Turismia ja kotihiiriä

Den Helder - Ijmuiden 36 nm
Ijmuiden - Amsterdam Sixhaven 15 nm

Den Helderissä oli mukava olla, satama-altaan korkeat betoniseinät suojasivat kovalta todellisuudelta. Eteenpäin oli kuitenkin eläimen mieli ja IJmuiden kutsui. Matkaa oli 36 nm ja Mari oli optimoinut lähdön aikaiseksi, virtalaskelmien perusteella kello oli soimassa 5.45. Kun todennäköisesti joutuu ajamaan koneella, myötävirran osuus kannattaa maksimoida. Hyvin kävikin: suoraa vastatuulta oli yli 10 ms, mutta virran ansiosta nopeus säilyi koko matkan kohtuullisena. Eikä hävettänyt ajaa koneella, ei yhtään kryssijää nähty. Ulos lähtiessä plotterin näyttö paljasti taakse jäävää rakennusperintöä: kanavien rajoittama laivastomuseon alue, jonka läpi kuljimme monta kertaa, osoittautuikin vanhan bastionilinnoituksen alueeksi vallihautoineen. Kuninkaallisen pursiseuran ravintola ja sataman sosiaalitilatkin oli rakennettu vanhan tykkitornin päälle. Sen sentään huomasimme.

IJmuidenin Marina Seaport on suhteellisen uusi ja valtavan laaja satama, Tukholman Bullandökin tuntuu pieneltä sormiharjoitelmalta sen rinnalla. Suihkuun menoon kannattaa varata aikaa, laiturikävelyä tulee helposti satoja metrejä. Sataman fasiliteetit ovat todella hyvät, pyykinpesukoneitakin on pitkä rivi. Sataman viereen on rakennettu kymmenittäin pieniä lomamökkejä. Iltapäivän ranta-elämä näytti olevan vilkasta, vaikkei asutus ehkä metsäsuomalaiseen makuun aivan istunutkaan. Mikäs siinä, jos paremmasta ei tiedä.

IJmuidenista Amsterdamiin on matkaa 15 nm. Huoltoasemalla käynnin jälkeen matkaan kanavalle ja maisemia ihmettelemään. Luontoarvot eivät tällä osuudella kylläkään saa satunnaista matkailijaa ihastuksesta huokailemaan, mutta Hollannin merenkulun ja kaupan merkitys kyllä käy selväksi. Käytännössä koko matka on yhtä satamien ketjua. Huviveneitä kehotetaankin ajamaan kanavan aivan oikeassa reunassa häiritsemättä muuta liikennettä. Perillä Sixhavenin satama, jonka maine perustuu paitsi sen hyvään sijaintiin aivan keskusrautatieasemaa vastapäätä myös sen krooniseen ahtauteen, yllätti sunnuntai-iltapäivänä yhdellä vapaalla aisapaikalla, johon kiilauduimme. Keulapotkuri on kyllä kova juttu näissä satamissa, senkin kanssa operoidessa adrenaliinitasot käyvät joskus aika korkealla. Polkupyörien iso määrä liikenteessä tarkoittaa myöskin niiden pysäköintiin tarvittavia alueita ja virityksiä. Keskusrautatieaseman kupeessa oli pyöräparkiksi muutettu vanha lautta, jonka sisäänajossa kuljettajia kehotettiin sammuttamaan moottori.

Seuraavina päivinä hoidettiin roikkuvia asioita, harrastettiin vapaamuotoisesti turismia, rakennustaidetta ja kulinarismia. Olihan Amsterdam meille nyt todella uusi satama. Amerika-hotellin baarissa talon kotihiiri pääsi yllättämään: se kipitteli lattialla suhteellisen tottuneesti ja ihmisistä väittämättä. Kun hienotunteisesti kerroimme tarjoilijalle siitä, hän totesi hyväntuulisesti niitä olevan useita, samoin kuin kaikkialla Amsterdamissa. Ettei meillä koto-Suomessa vaan olisi pipo liian tiukalla joissakin asioissa?

Camping- kaasua, jota etukäteispuheiden mukaan on Euroopassa tarjolla joka kulmalla ja kaikissa kioskeissa, sai täällä hakea ihan riittävän kaukaa. Vaikka polkupyörät veneessä tuntuvatkin toisinaan jonkinlaiselta riesalta, tämmöisten kehätien varteen sijoittuvien asioiden hoitamisessa niiden arvon kyllä huomaa. Illalla ulkona istuessa ja paikallisia juustoja maistellessa huomio kiintyi lähes kaikkien moottoriveneiden keulassa komeilevaan lippuun, jonka semioottista merkitystä arvailtiin. Lopulta päätimme, että se on Japani-Suomi- yhdistyksen sotalippu. Eikä tähän ratkaisuun tarvittu paljonkaan punaviiniä.

Huomenna 3.7. takaisin IJmuideniin, nyt kanavan toista reunaa. Ja sieltä kohti Scheweningeniä, Haagin viereen.

Thru head wind to Amsterdam, crowded with thousands of tourists (we don´t count ourselves in that number because we have our home with us). The weather seems to get a little better, summer-like. From here we go back to IJmuiden an from there to Scheweningen near Den Haag. /J/