San Miguel, Tenerifa – Puerto de Mogan Gran Canaria 49 nm
Palmalta lähdettiin perjantaina illansuussa suoraan kohti Tenerifan San Miguelia, mistä Kalle ja Nea palaavat Suomeen maksamaan meidän eläkkeitämme. Saaren rantatyynestä irtoamisen jälkeen tuuli oli erinomainen, Va bene kulki pitkiä jaksoja yli 8 solmua. Kahta päivää vaille täysikuu valaisi meren niin, että rannekellon lukemat näki kuunvalossa aivan selvästi. Alkuyön vahdilla ei ollutkaan muuta tekemistä kuin ihmetellä ääneen hyvää menoa ja seurata ajan kulumista rannekellosta. Autopilotti Helminen ajoi väsymättä. Kun ennen aamukolmea vaihdettiin vahtia, kaikki muukin muuttui: tuuli loppui kuin seinään ja kuu laski. Kalle epäili, että edellinen vahti oli ajanut tuulen puhki. Uuden vahdin hermot kestivät purjeiden läpsyttelyä pussipimeässä runsaan puoli tuntia ja sitten Volvo otettiin vahtiin mukaan. Purjehditun matkan vauhti oli ollut kuitenkin niin reipasta, että perilletulossa jouduttiin vähän jarruttelemaan aamun valkenemista odottaessa. San Miguelissa todettiin sitten paluumatkan alkaneen, ainakin henkisesti: enää ei mennä länteen, tästedes kaikki satamiin poikkeamiset näillä läntisillä saarilla ovat viimeisiä kertoja.
Viikko oli kulunut nopeasti, purjehdusmaileja ei ehkä kertynyt niin paljon kuin Kalle ja Nea olisivat toivoneet, mutta vastuu tästä asiasta kuuluu lähinnä ilmatieteilijöille. Jos jotakin olemme oppineet, niin ainakin sen, ettei suomalaiskansallinen, kirkasotsainen kryssimisideologia täällä toimi: korkea aallokko demppaa vauhdin ja sortaa venettä niin, että kryssijälki plotterilla sahaa melkein paikallaan edestakaisin. Maileja kyllä saattaa kertyä, mutta matka ei siitä paljon lyhene. Ei kait näitä purjealusten avotuulireittejä merten yli turhaan ole etsitty ja käytetty satojen vuosien ajan.
Vaikka tavaroiden pakkaamista kuinka siirtäisi eteenpäin, lähdön aika kuitenkin koittaa. Tilattu taksi viipyi melko kauan, mutta matkalaiset ehtivät koneeseen. Muistikuvat jäivät haalenemaan, onneksi valokuvat sentään säilyttävät detaljit tarkkoina. Tiistaiksi oli luvassa lännen ja etelän puoleisia tuulia, niitä me jäimme vielä odottelemaan San Migueliin maanantaipäiväksi.
Tiistaiaamuna varhain lähdettiin sitten Puerto de Moganiin, n. 50 nm päähän Gran Canarian puolelle. Meidän laskelmiemme mukaan tämä oli kolmas kerta. Ja siis myös viimeinen. Sen sataman suihku- ja wc-tiloja ei pois lähtiessä tule ikävä. Marin mielestä ne ovat suurin piirtein kehnoimmat tähän asti nähdyt, Kalmarin vierassataman suihkutkin ovat näihin verrattuna silkkaa luksusta.
Alkumatkasta yrittelimme jonkin aikaa purjehdusta, kunnes tuuli heikkeni ja kääntyi sitten länteen. Kahden metrin takatuulella ei paljon liikuta. Jotenkin tuli tunne aikaisemmin koetusta: tämä oli selvästi edellisen kerran uusinta. Suurin piirtein puolimatkassa iso delfiiniparvi tuli tervehtimään. Ne uivat mukana aika pitkän aikaa. Aivan keulan edessä pyöri neljä, viisi nuorta yksilöä, kunnes luokanvalvoja lopulta haki ne pois. Näytös loppui yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin.
Puerto de Moganin paras puoli on italialaisravintola Clipper, jonka mafioso-ääninen hovi hämmästytti meidät hyvällä muistillaan. Hän tunnisti meidät kaukaa torilta ja halattuaan Marin hän mm. kysyi olemmeko me edelleen veneellä liikkeellä? Illasta toiseen täyteen buukatun ravintolan edustajalta erittäin hyvä suoritus! Ruoka oli taas hyvää ja viinikin maistui aivan erinomaiselta, mutta olihan ulkoruokinnan aihekin merkittävä: 46. hääpäivä.
Toinen Moganin iso plussa on hyvä ruokakauppa kylillä ja huonompi aivan rannassa. Siitä huonostakin saa aamukahville tuoreet leivät ja siitä on myös helppo täydentää veneen juomavesivarastoa, miksei oluttakin. Siitä hyvästä kaupasta on nyt tehty paluumatkan perusbunkrauksen ensimmäiset yritykset.
Ensi viikonlopun jälkeen on tarjolla erittäin kovaa tuulta: Kanadan rannikolla riehuneen myrskyn hännän odotetaan heilahtavan tännepäin. Silloin olisi hyvä olla kunnollisessa satamassa tukevasti kiinni laiturissa. Kuvan tuulet ovat ennustettuja keskituulia. Perjantaina aiomme siirtyä täältä Las Palmasiin.
Our friends Nea and Kalle (we have had their charts and other documents in active use since our departure) sailed with us one week. First stop was La Gomera, from there we planned to go to El Hierro, but the only proper marina Restinga was fully booked. Instead of El Hierro we sailed to La Palma from where we returned over night to San Miguel in Tenerife. These trips started our homebound journey: we are not any more going west. From S Miguel the trip went on to Puerto de Mogan in Gran Canary. In Mogan we celebrated our 46th wedding anniversary by eating out. The tail of the storm now in the Canadian coast is nearing the Canaries and we want to be in a sheltered harbour when it comes. So, on Friday we head to Las Palmas. /J/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti