5.7. 12 Scheveningen – Breskens 57 nm
6.7. 12 Breskens – Blankenberge 20 nm
8.7. 12 Blankenberge – Dunkerque 32 nm
Amsterdamin visiitti vähän venyi, kun Sixhavenin satamasta ei iltapäivällä päässytkään tunkeutumaan ulos. Seuraavan yön satamamaksu peritään kaikilta keskipäivällä paikalla olevilta eikä iltapäivän lähtijöitä siis yleensä ole. Mutta mikäs lämpimässä Amsterdamissa oli ollessa, kesä oli selvästi tullut. Tiistaiaamuna lähtijöitä oli runsaasti, me myös. Suomalaista tiukkaa septitankkikäytäntöä on arvosteltu mm. siitä, ettei tyhjennyspaikkoja ole riittävästi. Hollannin käytäntö on liberaalimpi eikä pakkoja ole. Ja sen kyllä sataman vedestä huomasi. Kovalle oli ottanut naapurille, vaikka illalla niin nauratti.
Kanavamatka sujui liukkaasti, ja kun IJmuidenin sulullakaan ei tarvinnut odotella, päätimme ottaa kiinni edellisen päivän myöhästymisen ja jatkaa suoraan Scheveningeniin, Haagin kylkeen. Merelle päästyä saatiin purjeet vetämään, tiukkaa vastaista ylös. Myötävirran avustamana nopeus (pohjan suhteen) oli ajoittain yli 8 kn. Tätä viime talvena tilattiin! Schevengenin satamaa lähestyttäessä olisi pitänyt huudella etukäteisvaroituksia VHF:n kanavalla 31, kuten kaikissa Hollannin venesatamissa. Yllättäen meidän kummastakaan VHF-puhelimesta ei tätä kanavaa löytynyt ollenkaan. Yhteys jäi saamatta, kun tavallisen puhelimen maakoodikin oli hukassa. Myöhemmin satamakapteeni kertoi, että tämä VHF- ongelma on melko yleinen, siis ulkomaalaisilla. Löysimme omin avuin yösijan ystävällisen alkuasukkaan neuvomana (= myi poissaolevan naapurinsa paikan).
Scheveningenistä oli aikomus mennä Roompotiin, mutta illan reittisuunnittelussa tarkkasilmä-Mari löysi satamaa edeltävästä sulusta 18,2 m korkean kiinteän sillan. Siihen jäisi Va benen toppivalot ja antennit. Silloissa on erilaisia varmuusvaroja, mutta kun perillä sillan alla oltaisiin nousuveden aikoihin ja nyt oli vielä tavallista korkeampi ylävesi, päätettiin suosiolla mennä vähän pitemmälle, Breskensiin. Ongelma oli se, että Schelden suiston rantavedet ovat aika sekalaisia: isojen kulkuvesien välillä on matalia alueita ja särkkiä. Meidän kartan mittakaava on 1:200 000, joten jokaista rantakeppiä ei siihen ole merkitty. Plotterin kartalta ne sitten löytyivät, sitten kun siellä oltiin. Onneksi löytyivät. Ystävämme I. Liukkonen tapaa sanoa, että merenkulussa kaikki ennen Goretexiä ja GPS:ää on sankaruutta. Pakko olla samaa mieltä. Keli oli sileä, joten taas ajettiin koneella. Marin loistavat virtaoptimoinnit tuottivat n. 8 kn nopeuden koko ajaksi, Breskensiä lähestyttäessä jopa 11 kn. Vähempikin olisi kyllä niin tiheässä sumussa riittänyt. Kaikki vuorovedettömältä alueelta tulevat ihmettelevät virtojen voimaa: kiinteästi pohjaan ankkuroidut poijut näyttävät tulevan magneetinomaisesti väkisin kohti venettä, virran painamina, valkoisen kuohun saattelemina.
Matkalla ohitetun Rotterdamin satamaan johtavan väylän ylitys on tiukasti kontrolloitu: veneiden pitää ilmoittautua ja saada erikseen lupa karauttaa laivojen moottoritien yli erikseen osoitettujen laivojen välissä. Maasmondin liikenteenohjaajalla riitti kuitenkin huumoria toivotella meille ”sta bene”. Breskensin satama kuuluu sarjaan venesatamien supermarketteja, kaikki on kaukana ja isoa. Pitkiä laitureitakin oli aakkosten alusta H:hon asti. Kyllä siellä kuitenkin yhden yön kelpasi olla.
Breskensin ja Blankenbergen väli on kartalta mitattuna n. 20 nm, mutta perille tullessa loki väitti matkaksi 14 nm. Se mittaa matkaa suhteessa veteen, ei kiinteään pohjaan. Että semmoinen myötävirta taas kerran. Blankenberge valikoitui pysähdyspaikaksi erityisesti vieressä sijaitsevan maailmanperintökaupunki Bruggen vuoksi, junalla sinne menee vain 13 minuuttia.
Blankenbergen sataman syväykseksi ilmoitetaan virallisesti 1,8 m, mutta Reedsin mukaan satama ruopataan aina ennen sesonkia 2,5 metriin, mistä se sitten virtojen seurauksena kohti sesongin loppua madaltuu tuohon n. 1,8 metriin. Satama oli ruoppauksen takia vielä vähän sekaisin ja kun kahden pursiseuran laitureitakin uusittiin, pallo oli vähän hukassa niin vierailla kuin isännilläkin. Alavesi ei satamassa ole kaunista katseltavaa.
Lauantai käytettiin ensin Bruggeen ja sen jälkeen Blankenbergen kuuluisan äyriäisravintola Oesterpotin tarjontaan tutustumisella.
Bruggea on arvosteltu siitä, että iso osa sen rakennuksista on uusia, siis maailmanperinnön näkökulmasta feikkejä. Positiivista pääosassa uusiakin rakennuksia oli niiden skaala ja vanhan kannan mukaisten materiaalien käyttö. Ihmisen mittainen skaala ei aivan mennyt läpi aivan kaiken: aukiolla vastaan tullut pyöräteline oli melko kookas, ehkä se oli taidetta? Hieno kaupunki kuitenkin kokonaisuudessaan.
Korjauksen jälkeisessä reliefissä on mukana huumoriakin: sähköporakone ja järjestelmäkamera perinteisten kivityökalujen rinnalla. Mutta kyllä massaturismi on raaka asia: sen hiova virta vie aitouden asioista kuin asioista.
Sunnuntaiaamuna lähdettiin sitten kohti Dunkerqueta. Tuuli oli edelleen suoraan menosuunnasta ja rantavesien hankaluuden takia taas ajettiin koneella. Isolla genoalla kryssiminen on raskasta, jos vekkejä pitää tehdä tiheään. Näkyvyys oli heikko ja satoi ja paleli. Onhan näitä syitä. Kiva olisi purjehtia, mutta tällä miehistöllä näissä olosuhteissa se nyt vaan ei käy. Perille Grand Largen satamaan tultiin märkinä, onneksi vierasponttonisssa oli vielä tilaa. Tämä satama valittiin, koska Reeds lupasi, että täällä olisi pesukone. Niin kuin olikin.
Maanantai omistettiin veneen ja ihmisten huollolle. Vene pestiin ulkoa suolasta ja siivottiin sisältä, pyykit pestiin. Dunkerquen kaupunki hävitettiin melko perusteellisesti touko-kesäkuussa 1940 ja sen vuoksi sen ilme onkin melkein suomalaisen moderni. Kaupungin rakennusperintö on kaksi maailmanperintökellotornia ja Vaubanin linnoituksesta ainoana jäänyt porttirakenne, eikä juuri muuta. Tarkistettu on, vahvisti Pulla.
Va bene has now passed Southern Holland and Belgium. We are now in Dunkerque, stage of dramatic evacuation of 340 000 British soldiers in June 1940. The museum dedicated to this topic is located in a 1870- built vaulted fortification building, just like in Suomenlinna. Cleaning the boat, washing laundry, getting aqquinted with two ancient belfries, both a part of World Heritage./J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti