17.7. 12 Dieppe – Fecamp 27 nm
18.7. 12 Fecamp – le Havre 31,5 nm
Ranskan kansallispäivän takia suuri osa Boulognen kaupoista oli kiinni. Se yhdessä monien tyhjien, myynnissä olevien huoneistojen kanssa antoi kaupungista vähän ankean vaikutelman, jota illalla alkanut sade lisäsi. Vaikutelma korjautui sitten keskiyön komealla ilotulituksella, joka valaisi pimennetyn veneenkin. Ettei meidän tarvinnut nousta ihailemaan sitä ylös sateeseen.
Sunnuntaina oli vuorossa pitkästä aikaa mukava purjehdus Dieppeen. Alkumatka oli vähän tahkeaa virtojen, aallokon vanhan pohjan ja heikon tuulen takia. Parin tunnin kuluttua tuuli voimistui, aallokko vakiintui tuulen kanssa samalle suunnalle ja purjehduskin alkoi tuntua oikein mukavalta. Tässä kohtaa rullapurjeiden asiakasystävällisyys keräsi runsaasti pisteitä. Suhteellisen tuulen voimistuessa 11-13 ms paikkeille oli helppo pienentää tekstiilejä. Me otimme reivin kerrallaan sisään, lopulta Dieppeä lähestyttäessä isossa oli runsaasti yksi reivi ja genoassa kaksi. Silti nopeus huiteli 60 asteen tuulikulmalla kahdeksassa solmussa. Meno oli reipasta, mutta kylmää. Käytännössä meillä oli päällä sama kostyymi kuin kotivesillä ennen juhannusta. Perille tullessa loki ja karttamittaus olivat eri mieltä purjehditun matkan pituudesta. Lokilla oli lisäksi jokin muistihäikkä, se ilmoitti ihan pokkana matkan maksiminopeudeksi 167 kn. Ei kuitenkaan uskottu.
Rakennushallituksen Tomi Hämäläisen excursio-ohjeen mukaan mäet piti ottaa alhaalta, kirkot ulkoa ja kapakat sisältä. Tähän käytännönläheiseen ohjeeseen meillä näyttää liittyvän vielä lisäohje: museot maanantaisin. Dieppen linnamuseo on kuitenkin kansainvälisestä tavasta poiketen auki kaikkina päivinä ja niin pääsimme näkemään Braquen litografiakokoelman, joka on linnan täky, kuitenkin ehkä vähän ylimainostettu. 1250- alusta perin olevan linnan kylkeen oli ihan reippaalla otteella lisätty uudisrakennus museokäytön takia. Huonompiakin on nähty, jos kohta parempiakin.
Dieppe on Boulognea vähän pienempi kaupunki, mutta se tuntuu paljon eloisammalta. Rannan ja keskustan vanhojen rakennusten korjauksessa tuntui jotenkin miellyttävän tuttu, Suomenlinnaa muistuttava karu ote. Äänin 2-0 Dieppe voitti kaupunkien välisen kisan, vaikka sataman sinänsä hyvät sosiaalitilat olivatkin tosi kaukana lukitun portin takana. Satamakonttorin vieressä oli kaupungin turisti-info, josta ajattelimme käydä tiedustelemassa, koska se kesä täälläpäin tapaa alkaa? Ei kuitenkaan viitsitty alkaa vinoilua, kun toimistossa kuitenkin piti käydä roikkumassa verkon reunalla. Wifit, joita periaatteessa kyllä on satamassa kuin satamassa, ovat usein melko huonosti toimivia. Tämä on aihe, josta kaikissa matkablogeissa aina voihkitaan. Totta kuitenkin.
Dieppestä lähdettiin säätietojen tarkistamisen jälkeen aika improvisoidusti: seuraava yö oli jo käyty maksamassa, kun havahduttiin siihen, että ennusteiden mukaista sadetta ei olekaan tulossa ja seuraavan päivän ennuste on tätä ihan samaa. Puolilta päivin lähdimme kohti Fecampia, 27 nm päähän. Koneella, suoraan vastatuuleen. Tiedossa olisi myötävirta, mutta Fecampiin tullessa alavesi. Marin Reeds- laskelmien mukaan Fecampin satamassa pitäisi riittää syväys alavedelläkin, mutta uskonpuute valtasi, kun belgialainen venenaapuri naureskeli meidän suunnitelmille. Jaska soitti Fecampin satamakapteenille kysyäkseen asiaa, muttei ymmärtänyt pitkää vastausta. Perillä meille kyllä 4,5 metrin vesivara riitti hyvinkin. Täytyy kuitenkin myöntää, että satamaan johtava syvä kanjoni on aika vaikuttava. Paikkakin löytyi, vaikka satamakapteeni olikin jo lähtenyt, ehkä kielikurssille.
Aamulla rauhallisen aamiaisen ja veneen tankkauksen jälkeen edessä oli edessä lyhyt matka Le Havreen, tosin aluksi vastavirtaa. Koko matka Dieppe-Fecamp-Le Havre on pystysuorien kalkkikallioiden rantaa. Siellä, missä kalliossa on vajoama kohti rantaviivaa, siellä on pienemmässä kolossa kylä, isommassa pikkukaupunki. Jylhän komeaa maisemaa, ei kuitenkaan kerrota tästä Doveristaan leuhkoille englantilaisille mitään.
Le Havre on Seinen suun satamakaupunki. Göran Schildtin Toivematkan ajoista ja matkakuvista maisema on muuttunut. Eikä Kaurismäen maisemiakaan turistin silmiin osunut. Venesatama on valtava, 1200 venepaikkaa. Kelluvien laiturien tukipaalut vaikuttivat sähkötolppametsältä: taas oli alavesi ja siitä vesi nousee 6 - 7 metriä. Hirveää energian haaskausta: kaksi kertaa vuorokaudessa kokonaiset satamat nousevat ja laskevat. Tässä suhteessa Itämeri (ja Välimeri) on kyllä parempi.
Torstaina sitten harjoitettiin taas turismia, onhan Le Havrekin maailmanperintökaupunki: Auguste Perretin sodanjälkeisen jälleenrakentamisen muistomerkki, ylistys teräsbetonin kauneudelle. Koko uudelleen rakennettua keskustaa leimaa tyylillisesti yhtenäinen, elegantti betoniarkkitehtuuri. Andre Malrauxin museossa oli esillä paitsi luvatut impressionistit, myös kahden eriaikaisen valtameriristelijän, Le Normandien ja Le Francen mielenkiintoiset esittelyt. Museon kaupassa oli lisäksi esillä kirja, jossa esiteltiin Le Havressa kuvattuja elokuvia. Kaurismäen leffa oli listalla n:o 102.
Perjantaina oli pyykinpesun jälkeen tarkoitus käydä tutustumassa Honfleurin kylään aivan Le Havren lähellä, mutta huolellisesta ennakkotiedustelusta huolimatta bussit kulkivat aivan omia aikojaan. Aamulla aikaisin lähdetään Cherbourgiin, toiseen elokuvakaupunkiin.
Laskuveden paljastamasta pohjasta on vaikea sanoa mitään kaunista, mutta pilkahduksia sellaisestakin on havaittavissa.
The summer stays somewhere else, still hard winds and cold. We have had almost the same clothing on, which we wear in early June in the Baltic. Been wondering the marvelous rebuilt centre of Le Havre, designed by Auguste Perret. In Boulogne we met another Finnish boat, #2 since Baltic. From here we leave for Cherbourg, the city of umbrellas (hopefully not needed any more this summer). /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti