Puerto Calero on hyvätasoinen satama, muodon vuoksi betonilaiturin reunoille sijoitetut pollaritkin ovat kiillotettua pronssia. Ja kuten turistipaikkojen satamat yleensä, palvelut ovat myös kalliita. Hyvä hintaindikaattori on espressokuppi: halvimmillaan Gomeralla se maksoi 0,80 €, täällä 1,50€.
Yksi ensimmäisiä asioita Puerto Calerossa hoidettavien listalla oli yritys varata paikka Caleta del Sebosta, Isla Graciosalta. Ankkuripaikkoja luonnonsuojelualueen lahdesta voidaan täältäkin varata, Sebon sataman oma toimivalta riittää siihen, mutta laituriin kiinni pääseminen edellyttää Las Palmasin suihkulähteen poikien myötävaikutusta. Pilottikirja suosittelee varausta tehtäväksi 10 päivää ennen, lyhyemmässäkin ajassa tosin lupa on saatu. Teknisesti hankalinta on mahdollisen luvan päivämäärien tarkkuus: jos on varannut paikan viideksi päiväksi, ei voi olla kuutta. Veneellä liikkuville jonkinasteinen joustavuus, esimerkiksi tuulisyistä, olisi tietysti enemmän kuin paikallaan. Puerto Caleron satamatoimiston aktiivinen ja hyvää englantia puhuva kaveri ehdottikin heti reilua ylimitoitusta: varatkaa 10, käyttäkää 5. Jotenkin tuli mieleen Eduard Uspenskin krokotiili Genan talonrakennushommat. Meillä oli tarkoitus lähteä Caleta del Sebosta Marokon Agadiriin eikä säätiedotusten kyttääminen keikkuvalla ankkuripaikalla ilman toimivaa nettiyhteyttä ole aivan sitä, mitä ajateltiin. Niinpä sitten päätettiin olla menemättä. Caleta del Sebo on kuitenkin nähty: Lanzaroten pohjoispäästä, teleobjektiivilla Rion näköalapaikalta.
Kanarian läpikäynti olikin sitten Arrecifen vierailua vaille valmis, sinne menoon vuokrattiin maanantaiksi Fiat 500 Abarth. Se oli pörinää, se. Vierailun perimmäinen syy oli halua saada passiin viralliset poistumisleimat Marokon viranomaisia varten. Rajapoliisi, joka löydettiin sataman tienoilta, ei kuitenkaan suostunut: EU- kansalaiset eivät tarvitse viisumeita eikä leimoja Marokkoon. Me saimme kuitenkin Calerosta jonkinlaisen poistumisdokumentin vakuuttavilla leimoilla varustettuna. Laitureilla kiertävän tiedon mukaan täyteen leimatut paperit katsotaan aina tulijalle eduksi.
Cesar Manriquen suunnittelema nykytaiteen museo MIAC Castillo san Joséssa tuli siinä ikään kuin ohessa katsastetuksi. Sen naisten WC:n näköalat hakkaavat jopa hotelli Tornin yläkerran baarin vastaavien tilojen näkymät. Arrecifen Naosiin on rakenteilla marina, johon jo nyt otetaan veneitä, osa ponttoneista on paikallaan ja suihkut toimivat rannan konteissa, koko hoito valmistuu syksyn sesonkiin, kuulemma. Va benelle olisi ollut paikka jo nyt tarjolla.
Jos nyt vielä löydetään toimiva netti jostakin, tehdään ulkoministeriöön Marokkoonmatkustusilmoitus ja sitten Kanaria voidaankin katsoa meidän osalta suoritetuksi.
Kanarialla oleskelua meille kertyi yhteensä 22 viikkoa. Saaret ovat erilaisia luonnoltaan ja maisemaltaan, ja niiden tarjoamat tekemisen mahdollisuudet erilaisia, satamat olivat sopivasti eri luonteisia. Jopa yksi erinomainen espanjalainen viinikin onnistuttiin löytämään. Aika on kaiken kaikkiaan kulunut mukavasti, mutta nyt kun lähtöpäätös on tehty, tuntuu oikein mukavalta päästä taas eteenpäin.
Sääkartoissa Atlantilla näkyy voimakas matala, joka liikkuu itään manner- Espanjaa kohti, sen eteläpuolinen korkea pyörittää mietoja N-NNW-WNW- sektorin tuulia näille kulmille. Tiistaista lähtien viikon loppupuolelle sää näyttää ylimenoa ajatellen hyvältä. Ennusteiden mukaan tuulet näyttäisivät olevan enimmäkseen lännen puoleisia. Mainio rako, ja sen ajattelimme käyttää. Täältä Agadiriin on suora etäisyys n. 230 nm, siis noin pari vuorokautta. Seuraavat kuulumiset tulevatkin sitten Afrikan puolelta. Kuulumisten tiheys riippuu paikallisten verkkojen tarjonnasta - Adios muchachos!
Puerto Calero, our last marina in the Canaries, is a very well organized harbour with some 400 berths and lots of expensive cloth shops and (partly) good restaurants. Our total stay here lasted some five months, we visited all the main islands except el Hierro (no space in the marina Restinga) and Caleta del Sebo in the Isla Craciosa (to get the reservation exceeded our talents). On Tuesday afternoon we are leaving for Agadir, Morocco. From there we up date the blog when we find nets functioning well enough. –Adios muchachos! /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti