23.7.12 Cherbourg – Quernsey Beaucette 34 nm
26.712 Beaucette – Roscoff Bloscon 78 nm
28.7.12 Bloscon – L’Aberwrac’h 44 nm
29.7.12 L’Aberwrac’h – Brest 46 nm
Le Havresta Cherbourgiin on yli 70 mailia, mikä väistämättä tarkoittaa hämärää päivämatkan jommassa kummassa päässä. Valitsimme aamuhämärän, kello soi neljältä, mutta yllättäen tässä maassa vasta kello viisi alkaa nähdä edes jotakin. Tuuli oli nollan ja mitättömän väliltä, vasta iltapäivällä saatiin pari tuntia kunnon purjehdusta. Barfleurin niemessä Cherbourgin itäpuolella on tunnetusti pahat virtapaikat, virta voi springin (täysi- ja uusikuu, jolloin vuoroveden vaihtelut ovat suurimmillaan) aikaan olla jopa viisi solmua. Siinä ei matka kovasti etene, jos osuu paikalle väärään aikaan. Toiseen suuntaan menijät vastaavasti nautiskelevat, kun vauhtia piisaa pienemmilläkin purjeilla. Me olimme paikalla juuri springin aikaan, siksi ajoitus virran suhteen oli tärkeää. Ensi kerran tällä matkalle osui myös oikea verkkoslalom: väisteltäviä pyydyksiä oli runsaasti. Tällä osuudella siirryimme läntiselle pallonpuoliskolle: numerot kartan alalaidassa kasvavatkin oikealta vasemmalle.
Iltaa kohti keli muuttui aurinkoisemmaksi, perillä syötiin veneen ulkopöydässä, vasta toisen kerran koko tällä reissulla. Täältä alkoi edelleen jatkuva aurinkoinen jakso, maissa on lämmintäkin. Ei mitään hellettä, mutta aurinkoa on selvästi enemmän kuin Itiksen mainoksessa.
Cherbourgin satamaa ympäröi valtava aallonmurtajan suojaama redialue, jonka sisällä on toinen aallonmurtaja ennen sisäsatamaa, isoa sellaista. Me olemme olleet kerran aikaisemmin täällä, v. 2004 Helenan miehistössä, joten sisäänajo yleispiirteissään tuttuun satamaan ei nyt aiheuttanut suurta tunnekuohua. Ulompi aallonmurtaja on Vaubanin suunnittelema; Suomenlinnassakin asiantuntijana toiminut arkkitehti Philippe Prost suunnittelee nyt sen joidenkin osien restaurointia.
Musee de Liberation (Fort de Roule) korkealla serpentiinitien päässä oli kiipeämisen arvoinen. Liittoutuneiden maihinnousubeachit ovat heti Cherbourgin itäpuolella. Siellä maailmansodan mittakaava kävi selväksi: liittoutuneiden ensimmäisen päivän kuolleiden määrä oli 3 000, operaation aikana otettiin 80 000 saksalaista vangiksi, rakennettiin miljoona litraa polttoainetta päivässä välittävä vedenalainen putki Doverista ja vuoden aikana sillanpään kautta kuljetettiin mm. 1 500 raskasta veturia sotakaluston kuljettamiseen. On helppo kuvitella sen tilanteen vihaa ja katkeruutta, Euroopan unionin idea tuli kyllä selvemmäksi. Muuten hyvin tehdyn museon miinuksena oli ranskankielinen painotus.
Kaupungista löytyi pakollinen sateenvarjokauppakin, mutta niillä hinnoilla kannattaa pari kertaa kastuakin.
Cherbourgista sitten lähdettiinkin taas vaihtamaan valtiota, sataman venetarvikeliikkeestä löytyi jopa Quernseyn visiittilippu. Cotentinin niemen länsipäässä on epäsopivalla tuuli-virtayhdistelmällä tosi paha aallokkoalue, jota kehotetaan välttämään. Tällä kertaa tuuleton keli oli meille siis positiivinen juttu. Myötävirta oli niin voimakas, että mekin liikuimme melkein tyhjäkäyntikierroksilla yli 7 solmun nopeuksia. Toisaalta meillä ei ollut kiirettä perillekään, Beaucetten satama on kynnyssatama, johon pääsee vain kolmen tunnin ajan korkean veden molemmin puolin. Varsinaista misääripurjehdusta siis. Ja vielä jäi yli tunti aikaa roikkua odotuspoijussa sataman ulkopuolella. Cotentinin niemen kärjessä näimme ensimmäisen delfiiniparven tällä matkalla. Yksi kävi venettä tervehtimässä, mutta ei suostunut kuvattavaksi.
Quernseyn pääkaupungin St. Peter Portin satama on se paikka, johon useimmat suuntaavat. Saamamme vinkin perusteella valitsimme saaren pohjoispäässä olevan Beaucetten, joka on tehty vanhaan kivilouhokseen räjäyttämällä reikä louhoksen meren puoleiseen seinään. Sitä tehdessä taisi louhoksen dynyvarat olla jo vähissä, kun sisäänajosta tuli kovin kapea, Töölössäkin on leveämpiä porttikäytäviä. Jotta tämä ränni sitten edes jotenkin näkyisi merelle, on pielet maalattu valkoisiksi. Jälki näyttää siltä, kuin miljoona merimetsoa olisi ottanut urakan hoitoon. Satama-altaan syvyys on kyllä riittävä, 18 metriä. Satamakapteeni kävi veden noustua noutamassa venttapoijujen veneet yksitellen sisään, satama oli aika täysi ja paikoitus vaati melkein kenkälusikalla sovittamista.
Beaucette oli mainio valinta, rauhallinen ja luonnonläheinen ja siis täysin erilainen kuin tavanomaiset kaupunkisatamat. Beaucetten kylässä ei juuri palveluja ole, mutta polkupyörillä saarella pääsee joka paikkaan ”10-15 minuutissa”. Vaikka kuinka polkisi ja sitten taas kysyy reittiä, se on aina ”10-15 minutes by bike”. Aika kauan me tähyilimme mm. neuvottua siltaa, kunnes selvisi, että se olikin Bridge- niminen kylä, ehkä 10-15 minuuttia sitten. Beaucetten ja St. Peter Portin välillä oli useita paikallisten pikkuveneiden satamia, jotka alavedellä ovat melko masentavan näköisiä.
Quernseyn puntien hankkimisen jälkeen olimme valmiit seuraavan päivän laivamatkaan Sarkille, Kanaalin saarista omalaatuisimmalle. Sark on maailman pienin itsehallintoalue (600 asukasta). Sillä on paljon yhtymäkohtia Suomenlinnan kanssa: feodaalinen hallinto, autoton alue (ja siitä johtuen runsaasti traktoreita, jotka pölyttävät kulkijat harmaiksi), hienosti hoidettu ympäristö ja olematon katuvalaistus. Viimeksi mainittu on täälläkin tietoinen valinta: Sark on ensimmäisenä maailmassa julistautunut Dark skies- alueeksi.
Illalla siirryimme sataman ulkopuolelle poijuun, jotta pääsisimme aamulla aikaisin lähtemään taas kohti Ranskaa. Tapaamaltamme brittipurjehtijalta kuulimme, että Roscoffin kaupungissa, 78 mailin päässä, on uusi 600 veneen marina, joka ei ole vielä aivan valmis, mutta kuulemma käyttökelpoinen. Se olisi sopivasti puolimatkassa Brestiin.
Perillä Roscoffissa selvisi, että joitakin puuttuvia karttoja, jotka oli tarkoitus hankkia sieltä, ei saanutkaan. Naapurikaupungissa kuulemma olisi. Aprillia, kymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen selvisi, ettei ollutkaan. Isomittakaavaisten karttojen ja iPadin yhdistelmällä päätettiin selviytyä.
Tarkistuslaskennassa illan mittaan selvisi vielä, että päiväaikaan vastavirtoja ei voisi välttää, minkä takia vieläkin olisi epävarmaa Brestiin ehtiminen valoisassa. Ei hätää, puolivälissä matkaa on jokisuistossa pieni L’Aberwrac’h- niminen satama, joka ei kuivu kokonaan, vaikka kartalla sillä kohtaa onkin paljon vihreää, mikä tarkoittaa alavedellä paljastuvaa pohjaa. Nämä tämän kulmakunnan veden vaihtelut on sitä luokkaa, että jos ne siirrettäisiin Suomenlahdelle, Helsingistä melkein pääsisi Sulkaniemeen kävellen, jos vain kuudessa tunnissa ehtisi. Aamulla lähdettiin liikkeelle rauhallisen aamiaisen jälkeen ja tiukkaa vastatuulta edessä taas. Isopurjetta vähän auki menoa tasoittamaan ja menoksi.
Perillä Aberissa ehdittiin laituriin ja maihin juuri ajoissa todistamaan venetarvikekaupan sulkemista viikonlopuksi. Ei muuten, mutta siellä oli tarjolla juuri ne meidän puuttuvat kartat. Aamulla sitten lähdettiin näine karttoinemme Brestiin, jossa onkin pitempi pysäys. Vene siivotaan ja bunkrataan Biskajan ylitystä varten. Ja etsitään sopiva säärako ylimenoon.
Brestiin tulo oli mukavan näköistä: vuonomaiset maisemat, aurinkoista ja lyhyellä loppusuoralla myötätuulikin. Bretagne on luultavasti mukavaa purjehdusseutua. Muun muassa englantilaiset näyttävät lomailevan paljon täällä. Kartat ovat tarkkoja, ja hyviä ankkurilahtiakin näyttää olevan, jos osaa pelata vuorovesien kanssa.
Sunny period has now lasted for a week, not a hot southern summer, but no rain. Cherbourg with it’s memoires of WW II was impressive. We have spent quite much time for tourism, it’s one of the main reasons for this trip. Among the Channel Islands Sark is unique, with many similarities in comparison with Suomenlinna. The original goal to be in Brest, ready to cross Biscay during July, has come true. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti