletas, toisin kuin lähellä sijaitsevat turismitehtaat, on vielä oikea kaupunki. Sen kehittymistä ’oikeaksi turismikohteeksi’ on hidastanut kunnollisen beachin puute, surffirannankin ilme on aika tyly, teräviä kiviä ja mustaa laavasoraa. Eteläisellä Teneriffalla suuret matkailupaikat on yleisesti tehty Afrikasta ostetulla hiekalla rakennettujen uimarantojen ympärille.
Las Galletasissa näkyi ns. tavallistakin elämää: kouluja, kulttuuritalo, useita leipä- ja lihakauppoja, jopa rautakauppa sekä paikallisten miehittämiä kahviloita. Kalastajille omansa, englantilaisille pitkäaikaisasukkaille omansa ja jopa italialaiselle siirtokunnallekin oma kahvila, siinä muuten oli paikkakunnan paras kahvi. Joulukatukin oli jo rakennettu. Mikon ja Kaisun vielä täällä ollessa kävimme autolla katsomassa Teneriffan länsireunan venesatamia, jotka ovat turismikeskusten yhteydessä. Sillä keikalla kävi mielessä, mitä niille keskuksille tapahtuisi, jos lentolippujen hinnat esimerkiksi osana ympäristönsuojelua nousisivat radikaalisti. Niistä tulisi kyllä rumia raunioita.
Marraskuun ensimmäisenä perjantaina sitten keli oli silinnyt niin, että kiinnitysköysien irrottamista uskalsi ajatella. 23 nm mittainen päiväpurjehdus sujui lämpimän sateisessa kelissä mukavasti. Ainoa adrenaliinipiikki tuli San Sebastianin sataman aallonmurtajan takaa kurvanneesta Fred Olsen- pikalautasta. Sen liikeideana ei totisesti ole mahdollisimman monen oluttuopin myynti ennen perille tuloa. Määrätietoisella suunnan muutoksella viestitimme laivalle, ettei kannata hermostua, kyllä me tästä…
Perillä Marina la Gomera näytti rauhaisalta ja hiljaiselta. Matkan varrelta tuttuja veneitä oli heti näkösällä useita, yksi Suomen lippukin osui silmään: merikarhuvene Adele Helsingistä. Adelen kippari kertoi heidän olleen täällä kaksi viikkoa, ensimmäisen tarkoituksella ja toisen tuulta pitämässä. Sitä satamassa olikin riittänyt ajoittain yli 25 ms. Monet veneet lähtevät täältä kohti Karibiaa. Täältä Kolumbuskin lähti katsomaan, olisiko tuolla lännen puolella vielä jotakin.
In Southern Tenerife there are not too many harbours available for visiting boats. Las Galletas is one of those and maybe that’s why crowded. Southern winds cause a harmful swell in this harbour. Rented a car to see some real mass tourism sites: Los Christianos, Playa des Americas and Los Gigantes. On Friday the 2nd of November we sailed over to San Sebastian, La Gomera. Good sailing, partly rainy. San Sebastian seems to be a nice and safe harbour. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti