perjantai 22. helmikuuta 2013

kerran vielä länteen

San Miguel – San Sebastian de La Gomera 37 nm
San Sebastian - Santa Cruz de La Palma 58,5 nm



Viikko San Miguelin satamassa on kulunut rauhallisesti. Aamiaispöydässä keskustelu syntyy melkein mistä vain, esimerkiksi voirasian kyljessä olevasta sloganista: mitä untar tarkkaan ottaen tarkoittaa? Sanakirja auttaa: Untar = levittää, voidella (myös kuv.) Si quires el contrato de construcción tendrás que untarle con unos cuantos millones. Jos haluat rakennussopimuksen, sinun täytyy voidella häntä muutamalla miljoonalla. Onhan se mukavaa, kun sanakirjassa esitellään tavanomaisimpia fraaseja, joilla pääsee paikallisten kanssa small talkin alkuun, vai?



Tony, Jaskan hyvä tuttu Suomenlinnavuosilta, viettää talvea Tenerifalla, hän matkustelee aktiivisesti ympäri saaria ja tutustuu paikkoihin. Me olimme sopineet tapaamisesta hyvissä ajoin – treffejä soviteltaessa jotenkin tuntui, että Tony on meistä se kiireisin. Lauantaina sitten tavattiin San Miguelin venesatamassa ja istuttiin yhdessä useita tunteja. Tony entisenä laivaston upseerina ja veneilijänä arvioi ympäristöä ja veneitä asiantuntevasti. Siinä ohessa Suomenlinnankin asioita tuli vähän sivutuksi, että tsemppiä kovasti vaan sinne.



Sunnuntaina saapuivat jo kaivatut purjehdusystävät, Nea ja Kalle Raumalta. Heidän merikarttansa ja Kallen perusteelliset blogitiedothan ovat olleet mukanamme ja apunamme kaiken aikaa. Sunnuntai-ilta meni siinä matkan rasituksista toipuessa ja aikaeroon tottuessa. Maanantaiaamuna sitten Va bene irtosi laiturista ja matka suuntautui kohti La Gomeran San Sebastiania, luvassa oli heikkoa tuulta. Aluksi ennuste pitikin paikkansa, mutta Tenerifan lounaiskulmalta lähtien vastaisen puoleinen tuuli nousi tasaisesti 14 ms saakka.



Kalle styyrasi koko matkan tyytyväisyyttä puhisten: ei niinkään kehnoa, näin helmikuun purjehdukseksi. Muut saivat hoitaa purjeoperaatiot, joita alkumatkasta riitti ihan pintahikeen saakka. Koko purjegarderoobi ehdittiin käydä 40 minuutissa läpi: täysistä purjeista melko pieniksi reivattuihin. Hitaasti tuuli kääntyi täysvastaisesta kohti oikeaa suuntaansa koillista ja reittimme nousi hienosti kohti San Sebastiania, reittiviivasta muodostui plotterille täydellinen banaanikäyrä. Suolavesi lensi jo tuttuun malliin ja osa aalloista tuli sprayhoodinkin yli, mutta se ei tahtia haitannut: silmälaseista vapautuneen Kallen hymy levisi kaiken aikaa, vaikka paita siinä hommassa kastukin.



Tiistaina lomailtiin ja keskiviikkoaamuna lähdettiin kohti Santa Cruz de La Palmaa. Alun perin ajatuksena oli mennä El Hierrolle, missä me emme ole käyneet, mutta soitto Restingaan, saaren ainoaan kunnolliseen satamaan kertoi, että se on täynnä. Vain betonilaiturissa olisi ollut pari vuorovesien hinkattavaa paikkaa tarjolla. Siis La Palmaan. Aikaisen aamulähdön jälkeen purjehdus muistutti hetken kotimaista: viileää keliä ja kaikilla koko vaatetus päällä. Myöhemmin tuuli tyyntyi lähes olemattomaksi ja sääkin lämpeni. No, eikun koneella La Palmaan, perille tultiin ennen iltahämärää. Santa Cruz de La Palman satama on muutaman viime vuoden kehittynyt kovasti. Nyt oli menossa laiturimuurin reunan betonointi. Onneksi me olimme muutaman venepaikan päässä työmaasta eikä Va benestä tullut ruiskubetonoitua mallia. Joistakin muista tuli.



Caldera de Taburienten kansallispuiston näköalapaikalle saareen suurimpaan kraateriin matkustettiin ensin bussilla ja sitten taksilla. Jaska ja Mari eivät edellisellä käynnillään vuokra-autolla löytäneet oikeaa tienristeystä – ehkä onneksi. Nyt kokenut kuljettaja vei meidät ensin serpentiinejä alas, yli kuivana olevan kivisen tulvavesiuoman ja sitten ylös yhä kapenevaa serpentiiniä. Matkalla väistettiin jopa bussia, sivuuttavien autojen yhteenlaskettu leveys oli noin 1,5 kertaa tien leveys! Perjantaina on edessä paluu San Migueliin, Kallen ja Nean kotiin paluun hetki lähestyy.

In the end of last week we met an old friend from Suomenlinna. He has been living in Suomenlinna for 49 years and also was significant part of the administration. It was a pleasant meeting. On Sunday another friend with his wife from Finland, Rauma arrived to sail with us for a week. On Monday we sailed to San Sebastian La Gomera, our favorite harbour. On Wednesday the trip went to Santa Cruz de La Palma. It is the westernmost harbour we have visited during our sailing adventure./J/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti